Ainakin kaksi kolmasosaa Guggenheimin museohankkeista on kaatunut alku-uhon ja tuhlauksen jälkeen. Siitä puuhamiehet, mukaan lukien Guggenheimille omistautunut Uudenmaan maakuntalehti, eivät puhu.
Sen sijaan Guggenheim -galleriaa - museo se ei olisi - myydään väitteellä Helsingille kateellisista kilpailijoista, jotka mielellään nappaavat laitoksen, ellei Helsinki sitä ota. Tarinaa kauppaa Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén, joka varoo kertomasta keitä kilpailijat ovat. Sitä tietoa on turha etsiä myöskään hänen laatimastaan selvityksestä, tai vaikkapa Helsingin Sanomien nettisivuilta. Se tiedetään, että Guggenheim tarjosi itseään Itävallan Salzburgille, mutta itävaltalaiset eivät havainneet yhtään pätevää syytä maksaa.
Janne Gallen-Kallela-Sirén, kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ja kumppanit vaikenevat visusti myös epäonnistuneiden Guggenheimien synkästä listasta, ja turhaan olen etsinyt sitä Helsingin Sanomien nettisivuilta. Listasta olen kiitollisuuden velassa, kuten niin moni muukin, kriitikko Otso Kantokorvelle, joka julkaisi kokoamansa Guggenheim-selvityksen, "Toteutumattomien Guggenheimien arkisto", omalla verkkosivullaan lokakuussa 2011 (linkki alla).
Tiivistelmä kaatuneista Guggenheimista:
1. Guggenheim Museum in Lower Manhattan (New York, Yhdysvallat). Kaupungin toisesta Guggenheimista ilmoitettiin vuonna 2000. Arkkitehti luonnosteli 40–45 kerroksisen rakennuksen, jonka kustannusarvio oli 950 miljoonaa dollaria. Peruttiin taloustilanteen vuoksi vuonna 2002.
2. Guggenheim Hermitage Las Vegas (Yhdysvallat) perustettiin yhteistyössä Eremitaasin kanssa uhkapelikaupungin erääseen hotelliin vuonna 2001. Tämä uhkapeli ei menestynyt, galleria suljettiin jo ensimmäisen näyttelyn jälkeen, Avattiin uudelleen, suljettiin lopullisesti vuonna 2008.
3. Guggenheim Rio de Janeiro (Brasilia). Tässä on jotain kovin tuttua: Rio de Janeiron pormestari César Maia sopi Guggenheimin kanssa vuonna 2003 kaupungin maksavan 130 miljoonan dollarin museon ja 30 miljoonan lisenssimaksun. Rakennus ehdittiin suunnitella, ennen kuin tuomioistuin vuonna 2003 peruutti pormestarin lupaukset lainvastaisina.
4. Guggenheim Guadalajara (Meksiko). Myös tämä kuulostaa tutulta: hankekartoitus maksoi kaksi miljoonaa dollaria vuonna 2004. Kaupunki lahjoitti 2,8 hehtaarin tontin, ja museon piti valmistua 2011. Se peruttiin 2009, koska Guggenheim kertoi haluavansa keskittyä Abu Dhabiin. Pääsyy oli ilmeisesti rahoituksen puute 170 miljoonan dollarin talolle. Guggenheimin 20 miljoonan dollarin lisenssikin olisi pitänyt maksaa, ja perustamiskulut arvioitiin kaikkiaan yli 300 miljoonaksi. Rakennus ehdittiin suunnitella ennen projektin romahdusta.
5. Guggenheim Bucharest (Romania). Ainakin unkarilainen TriGranit -grynderiyhtiö neuvotteli Guggenheimin kanssa vuonna 2006. Jatkosta on ristiriitaisia tietoja: toisten mukaan sen piti valmistua vuonna 2010. Ilmeisen haudattu hiljaisuudessa.
6. Guggenheim Hermitage Vilnius (Liettua). Yhteishanke Eremitaasin kanssa tämäkin. Jo hankerahoituksen käytöstä riideltiin. Arkkitehtikilpailu kuitenkin järjestettiin ja voittaja valittiin vuonna 2008. Museon piti valmistua 2011, sitten 2013. Liettuan hallitus hyväksyi hankkeen ja lupasi maksaa 10–15 % arvioilta 117 miljoonan dollarin rakennuksesta. Hanke ilmoitettiin haudatuksi vasta helmikuussa 2011 - silloin Guggenheim oli vaihtanut Vilnan Helsinkiin.
7. Guggenheim Urdaibai (Espanja). Bilbaon haaraosasto neljänkymmenen kilometrin päähän siitä. . Hankekartoitus tehtiin 2009, sen jälkeen ei ole tullut lisätietoja. Hanketta ovat vastustaneet baskikulttuurin ja luonnon suojelijat.
8. Guggenheim Tokyo (Japani). Väliaikaiseksi pop up -museoksi suunniteltu kymmenvuotinen hanke, johon suunnitelmat vuonna 2002 suunnitelmat. Ei toteutunut, koska yksityinen sponsori vetikin rahansa pois:
9. Guggenheim Taichung (Taiwan). Vuonna 2005 aloitettu 400 miljoonan dollarin projekti kaatui arkkitehtikilpailun jälkeen vastarintaan ja rahapulaan. Lisäksi yksi Guggenheimin suurimmista sponsoreista kyllästyi maailmanvalloitusprojekteihin ja erosi hallituksesta. Hän olisi halunnut satsata Guggenheimin kotimaiseen toimintaan.
