Poliisin kanssa käytyjen keskustelujen nauhoittaminen ja yhteydenotto mediaan ovat Jyväskylän poliisin mielestä päteviä syitä peruuttaa aseluvat.
Nämä perusteet poliisi sepitti sen jälkeen, kun alkuperäinen syy osoittautui perättömäksi.
Syksyllä 2015 Suomeen tuli paljon turvapaikanhakijoita, vastaanottokeskuksia perustettiin ja keskustelu aiheesta kävi kuumana. Vastaanottokeskuksia heiteltiin polttopulloilla ja tunnelma oli kaikkiaan aika hermostunut, mikä saattaa selittää tämän oikeustapauksen alkuvaiheet – mutta vain alkuvaiheet.
Jyväskyläläinen mies pyörähti avovaimonsa kanssa autolla vasta avatun vastaanottokeskuksen läheisellä kääntöpaikalla. Avovaimolle oli tarjottu vastaanottokeskuksesta työpaikkaa, ja pariskunta halusi nähdä miltä paikka näyttää. Oli marraskuun 28. päivä, lauantai-ilta, kello hieman yli 22.
Auton luokse asteli paikan vartija ja kaksi Punaisen ristin työntekijää. Käydystä keskustelusta esitettiin sittemmin hieman erilaisia versioita. Mies kirjasi illan tapahtumat tuoreeltaan muistiin, vartijan kertomus tapaamisesta on muunnellut kovin paljon.
Selvitettynä voidaan pitää, että vartija kehotti pariskuntaa poistumaan, mutta keskustelu on ollut asiallinen, kukaan ei ole rähjännyt, eikä kukaan ole uhkaillut ketään tai mitään millään tavalla. Itse asiassa kääntöpaikalla ei tapahtunut mitään.
Huomattakoon, etteivät vieraat olleet keskuksen alueella, vaan sen ulkopuolella, yleisellä paikalla.
Miehen samana iltana ylös kirjaama, ja muutamille toimittajille lähettämä selostus sopii riidattomasti jutun varmistettavissa oleviin tosiseikkoihin:
”Vartija käveli automme ikkunan eteen ja aloitti keskustelun kysymällä, että mitä teemme alueella. Vastasin, että tulimme ihan vaan uteliaisuudesta katsomaan paikkoja. Vartija käski meidän poistua. Ilmoitin asiallisesti, että käsittääksemme olemme yleisellä paikalla ja ettemme riko mitään lakia. Vartija kuitenkin väitti, että emme voi jäädä alueelle. Sanoin, että olen itsekin ollut vartijana ja ei oleskelua yleisellä paikalla voi kieltää ilman perustetta. Tämän jälkeen vartija sanoi, että olemme vastaanottokeskuksen välittömässä läheisyydessä. Kysyin, että ei kai se tähän kuitenkaan vaikuta, sillä olemme julkisella alueella, emmekä vastaanottokeskuksen tontilla. Vartija ihmetteli edelleen, että mitä teemme alueella.”
Vartijan ihmettelyyn mies vastasi kertomalla avopuolisolle tarjotusta työpaikasta, sekä pariskunnan harrastamasta urban exploring -valokuvaamisesta. Jälkimmäiseen kuuluu muun muassa hylättyjen rakennusten kuvaaminen.
Lyhyen keskustelun jälkeen pariskunta lähti ajelemaan eteenpäin. Vartija oli kuitenkin hermostunut, todennäköisesti vastaanottokeskuksiin liittyneen yleisen ilmapiirin vuoksi. Hän oli soittanut hälytyskeskukseen, ja asiaa selvittämään oli lähetetty pikapikaa peräti kolme poliisipartiota. Ensimmäisenä kohdattu teki miehelle turvatarkastuksen, tutki taskut. ”Poliisit selittivät minulle, että vastaanottokeskusten lähistöllä liikkuminen yöaikaan ja valokuvaaminen on epäilyttävää toimintaa. Tämä johtuu siitä, että vastaanottokeskuksia vastaan on tehty iskuja ja ilkivaltaa”, mies kirjasi muistioonsa.
