Poliisihallituksen ylitarkastaja Reima Pensala näyttää olleen päätietolähde STT:n uutisankassa, jonka moni lehti julkaisi 21.1. Asevarkaudet olivat jutussa 10 kertaa todellista suuremmat, ja poliisin laiminlyönnit selitettiin siviilien rikoksiksi.
STT:n jutussa esiteltiin kolme lähdettä, joista tulee laittomia aseita markkinoille. Uutisen luvut on kuitenkin vedetty hatusta, ja siitä on ylipäänsä vaikea löytää kohtaa joka pitäisi paikkansa.
Varkauksia on vähän
Ylitarkastaja Reima Pensala väitti uutisessa, että "vuosittain varastetaan 500 - 1000 asetta, joista kateisiin jää kolme neljäsosaa." Koska poliisihallinto on pitkään ja kepeästi heitellyt tällaisia väitteitä, toimittaja Marko Tammelin pyysi pari vuotta sitten poliisin todelliset tilastot asevarkauksista. Aserekisterin mukaan vv. 2000 - 2009 varastettiin yhteensä 1005 asetta. Melko tarkalleen 100 asetta per vuosi. Vain 1/5 - 1/10 siitä mitä ylitarkastaja Pensalan tarinoi.
Aseita katosi saman 10 vuoden aikana yhteensä 1 984. Kadonneita ja anastettuja aseita oli siten yhteensä 2 989 kappaletta. Noin 300 per vuosi.
Aivan toisenlaiset luvut antoi poliisiasian tietojärjestelmä, eli surullisenkuuluisa Patja. Se väitti noina vuosina kadonneen ja anastetun - näitä ei ole mitenkään eritelty, mikä on outoa jo sinänsä - 27 142 ampuma-asetta. Patjan luku on siis 9 x aserekisterin tuntema luku. Eroa on peräti 24 153 asetta.
Kaksi poliisitilastoa samasta asiasta, kaksi lukua aivan eri maailmoista. Poliisihallinto ei ole koskaan kyennyt selittämään ammottavaa ristiriitaa, mutta mitä ilmeisimmin se ei myöskään ole koskaan halunnut selvittää, kuinka kahden tilaston todellisuus on syntynyt.
Kumpaa tilastoa siis uskoa? Vastaus on: aserekisteriä. Se ei ole täysin luotettava - tähän palaan - mutta siihen on syötetty jokainen luvallinen ampuma-ase. Jos aseen varastamisesta tehdään rikosilmoitus, tiedon pitäisi mennä myös aserekisteriin. Lisäksi aseen omistajalla on suuri intressi ilmoittaa aseen anastus tai muu katoaminen. Olisi ymmärrettävää, jos aserekisterin luku olisi 9 kertaa suurempi kuin Patjan luku, mutta näin päin erossa ei ole mitään järkeä.
Patja puolestaan on sekava kokoelma faktaa ja fiktiota. Sinne syötetään mm. jokainen rikosilmoitus. Jokaisesta kansalaisesta jokainen hänen elämänsä aikana tehty rikosilmoitus säilyy siellä maailman tappiin. Sen sijaan Patjaan ei viitsitä merkitä, että rikosilmoitus on osoittautunut aiheettomaksi, tai vääräksi tai jätettiin syyttämättä tai syyte kaatui, tai koko juttu on ollut vain poliisin vikkelän mielikuvituksen tuotos. Varsinkaan jälkimmäisiä ei merkitä. Ihmettelenpä, mahtaako Suomesta löytyä toista yhtä epäluotettavaa tietokantaa, kuin Patja.
Reima Pensala vastaa Pohan asehallintayksikössä asetilastoista. Niinpä tiedustelin häneltä, mistä väite 500 - 1000 varastetusta aseesta on peräisin. "Se tulee aseturvallisuuden esiselvitystyöryhmän raportista, joka valmistui viime vuonna", Pensala vastasi.
Raportti pohjusti aselain muuttamisen II vaihetta, mutta tietenkään Pensalan vastaus ei ole mikään vastaus. Jatkokysymys oli, mistä luku tuli raporttiin? "En tiedä", vastasi Pensala. "Enkä tiedä kuka tietää, ja jokainen joka voisi tietää, on sairaana tai muuten pois".
Just joo.
Katson oikeudekseni todeta, ettei ylitarkastajan väite perustu mihinkään. Jos Poliisihallitus on muiluttanut perättömäksi tiedetyn luvun myös aseturvallisuusraporttiinsa, totean olevan syytä epäillä raportissa muutakin vilppiä. Muilutus vahvistaisi epäilyksen, että poliisijohto liioittelee tietoisesti asevarkauksien määrää.
Kuolinpesät ovat rehellisiä, poliisi ei
Varastamista suuremmaksi laittomien aseiden lähteeksi STT:n uutisessa väitettiin perikuntia: "Asetietojärjestelmän mukaan epäselvyyksiä aseasioissa on noin 30 000 kuolinpesässä --- Joskus pesän osakas haluaa aseen mutta uskoo, ettei saisi siihen lupaa. Hän pitää aseen, mutta ilmoittaa sen kadonneeksi".
Väitteen ensimmäisen heikkouden näkee jokainen. Ei kerrota missä ajassa 30 000 epäselvää kuolinpesää on kertynyt. Vuodessa? 10 vuodessa? 20 vuodessa?
Suurin ongelma on muualla. Se on poliisin asetietojärjestelmässä.
