Ensimmäiseksi poliisit ja syyttäjät aina valehtelevat

Aarnio-sopassa jätettiin tutkimatta poliisin laittomasta kotietsinnästä tehty tutkintapyyntö, koska rikos on todennäköisesti tapahtunut.

Asiasta on nyt jätetty Poliisihallitukselle uusi tutkintapyyntö, kertoo Iltalehti:

”Suojelupoliisin eläkkeellä oleva ylitarkastaja Matti Mikkola pyytää tutkimaan, onko joku virkamies kyseisen kotietsinnän johdosta syyllistynyt rikokseen. Samoin hän pyytää tutkimaan, onko esiselvittely tehty virkavelvollisuuksien edellyttämällä huolellisuudella ja ovatko etsinnästä vastanneet korkea-arvoiset virkamiehet mahdollisesti antaneet perättömiä lausuntoja ja esittäneet totuudenvastaisia asiakirjoja.

Mikkola perustelee tutkintapyyntöä toteamalla pitkään seuranneensa huolestuneena "syyttäjäpuolen ja poliisijohdon hyvä veli -järjestelmää".

- Liian usein juttuja vesitetään ja lakaistaan maton alle toisten tekemisiä. Tämän kaltainen on vastapalveluun perustuvaa korruptiota, Mikkola toteaa.” 1)

Ylitarkastaja-evp Matti Mikkola on asian ytimessä. Juuri tästä poliisin ja syyttäjien korruptiosta, heidän toisilleen takaamasta syytesuojasta olen kirjoittanut 16 vuotta.

Näin kotietsintä paljastui

Jari Aarnion kiinteistölle tehtiin toukokuussa 2014 kotietsintä. Viime viikolla Seiska -lehti kertoi, että kotietsintä olisi ulotettu myös naapurin varastoon. Naapuri ei ole Aarnio-vyyhdessä mukana millään tavalla, eikä poliiseilla ole ollut mitään oikeutta tunkeutua hänen tiloihinsa. 2)

Naapuri ei aluksi tiennyt etsinnästä mitään. Tosin hän seurasi ajoittain Aarnion pihalla kuhisevia poliiseja oman tonttinsa rajalta. ”Ruutupaitainen tutkija tuli kysymään, kuka minä olen. Kerroin olevani Väyrynen ja sanoin, että tämä on kasvimaani, hän muistelee” Seiskassa.

Poliisin tinkaus on hieman outo, sillä naapuri ei ole edes rajanaapuri. Aarnion tontin numero on 65, tämän naapurin numero on 69. Se kohtaus jäi kuitenkin siihen.

Myöhemmin naapuri huomasi varaston portaiden nousseen tukkimaan ovea. Itsekseen ne eivät nouse, mutta hän ei tuolloin miettinyt asiaa sen enempää. Juttu sai uuden ulottuvuuden, kun hän sai kuulla muiden kyläläisten nähneen poliisien ryysineen myös hänen varastoonsa.

Lokakuussa 2017 naapuri jätti asiasta tutkintapyynnön. Valtakunnansyyttäjänvirasto määräsi tutkinnanjohtajaksi kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisen, joka tavanomaisen heppoisen selvityksen perusteella teki toukokuussa ”ei rikosta, ei esitutkintaa” -päätöksen. 3)

Uusi käänne tuli, kun Aarnion naapuri sai toiselta naapuriltaan valokuvan, jossa on hänen varastonsa ovi auki, tavaroita nostettuna ulos ja kaksi miestä sen edessä. Toinen on sama ruutupaitainen mies, joka oli käynyt kasvimaalla tivaamassa, kuka naapuri on. Näiden tietojen tultua julki ylitarkastaja Matti Mikkola jätti uuden tutkintapyynnön poliisihallitukselle.

Näin epäilty rikos salattiin

Aarnio-tutkinnan tutkinnanjohtaja, ja kotietsinnät määrännyt kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto kiisti Seiskalle jyrkästi, että poliisit olisivat laajentaneet etsintänsä naapurin puolelle: ”Sellaista ei olisi voitu tehdä vahingossakaan, Haavisto vakuutti.”