Jutun olisi pitänyt päättyä siihen, mutta tämä olikin alku. Sisä-Suomen poliisilaitos käynnisti tutkinnan miehen aselupien peruuttamiseksi. Päätös väliaikaisesta haltuunotosta tehtiin reilun viikon päästä, luvat peruutettiin toukokuussa 2016. Mies valitti Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin hyväksyi poliisin kummalliset perustelut ja hylkäsi valituksen. Asia on nyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Poliisin tarina romahti
Miehen aseita koskeva väliaikainen haltuunottopäätös perusteltiin yksinomaan kahdella käynnillä vastaanottokeskuksen pihassa:
”Lauantaina 28.11.2015 klo 22.17 on Jyväskylän pakolaisten vastaanottokeskuksesta tehty hätäkeskukseen ilmoitus: ”[Rekisterinumero] toytota corolla iso mies pyörii pihassa kävi sisällä kysymässä johtajaa”. Ilmoituksen tehneen vartijan mukaan henkilön käyttäytyminen on ollut uhittelevaa”. ”Samana iltana klo 23.19 on tehty uusi ilmoitus: ”[Rekisterinumero] on tullut takaisin + 3 autoa lisää tullut vastaanottokeskuksen pihalle”.
Mies valitti haltuunottopäätöksestä hallinto-oikeudelle. Siihen Sisä-Suomen poliisilaitoksen puolesta 22.12.2015 vastannut ylikomisario Reijo Koivula toisti sellaisenaan päätöksen perustelut. Hän kirjoitti myös laveasti vastaanottokeskuksiin Suomessa kohdistuneesta väkivallasta ja häiriköinneistä. Näin Koivula vahvisti prosessin syyksi vartijan ja poliisin hermoilun.
Poliisin väitteet olivat kuitenkin perättömiä.
Komisario Kari Räisäsen 25.5.2016 päätöksessä peruuttaa luvat poliisin tarina onkin kokonaan muuttunut:
”Peruutuspäätökseen johtaneet tapahtumat ovat saaneet alkunsa luvanhaltijan esiinnyttyä Jyväskylässä lauantaina 28.11.2015 noin klo 22.15 vastaanottokeskuksen sisäänkäynnin ulkopuolella olevalla liikenteen kääntöpaikalla niin uhmakkaasti –-”
Enää ei väitetty miehen ajaneen keskuksen pihaan, käyneen sisällä ”kysymässä johtajaa”, ja toinen käynti oli kadonnut perusteluista kokonaan. Sitä ei ollut koskaan edes tapahtunut. Perättömät tarinat olivat ilmeisesti peräisin keskuksen vartijalta, joita poliisi on aluksi uskonut sokeasti. Päätösten perustelujen muuttuminen todistaa myös poliisin tunnustavan vartijan kertomukset epäluotettaviksi.
Poliisin uudet selitykset
Kun syy, jonka vuoksi miestä vastaan ryhdyttiin toimiin osoittautui perättömäksi, poliisin olisi tietenkin pitänyt peruuttaa haltuunottopäätös. Poliisilta kuitenkin puuttuu peruutusvaihde, ja niinpä Sisä-Suomen poliisilaitoksella prosessia jatkettiin sepittämällä aivan uudet perustelut. Ne ovat poikkeuksellisen outoja.
1. Poliisi väittää miehen esiintyneen vastaanottokeskuksen ulkopuolella ”niin uhmakkaasti, että se on aiheuttanut paikalla olleen vartijan mielestä häiriötä siinä määrin, että vartija on ilmoittanut asiasta hälytyskeskukseen.”
”Vartijan kertomuksen mukaan luvanhaltija oli aloittanut keskustelun heti ”päänaukomisella” oikeuksistaan. Vartijan mukaan mies oli väärällä asialla liikkeellä ja hänen käytöksensä oli provosoivaa”.
