Auerin jutut olisi pitänyt yhdistää

Totuuden selvittämistä Ulvilan surmasta vaikeuttaa jutun jakautuminen seksuaalirikos- ja murhahaaraan, arvioi Åbo Akademin soveltavan psykologian professori Pekka Santtila.

- Oikeudenkäynnit olisi pitänyt yhdistää silloin, kun KKO palautti surman alioikeuteen. Auerin lasten kertomuksia pitää arvioida kokonaisuuksina.
- Nyt kävi niin, ettei seksuaalirikosjutussa huomioitu epäuskottavaa tarinaa murhasta, koska sen ei katsottu kuuluvan siihen oikeudenkäyntiin. Murhaoikeudenkäynnissä voi jäädä huomiotta seksuaalirikosväitteiden epäuskottavat ja mahdottomat osat. Kertomuksia ei voi jakaa näin, koska ne ovat yksi kokonaisuus.
Oikeuspsykologit ovat yksimielisiä ainakin yhdestä asiasta: käräjäoikeus joutuu lujille, kun se arvioi Anneli Auerin lasten kertomusten uskottavuutta.
- Oleellista on, kuinka spontaanisti lapsi kertoo. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä pienempi lapsi on kyseessä. Tässä tapauksessa sijaisvanhemmat ovat olleet tuottamassa kertomusta. Lapset ovat muokanneet kertomuksia keskenään, ja niitä on puitu yhdessä sijaisvanhempien kanssa, ennen oikeuspsykologisia tutkimuksia.

Syyttäjät ovat pitäneet tärkeimpänä uutena todisteenaan surman aikaan seitsemänvuotiaan pojan kertomusta - viisi vuotta myöhemmin.
Poika kertoo yksityiskohtaisesti, kuinka kuuli valmistautumisen veritekoon, ja kuinka hän vaihe vaiheelta kuuli surmaamisen etenevän. Koko kertomus perustuu kuulohavaintoihin. Santtilaa tarina ei vakuuta.
- Teimme keskusrikospoliisilta lainatulla stereomikrofoonilla, "keinopäällä" tutkimuksen siitä, kuinka eri-ikäiset ihmiset pystyvät tunnistamaan ja muistamaan erilaiset äänet ja suunnan josta ne tulevat.
- Koehenkilöt eivät pystyneet muistamaan kuulemiaan ääniä, eivät niiden järjestystä eikä suuntaa josta ne tulivat.
Santtilan johtopäätös on, ettei pojan kertoma tapahtumaketju perustu hänen surmayönä oven läpi tekemiinsä kuulohavaintoihin.
- Sellaisen monimutkaisen tapahtumaketjun ymmärtäminen pelkästään kuulon varassa ei ole mahdollista lapselle, eikä aikuisellekaan.

Pojan kertomuksen uskottavuutta heikentää myös, että se on samanlainen, jonka poliisi yritti johdatella hänet kertomaan vuonna 2009, todetaan Santtilan ja tohtori Katariina Finnilän lasten kertomuksista laatimassa lausunnossa. Vielä tuolloin poika vastusti johdattelua.
Santtila ja Finnilä esittävätkin vaihtoehtoisen selityksen kertomusten synnylle:
Lapset olivat menettäneet isän äärimmäisen traumatisoivalla tavalla, ja oletettavasti äiti on sen jälkeen ollut varsin stressaantunut. Kolmen vuoden kuluttua isän murhasta tuomitaan äiti, joka kuitenkin vapautuu kahden vuoden jälkeen. Tänä aikana lapset ovat kotiutuneet sijaisvanhempien luo, mutta nyt on edessä paluu äidin luokse. Äidin, joka ensin on murhannut isän, ja sitten ei olekaan. Aikuisenkin on vaikea ymmärtää tilannetta, saati lapsen. Epävarmuudessaan lapset tarttuvat tarinaan, jota poliisi oli jo aiemmin pojalle tarjonnut.
- Tietenkin tämä on spekulaatiota, mutta sopii kysyä kumpi selitys on uskottavampi, Santtila hymähtää.
Satakunnan käräjäoikeus kuulee professori Pekka Santtilaa Ulvilan surmaoikeudenkäynnissä Anneli Auerin puolustuksen todistajana 18.9.2013.

ASIANTUNTIJA EI OLE KENENKÄÄN PUOLELLA

Professori Pekka Santtilan mielestä olisi yleisellä tasolla pohdittava kuinka asiantuntijuutta arvioidaan oikeusprosesseissa. Seksuaalirikoshaaraa puitaessa Turun käräjä- ja hovioikeus nollasivat Santtilan ja Finnilän lausunnon, koska sen oli tilannut puolustus. Hovioikeus epäsi heiltä myös korvauksen työstä.
- Oikeudenkäynnissä asiantuntijan tehtävä ei ole puhua toisen tai toisen osapuolen toiveiden mukaan. Hänen tehtävänsä on esittää oman alansa paras empiirinen tieto. Hänen pitää myös tietää ja esittää arvioidensa virhemarginaali, Santtila huomauttaa.
- Tuomioistuin päättää vasta tuomiossa puolustuksen asiantuntijan työn korvaamisesta. Hän ei siis tiedä etukäteen, saako työstään korvauksen vai ei. Sen sijaan syyttäjä voi hankkia niin paljon lausuntoja kuin haluaa.
Tutkijan painoarvoa mitataan keskeisesti tieteellisillä julkaisuilla, ja sillä kuinka usein tiedeyhteisön muissa julkaisuissa on niihin viitattu.
Vuoden alussa professori Santtilan ansiolistalla oli 151 julkaisua ja 1635 viittausta, jotka liittyvät nimenomaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkimukseen. Myös Katariina Finnilä on väitellyt tohtoriksi tällä erikoisalalla, ja julkaissut tutkimuksia.
Lasten psykologisten tutkimuksen tekijöistä kaksi ei ole julkaissut mitään. Kolmas on tohtori, hänellä on kuusi julkaisua ja niihin 113 viittausta.
Psykologien lausunnot nojaavat vahvasti lasten fyysiset tutkimukset tehneen gynekologin lausuntoihin. Gynegologilla on kolme tieteellistä julkaisua, joista yksikään ei liity lapsen kokemaan seksuaalisen väkivaltaan ja sen tutkimiseen.

TIETOKULMA
Pekka Santtila
Psykologian professori ja oikeuspsykologian dosentti Åbo Akedemissa.
Oikeus- ja rikostutkintapsykologian dosentti Turun yliopistossa.
Työskennellyt aiemmin Poliisiammattikorkeakoulun erikoistutkijana.
Tutkimuksia muun muassa seksuaalisista poikkeavuuksista, lasten seksuaalikäyttäytymisestä ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksista.

JULKAISTU 14.9.2013 mm. Satakunnan Kansa, Aamulehti ja Ilkka.