Jukka Haaviston vakuuttelu on lapsellista. Mikään ihmistoiminta ei ole virheetöntä. Haavisto ei ollut kotietsinnän aikana paikalla, joten hän ei edes voinut tietää, oliko laittomuuksia tehty. Haavisto toimi poliisien ja syyttäjien lajityypilliseen tapaan: kaikki mielivalta, virheet, rikokset kiistetään refleksinomaisesti, täysin riippumatta siitä, onko väite totta vai, ja täysin riippumatta siitä tietääkö kiistäjä asiasta yhtään mitään.

Vakavampi asia ovat kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisen ja rikoskomisario Kai Virtasen päätökset heittää asian tutkinta kesken. Mäkinen oli tutkinnanjohtaja poliisin osalta, Virtanen Jukka Haaviston osalta.

Sivuheittona todettakoon, että tilatessani Mäkisen päätöksen Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirastosta, sen diaariosta ei asianomistajan nimellä löytynyt mitään tietoja. Tämä ei ole poikkeuksellista, vaan pikemminkin sääntö, kun kyseessä on poliisirikos ja haudankaivuvuorossa Tapio Mäkinen. Jos Mäkisestä olisi kiinni, juttua ei olisi olemassakaan. Toki päätös löytyi, kun patistin kanslian henkilökuntaa sitä etsimään.

Päätöksessä kerrotaan, että asiassa on kuultu naapuria, ja pyydetty selvitykset Jukka Haavistolta, sekä ylikomisario Kai Käkelältä.

Kai Käkelä on, päätöksessä selostetaan, ilmoittanut ettei hän ollut mukana kotietsinnällä Aarnion tontilla. ”Käkelän mukaan hän ei ole muutoinkaan tullut tietämään, että kotietsintöjä olisi suoritettu muissa rakennuksissa kuin Aarnion tontilla sijaitsevissa rakennuksissa”.

Jukka Haavisto on väittänyt, että ”hänen tietojensa mukaan [naapurin] tontilla olevaan varastoon ei ole tehty kotietsintään vuonna 2014 eikä muulloinkaan”. Tästä Tapio Mäkinen veti johtopäätöksen: naapurin ”varastoon ei mitä todennäköisimmin ole tehty kotietsintää”, ja osaltaan päätti ettei esitutkintaa tehdä.

Mäkisen ja Virtasen päätökset eivät kestä kriittistä katsetta.

Jutussa syylliseksi epäiltynä, tosin asemassa ”Muu asema” on ”tuntematon poliisi”. Tässä Tapio Mäkinen valehtelee. Jutussa tiedetään tarkkaan, mistä Aarnio-kotietsinnästä on ollut kysymys. Poliisin ja tutkinnanjohtajasyyttäjän tiedossa ovat sen päivämäärät, kellonajat ja – mikä tärkeintä – mukana olleiden nimet. Siellä ei ole ollut yhtään ainutta ”tuntematonta poliisia”.

Jukka Haavisto ja Kai Käkelä eivät olleet paikalla. He eivät ole olleet näkemässä, lähtikö kotietsintä lapasesta, mentiinkö omin luvin naapuriin. Sen tietävät ne poliisit, jotka olivat paikalla. Juuri siksi Tapio Mäkinen varoi visusti kuulusteluttamasta heitä. Jokuhan olisi saattanut tunnustaa.

Puute on niin ilmiselvä, ettei Mäkinen voi olla sitä ymmärtämättä. Valtakunnansyyttäjänviraston luottosyyttäjä on epärehellinen vakain tuumin ja harkiten. Eikä ensimmäistä kertaa.

Vilppi tekee asiasta tärkeän

Jos naapurin nyt saamastaan valokuvasta tekemä ruutupaitapoliisin tunnistus on pätevä, poliisi on tehnyt laittoman kotietsinnän. Ei ole uskottavaa, etteivätkö sen tekijät olisi aikoinaan kuulleet naapurin tekemästä tutkintapyynnöstä, johon tässä tutkinnassa esimiehenä toimiva Haavisto on joutunut vastaamaan. Tekijät ovat salanneet tekonsa täysin tietoisesti ja harkiten. Keskeisen tiedon salaaminen on yksi valehtelun muoto.