Tapahtumaa seurannut SPR:n työntekijä on kertonut: ”Mies seisoi takki auki polttaen tupakkaa isoilla elkeillä. Minusta mies ei ollut pelottava, vaan uhmakas. Sellainen ajatus minulle tuli, että jos häntä painostaisi poistumaan paikalta, siitä saattaisi seurata jotakin”.
2. ”Keskuksen läheisyydessä tapahtuneelle luvanhaltijan provosoivalle käyttäytymiselle ei ole olemassa mitään hyväksyttävää syytä. Luvanhaltijan tarkoitus on ainoastaan ollut aiheuttaa häiriötä vastaanottokeskuksen läheisyydessä lauantaina ilta-aikaan. Kuvatun kaltainen käyttäytyminen ei ole sopivaan ampuma-aseluvan haltijalle.”
3. ”Luvanhaltija on hakenut ampuma-aselupia kahdesti vuoden 2015 aikana. Molemmissa tapauksissa on kiinnitetty huomiota luvanhakijan käyttäytymiseen, jossa on ollut huomautettavaa. Käyttäytymistä on kuvattu sanoilla ”outo” ja ”ylimielinen”, ”pelottava ja ”yliasiallinen”.
Havaintoja ovat tehneet sekä lupahakemuksia vastaanottaneet henkilöt, että häntä haastatelleet päätöksentekijät. Näissä tilanteissa on kuitenkin katsottu, että huomiot käytöksestä eivät ole olleet riittäviä kielteiseen päätökseen”.
4. Poliisin mukaan ”luvanhaltijan harrastuneisuudessa ja aseiden laadussa on ristiriitaa, eikä hankittujen aseiden hankkiminen ilmoitetulla perusteella ole normaalin asiakaskäyttäytymisen mukaista.”
5. Poliisin mielestä myös miehen käytös oli tuomittavaa myös, kun hänelle ilmoitettiin aseiden väliaikaisesta haltuunotosta: ”Tuossa tilanteessa luvanhaltija on käyttäytynyt rauhallisesti, mutta asia on ollut hänelle silmin nähden vaikea ja iso. Luvanhaltijan rauhallinen ja hyväksyvä käytös ei kuitenkaan ole tyypillistä vastaavissa tilanteissa yleensä.”
6. Poliisin mielestä tuomittavaa oli yhteydenotto mediaan aseiden haltuunoton jälkeen: ”Luvanhaltija on saattanut päätöksen julkisuuteen ja asiaa on käsitelty muun ohessa sähköisessä MV-lehdessä, jossa on ollut poliisin tekemät päätökset skannattuina tiedot osittain peitettyinä.”
7. ” –- luvanhaltija oli ilmoittanut poliisille nauhoittaneensa kaikki poliisin kanssa käymänsä keskustelut”.
8. Miehen ”käyttäytymistä on pidettävä aseturvallisuuden näkökulmasta katsottuna siinä määrin epävakaana, impulsiivisena, pelottavana ja ennalta-arvaamattomana, että ampuma-aseiden väärinkäytön riski on kohonnut. –- [Miehen] käyttäytyminen on ollut siinä määrin poikkeuksellista yleisen järjestyksen ja turvallisuuden näkökulmasta, että se antaa poliisille perustellun syyn ja velvollisuuden toimia ennakolta vahinkojen välttämiseksi”.
Lisäksi poliisit valitukseen vastatessaan vetosivat miehestä annettuun lääkärinlausuntoon, ja jäivät valehtelusta kiinni. Hallinto-oikeuden kysellessä lääkärintodistusta käyttöönsä poliisit joutuivat tunnustamaan, ettei heillä sellaista ole.
Mitä se on?
Poliisin perustelut eivät kestä kriittistä tarkastelua.