10. Guggenheim Hong Kong (Kiina). Yhteishanke, jossa piti olla myös mukana New Yorkin modernin taiteen museo (MoMa). Hanke peruuntui vuonna 2006 gryndereiden vetäydyttyä. Hankkeella oli myös poliittista vastustusta.
11. Guggenheim Abu Dhabi (Yhdistyneet arabiemiirikunnat). Ainoa hengissä oleva ja toteuttamisvaiheeseen päässyt 2000-luvun Guggenheim. Siitä sovittiin vuonna 2006 ja sen pitäisi valmistua ensi vuonna. Siihen kuitenkin kohdistuu laaja kansainvälisten taiteilijoiden boikotti, joka johtuu muun muassa rakennustöissä tavanmukaiseksi käyneestä ilmiöstä: kerskarakennuksen työmaalla maksetaan nälkäpalkkoja kehnoissa työoloissa.
Kymmenen hanketta kaatunut, yksi etenee tahmeasti. On aloitettu kovalla uholla, on poltettu rahaa, mutta sitten projekti on luhistunut. Miten on mahdollista, ettei Helsinki ole teettänyt analyysiä siitä, miksi Guggenheim on epäonnistunut kahdessa tapauksessa kolmesta? Onhan asialla suora yhteys Helsinki-projektin uskottavuuteen. Ainakin viidessä tapauksessa hanke on kaatunut sen jälkeen, kun arkkitehtuurikilpailu on käyty ja rakennus suunniteltu.
Guggenheimilla on museot New Yorkissa, Venetsiassa, Berliinissä ja Espanjan Bilbaossa. Mahdollisesti ensi vuonna Abu Dhadissa. New York on klassikko, Bilbao ilmeisesti aluetaloudellinen menestys. Silti säätiön saldo on viisi pystyssä, 10 kumossa. Näin, jos ja kun Abu Dhabin laitos valmistuu.
Janne Gallen-Kallela-Sirénin myyntipuheen mukaan Helsingin Guggenheimissa kävisi 500 000 - 550 000 ihmistä joka vuosi. Se on melkoinen määrä, kun nykyiset taidemuseoidemme kruununjalokivet Kiasma ja Ateneum vetävät parhaimpina vuosina luokkaa 200 000 kävijää - silloinkin täytyy olla poikkeuksellinen vetonaula. Guggenheimin tuotot on laskettu sen varaan, että tällainen joukko maksaa 12 euron lipun.
Helsingissä ja naapurikaupungeissa on yhteensä vajaat miljoona asukasta. Berliinissä on 3,4 miljoonaa asukasta. Berliinin Guggenheimissa kävi viime vuonna tiettävästi 140 000 ihmistä. Mihin perustuu olettamus, että kaupungissa jossa on ¼ Berliinin asukasmäärästä, galleriassa kävisi 3-4 kertaa enemmän väkeä? Siihen, että Temppeliaukion kirkossa käy 500 000 ihmistä vuodessa, ja Katajanokalla olisi Suomenlinnan lautta vieressä, olen kuullut Janne Gallen-Kallela-Sirénin perustelevan. Tällaista kuuntelee kovin ristiriitaisin tuntein. Ei tiedä tuntisiko myötähäpeää, vai olisiko kauhuissaan siitä, minkä tason argumenteilla ajetaan tämän suuruusluokan asiaa.
Janne Gallen-Kallela-Sirénin Guggenheimin-selvityksen hinta ei ole tämän hankkeen suurin asia, mutta se on hyvin kuvaava. Kaksi (2) miljoonaa euroa syntyneestä läpyskästä, jonka asiasisältö on hyvin vaatimaton, on täysin järjetön hinta. Neljän pätevän henkilön työryhmä, esimerkiksi 1-2 toimittajaa, 1-2 taideasiantuntijaa ja neljäntenä matkailuun perehtynyt tutkija, olisi tuottanut 5-6 kuukaudessa oleellisesti painavamman arvion, ja ojentaessaan kaupungille yhteensä 200 000 euron laskun, he olisivat itse olleet tyytyväisiä työrupeamaan, jolla palkka oli hyvä, eikä kerrankaan vaivannut kiire. Pröystäily siitä laskusta olisi puuttunut, ja ilmeisesti juuri sen efektin tavoittamiseksi Helsingin kaupunki maksoi tyhjästä kymmenkertaisen summan.
Kun tällaiset talousnerot vakuuttavat Guggenheim-gallerian valtavaa taloudellista merkitystä, suvaitsen epäillä.
Museovirasto joutuu irtisanomaan väkeä, sulkemaan museoita ja jättämään kansallisaarteitamme heitteille, koska sen budjetista on leikattu kolme (3) miljoonaa euroa. Jos meillä ei ole varaa edes tähän, niin miten meillä olisi varaa 15 miljoonan euron vuotuisiin käyttömenojen lisäykseen yhden ainoan gallerian vuoksi? Joka vaatii ensin tontteineen luokkaa 200 miljoonan investoinnin.
Otso Kantokorven blogi:
http://alastonkriitikko.blogspot.com/2011/10/guggenheim-osa-n-toteutumat...