Totta kyllä, kenelläkään ei ole velvollisuutta edistää oman rikoksensa selvittämistä, mutta automaattisesti tästä seuraa kysymys: mitä muuta Aarnio-jutun tutkintaan osallistuneet poliisit ovat salanneet ja valehdelleet?

Oliko rikos suuri?

Laiton kotietsintä on periaatteessa paha juttu. Vaikea on myös ymmärtää, kuinka kukaan Aarnion tontille komennettu poliisi olisi voinut ”vahingossa” luulla matkan päässä, aivan toisella maalla olevaa varastoa Aarnion varastoksi; ja kuinka kotietsintämääräys on onnistuttu venyttämään koskemaan myös sitä.

Jos juttu kis Tapio Mäkisen ponnisteluista huolimatta joskus saataisiin oikeuteen, syyte olisi lähes varmasti tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen, sakkojuttu jonka perusteella ei voi antaa potkuja. Syytteen lievyyttä syyttäjä perustelisi muun ohella sillä, että kyseessä oli varasto, eikä naapurin koti. Sillä seikalla toki onkin merkitystä.

Kaikkiaan on mahdollista, että kyseessä on ollut aito erehdys – vaikka välimatka luvallisen etsinnän kohteeseen onkin ällistyttävän suuri.

Rikos ei siis välttämättä ole ollut suuri.

Jos poliisit olisivat pelanneet reilusti, tunnustaneet mokansa ja pyytäneet naapurilta anteeksi, asia olisi luultavasti ollut siinä. Se ei kuitenkaan poliisille käy: ensimmäiseksi he aina valehtelevat. Poliisi ei koskaan myönnä virheitään. Tappaja tunnustaa useimmiten, varas usein, poliisi ei koskaan.

Suureksi asian tekee se,
ettei tutkinnanjohtaja Jukka Haavisto mukamas tiedä mitä komennossaan olleet poliisijoukot tekevät,
että Haavisto laskettelee luikuria virheen mahdottomuudesta,
että tutkinnanjohtajasyyttäjä Tapio Mäkinen valehtelee epäillyt tuntemattomiksi,
että Mäkinen on jättänyt paikalla olleet, joiden joukossa syylliset ovat, kuulematta.

Tämä syyttäjien röyhkeä epärehellisyys tekee asiasta tärkeän. Tästä myös seuraa väistämättä kysymys: mitä muuta Haavisto ja Mäkinen ovat Aarnio-tutkinnassa valehdelleet?

He toimivat juuri siten, mitä ylitarkastaja Matti Mikkola paheksuu: ”Liian usein juttuja vesitetään ja lakaistaan maton alle toisten tekemisiä. Tämän kaltainen on vastapalveluun perustuvaa korruptiota”:

Tapio Mäkinen tutkii itseään

Lehtitietojen mukaan Tapio Mäkinen on päättänyt jatkaa asian ”selvittämistä”:

”– On hyvin epätodennäköistä, että mitään määrättyä kotietsintää olisi tehty, mutta nyt on selvitettävä, onko joku poliisi tai jotkut poliisit oma-aloitteisesti käyneet tutkimassa varastoa tavalla, jota on pidettävä kotietsintänä, tutkintapyynnön esiselvityksestä vastannut syyttäjä Tapio Mäkinen kommentoi Seiskalle.” 4)

Iltalehden selostuksen mukaan ylitarkastaja Matti Mikkolan tutkintapyyntö kohdistuu paitsi laittoman kotietsinnän tekijöihin, myös niihin jotka esiselvittelyssä jättivät mahdollisen rikoksen selvittämättä. Siis myös kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkiseen.

Tämä ei näköjään mitenkään häiritse Mäkistä, eikä valtakunnansyyttäjänvirastoa.

LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:

1) Iltalehti 25.8.2018: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201808252201157842_u0.shtml
2) Seiska 24.8.2018: https://www.seiska.fi/Uutiset/Poliisilla-erikoisia-salapuuhia-Jari-Aarni...
3) Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirasto 31.5.2018, asianro 17/5948
4) Seiska 27.8.2018: https://www.seiska.fi/Uutiset/Samat-viranomaiset-jatkavat-Jari-Aarnion-n...