1. SPR:n työntekijä kertoo kääntöpaikan tapahtumista ainoan tärkeän asian: ”mies ei ollut pelottava”. Hänen muu lausumansa on spekulaatiota. Yhtä hyvin voisi spekuloida olisivatko vartija ja työntekijät käyneet väkivaltaiseksi, jos keskustelu olisi jatkunut. Vartija, jonka tarinan myös poliisi on de facto myöntänyt epäluotettavaksi, kertoo suivaantuneensa, koska kansalainen piti kiinni oikeuksistaan: yleisellä paikalla saa olla. Entäs sitten? Oikeusvaltiossa kansalaisen oikeuksista kiinni pitämistä tulee tukea, ei ryhtyä sen vuoksi kostotoimiin. On ilmeistä, ettei kääntöpaikalla tapahtunut mitään, vartija vain hermoili yleisen tilanteen vuoksi.
2. Poliisin väite provosoivasta käyttäytymisestä on sama kuin moite oikeuksista kiinni pitämisestä. Muuta ”provosointia” tilanteessa ei ole näytetty olleen. Poliisin väite halusta aiheuttaa häiriötä on mustamaalausta, jota mikään todennettavissa oleva tosiseikka ei tue. Tahalliseen mustamaalaamiseen viittaa sekin, että poliisi nojaa vartijan tarinaan, vaikka he ovat joutuneeet toteamaan sen erittäin epäluotettavaksi.
3. Väite luvanhaltijan oudosta käyttäytymisestä vaikuttaa keksityltä. Miehen mukaan poliisi haastatteli häntä kerran, hakiessaan ensimmäistä lupaansa. Perustelusta puuttuu konkreettisuus: kuka väittää ja millä perusteella. Kun katsotaan poliisin perustelujen kokonaisuudesta näkyvää tavatonta herkkähipiäisyyttä, kuinka uskottavaa on, ettei aselupia olisi evätty jo hakemisvaiheessa, jos hakija olisi niin outo kuin poliisi nyt esittää?
4. Poliisi väittää, ettei aseiden laatu vastaa niiden tarkoitusta. Aselain mukaan lupa voidaan myöntää vain aseeseen ”joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen”. Poliisi on kaikki aseet tarkoituksiinsa hyväksynyt, mutta nyt poliisin oma päätös onkin peruste peruuttaa luvat.
5. Poliisi katsoo luvanhaltijan ottaneen liian rauhallisesti vastaan tiedon aseiden haltuunotosta. Jokainen arvaa mitä peruutuspäätöksessä olisi lukenut, jos mies olisi raivostunut päätöksestä.
6. Aseiden haltuunoton jälkeen mies otti yhteyttä sanomalehti Keskisuomalaiseen, jossa olleen artikkelin jälkeen häntä lähestyi nettilehti MV. Se, että poliisi pitää mediaan turvautumista perusteena peruuttaa aseluvat on niin räikeästi vastoin virkavelvollisuuksia, että Poliisihallituksen tulisi puuttua siihen. Poliisin toiminta ei ehkä aivan täsmälleen täytä poliittisten toimintaoikeuksien loukkaamisen tunnusmerkistöä, mutta se loukkaa juuri sitä periaatetta, mitä tuo rikoslain säädös suojaa.
7. Jokaisella on oikeus nauhoittaa keskustelu, jossa on itse osallinen. Eduskunnan oikeusasiamies katsoo tämän koskevan jopa poliisikuulusteluja. Sisä-Suomen poliisilaitos väittää sen oikeuttavan aselupien peruuttamisen. Tosiasiassa juttu osoittaa, miksi jokaisen kansalaisen kannattaa nauhoittaa kaikki keskustelunsa poliisin kanssa. Myös tämä ilmeisen laiton perustelu on asia, johon Poliisihallituksen pitäisi tarttua.
8. Lopuksi poliisi katsoi miehen olevan epävakaa ja impulsiivinen. Sen lisäksi, ettei jutun asiakirjoissa mikään todista poliisin väitteen puolesta on syytä kysyä, kumpaa poliisi siis väittää miehen olevan? Liian rauhallinen, vai epävakaa ja impulsiivinen.