Kun Ville myy Ukko-Mauserinsa Kallelle, täytetään ostolupa, josta yksi kappale toimitetaan poliisilaitokselle. Siellä Ukko-Mauseri kirjataan Kallen nimiin, samalla kun hänelle kirjoitetaan hallussapitolupa. Poliisilaitoksella pitäisi myös poistaa Mauseri Villen tiedoista; tai ainakin kirjata hänen myyneen sen. Nykyään näin luultavasti tapahtuukin, mutta vuosikymmenet tämä laiminlyötiin laajasti. Sen seurauksena monet aseet ovat rekisterissä moneen kertaan.
Kun vuonna 1998 Suomessa säädettiin hyvä ja moderni aselaki, HE:n perusteluissa arveltiin maassa olevan 2,1 miljoonaa asetta. Kun aselakia vuonna 2009 ryhdyttiin peukaloimaan huonommaksi, lain perusteluissa oletettiin aseita olevan reilut 1,6 miljoonaa. Nyt tiedämme niitä olevan alle 1,6 miljoonaa. Aseiden määrä on kuitenkin ollut koko ajan suunnilleen sama. Muutos on tapahtunut vain aserekisterissä, josta on poistettu päällekkäisiä kirjauksia.
Tämä on kuolinpesien "epäselvyyksien" pääsyy. Tiedossani on kymmeniä tapauksia, jossa poliisi on hyvin röyhkeästi väittänyt perikunnasta vohkitun aseita. Aivan samoin kuin tehtiin STT:n uutisessa.
Aserekisterissä voi olla vainajan nimissä vaikkapa 10 asetta, mutta kuolinpesässä on olemassa vain viisi asetta. Loput on voitu myydä jo kauan sitten, eikä perillisillä ole aina aavistustakaan, kenelle isoisä pyssynsä myi. Aiemmin poliisi suhtautui tähän ymmärtävästi, koska tiedettiin ja myönnettiin aserekisterissä olevan paljon haamu-aseita. Nykyään myös tässä sovelletaan poliisityön tärkeintä periaatetta: kun poliisi mokaa, syylliseksi lavastetaan siviili. Ainakin eräissä suurissa poliisipiireissä.
En voi tietää, selittyvätkö kaikki Patjan 24 000 ylimääräistä kadonnutta asetta tällä, mutta suurella todennäköisyydellä se selittää ainakin pääosan. Kun joku konstaapeli kirjaa Patjaan rikosilmoituksen kuolinpesästä kadonneista viidestä aseesta, "tieto" säilyy siellä sen jälkeenkin, kun toinen konstaapeli on selvittänyt Villen myyneen ne Kallelle jo vuonna 1968.
Tämä selittänee myös sen, ettei poliisihallitus ole halunnut selvittää, miksi sen tilastot läimivät toisiaan korville.
Paljonko on poliisin paljon?
STT:n uutisessa väitettiin myös, että Suomessa valmistetaan laajamittaisesti luvattomia aseita ulkomailta tilatuista osista, tai muuntamalla deaktivoituja aseita takaisin ampumakuntoisiksi. Tämä on ylitarkastaja Reima Pensalan lempisatu. Huhtikuun 2012 lopulla häntä haasteltiin Turun Sanomissa: "Laittomasti uudelleen kunnostettuja aseita liikkuu Suomessa parhaillaan luultavasti ennätysmäärä. Vuonna 2009 viranomaiset hyväksyivät liki 5 500 asetta deaktivoiduiksi. Pensalan mukaan määrä kielii siitä, että aseita valmisteltiin pimeille markkinoille."
Ylitarkastaja Reima Pensala siis muitta mutkitta väitti, että luvanvaraisessa ammatissa toimivat asesepät tekevät näennäisiä deaktivointeja, jonka hyväksymisen jälkeen aseet muunnetaan taas toimiviksi. Väite oli törkeä, koska siltä puuttui kokonaan näyttö. "Se on vakaa uskoni, vaikka todistamaan en sitä pystykään", julisti Pensala TS:ssa. Tätä tautia on poliisissa liikkeellä paljon.
STT:n jutun jälkeen tiedustelin Pensalalta montako tapausta tunnetaan, joissa joko ulkomailta laittomasti hankituista osista on koottu luvaton ase, tai on muunnettu deaktivoitu ase toimivaksi. "Useita tapauksia", väitti Pensala. Pyysin näyttöä. Se supistui tähän: "Olen saanut tietää". Pensala ei suostunut täsmentämään onko tapauksia 5, 20, 100 vai 1000, ja mikä luku on lähinnä todellisuutta.
On totta kai mahdollista salakuljettaa maahan aseen osia, ja koota niistä ase. Tosin Schengen-alueella on paljon yksinkertaisempaa tuoda ase kokonaisena Suomeen. Kaikissa tapauksissa olisi suotavaa, että poliisi jakaisi vain sellaista tietoa jonka se tietää, ja eikä väittäisi tiedoksi sellaista, joka on vain jonkun ylitarkastajan "noin saattaisi tapahtua" -idea.
Pohjois-Karjalassa tuomittiin viime vuonna kaksi miestä tällaisista rikoksista. Luulenpa, että siinä on Poliisihallituksen ja ylitarkastaja Reima Pensalan koko tieto ja näyttö. Väite menettelyn yleisyydestä on tahallista perättömien huhujen levittämistä.
PS.
Toimittajat olisivat välttyneet tämän uutisankan häpeältä vaatimalla poliisilta sen viralliset tilastot. Tutkiva journalismi on helppoa. Se vaatii vain vähän viitsimistä.