Hallinto-oikeus sulki silmänsä
Hämeenlinnan hallinto-oikeus otti samalla kerralla kantaa sekä haltuunotto- että peruutuspäätöksiä koskeviin valituksiin. Tuomarit ovat siis tienneet, että poliisin alkuperäinen perustelu oli osoittautunut perättömäksi, mutta tätä keskeistä faktaa ei tuomiossa mainita lainkaan.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus hylkäsi miehen valituksen, mutta päätöksen perustelut ovat äärimmäisen niukat. Tuomiossa katsotaan miehen käytöksen olleen ongelmallista, eikä poliisi ole siten ylittänyt harkintavaltaansa.
Tukea ongelmallisuus -lausumalle hallintotuomarit hakevat poliisin väitteistä:
”Peruuttamisedellytysten kokonaisarvostelussa on lisäksi otettu huomioon [miehen] aseiden hankintaan liittyvä asiakaskäyttäytyminen, [miehen] lyhyessä ajassa hankkimien aseiden määrä ja laatu sekä tuotu esiin se, että [mies] on nauhoittanut poliisin kanssa käymänsä keskustelut”.
Erityisesti viimeinen perustelu on hämmästyttävä, sillä hallinto-oikeus tulee väittäneeksi, että kansalaisen laillisten oikeuksien käyttäminen oikeuttaa väkivaltakoneiston kostotoimet häntä kohtaan.
Asian ratkaisivat tuomarit Minna Koskinen, Vesa Sirkesalo ja Mia Ekman äänin 2-1.
Eriävän mielipiteen kirjannut Minna Koskinen katsoi miehen käyttäytymisen olleen epätavanomaista, mutta ei niin ongelmallisena, että se osoittaisi hänet kelvottomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita. Koskinen myös huomauttaa, että kynnyksen peruuttaa luvat pitää olla hieman korkeampi kuin aseluvan myöntämisen kynnys. Koskinen olisi kumonnut lupien peruuttamispäätöksen.
Korkeimmalle hallinto-oikeudelle jätetyssä valituksessa mies vaatii asian palauttamista hallinto-oikeuteen, ja siellä tilaisuutta kuulla asiaa tutkineet poliisit, ”uhmakkuudesta” valittanutta vartijaa, sekä miehen puolesta todistavat silminnäkijät, jotka poliisi oli huolellisesti karsinut pois kuultavien joukosta.
Yhteenveto
On ilmeistä, ettei vastaanottokeskuksen läheisellä kääntöpaikalla tapahtunut mitään, mikä olisi oikeuttanut aselupien peruuttamiset. ”Uhittelu”, eli kansalaisen huomautus, että he ovat aivan laillisesti julkisella paikalla, on voinut nävertää vartijan itsetuntoa, mutta se on hänen ongelmansa.
Vartija on hermoillut, mikä on sinällään ymmärrettävää, koska keskuksia vastaan oli hyökkäilty. Myös poliisin äkkinäinen reagointi kolmella partioautolla oli ymmärrettävää, koska sille oli syötetty perättömiä väitteitä. Sen sijaan aselupien peruuttaminen uusiksi sepitetyillä, ja kansalaisten poliittisia oikeuksia sortavilla perusteilla on oikeusvaltiolle täysin vierasta.
Tämän tekee erityisen vakavaksi Poliisihallituksen asehallinnon poliisitarkastaja Mika Koposen syyskuussa 2016 hallinto-oikeudelle antama lausunto. Koponen tukee varauksetta, tosin kantaansa mitenkään perustelematta, Sisä-Suomen poliisilaitoksen peruutuspäätöstä. Koponen on tiennyt laitoksen vaihtaneen perustelut, ja hän on tiennyt uusien perustelujen kaikki outoudet. Näin myös Poliisihallitus kiistää kansalaisten poliittiset oikeudet.
Julkaistu: ASE-lehti 3/2017