Kymenlaakson käräjäoikeus nolasi poikkeuksellisen suorin sanoin syyttäjien yritykset lavastaa pikkurötökset vakavaksi järjestäytyneeksi rikollisuudeksi. Poliisin todistajalausunnot se tyrmäsi.
Kihlakunnansyyttäjä Mika Lopmeri ja apulaissyyttäjä Jyrki Nikander lukivat todennäköisesti korvat, posket ja niskat punaisina Kymenlaakson käräjäoikeuden 3.5 antamaa tuomiota. Jutun pääasia oli Tallinnasta tuodun kaljan myynti kerhotiloissa kerholaisille. Aivan kuten tekevät teekkarit illanvietoissaan, mikä ei kiinnosta ketään, ja kaikkein vähiten poliisia.
Tässä tapauksessa kaljaa myytiin Cannonball MC Kotkan kerhotiloissa, joten syyttäjät ryhtyivät rakentamaan siitä suurta järjestäytynyt rikollisuus -juttua. "Cannonball Kotka on osa valtakunnallista Cannonball organisaatiota. Kyseistä ryhmää ja organisaatiota on pidettävä vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneenä rikollisryhmänä. Teot on tehty vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäseninä", syyttäjät hokivat syytekirjelmässään kuin katolilaiset aavemariaa. He saivat pahasti selkäänsä.
Tuomio piruilee syyttäjille moneen otteeseen. Syyttäjien toiminta näyttää huolimattomalta, sekavalta, sanalla sanoen ammattitaidottomalta. Esimerkiksi laittoman alkoholin myynnin tekoajaksi syyttäjät väittivät 1.1.2011 - 4.5.2012, mutta tuomion mukaan syyttäjiltä olivat faktat pahasti hukassa:
"Syyttäjät eivät ole ilmoittaneet miksi katsovat rikostoiminnan alkaneen juuri uudenvuodenpäivänä 2011. Kukaan ei ole kertonut tämän kerhon silloin edes olleen olemassa. Konkreettisen näytön perusteella KäO katsoikin ensimmäisen viinalastin haetun aikaisintaan 1.9.2011."
Raskaimmin tuomiossa kritisoidaan poliisia. Näin arvioidaan esitutkintakertomuksen kiistämistä tapauksessa, jossa epäilty oli ollut vangittuna yli kolme viikkoa:
"[NN] väittää kertoneensa esitutkinnassa tietoisesti väärin, koska hän oli kolmisen viikkoa vangittuna eikä lopulta jaksanut vastustaa kuulustelijoiden ehdotuksia, että hänet päästettäisiin vapaaksi muiden osuudesta kertomisen jälkeen. Hänellä on psyykkisiä ongelmia, joiden johdosta hänen henkinen tasapainonsa ei kestä pitkään vangittuna oloa. Lisäksi hän kärsi syömisen puutteesta ja kuulustelijat houkuttelivat häntä kertomaan lupaamalla lisää syötävää. Syyttäjät eivät epäile [NN:n] näitä ilmoituksia, mutta katsovat hänen silti puhuneen totta."
"Mahdollisuus, että poliisit toimivat virheellisesti on huomion arvoinen, koska käräjäoikeus on tässäkin oikeudenkäynnissä jo kaksikin kertaa katsonut poliisin menetelleen virheellisesti esitutkinnan eräissä muissa kysymyksissä. Suoranaisia poliisin painostamisiakin on joskus takavuosina tullut käräjillä vastaan."
"[NN] on lihava ja sen vuoksi tottunut syömään paljon. Riidattomaksi muodostunut ylimääräisellä ruualla houkutteleminen vähentää sen vuoksi myös kertomusten todistusarvoa".
Koko valtakunnan oikeuskäytännön kannalta merkityksellistä on suoruus, jolla käräjäoikeus teilaa poliisitodistajan uskottavuuden, arvioidessaan onko kaljan kerhomyynti vakava juttu, ja onko kyseessä järjestäytynyt rikollisuus (kirjoitusvirheet tuomiosta, kpl-jako tässä):
"Onko Cannonball-Kotka vakavia rikoksia varten järjestäytynyt ryhmä? Syyttäjien selostamassa Helsingin hovioikeuden tuomiossa 31.10.2012 n:o 2939, asia R 11/2782, Cannonballin Helsingin kerhoa pidettiin sellaisena. Sen painoarvon poistaa alempana mainittu korkeimman oikeuden oikeustapaus."
"Todistajana kuultu keskusrikospoliisi kertoi moottoripyöräjengeistä syyttäjien kantaa vahvasti tukevalla tavalla mutta toisaalta huomiota herättävän yleisluontoisesti. Hänen todistaminen oli turhaa, koska vastaava tiedot olisivat myös syyttäjät pystyneet ilmoittamaan. Todistajan kertomuksesta jäi puuttumaan kiinnekohdat todellisuuteen, eli kuinka varmasti ja millä perusteella hän mielipiteensä ilmoitti."
"Hänen kertomuksensa muistuttaa niin suuresti oikeustapauksessa KKO:2011:41 kuullun ylikonstaapelin kertomusta, että päättelemme kyseessä olevan saman henkilön. Korkein oikeus ei siinä jutussa pitänyt hänen kertomustaan riittävänä osoittamaan, että sen jutun moottoripyöräjengi muodostaisi vakavia rikoksia varten järjestäytyneen ryhmän."
Epäilemättä tuomari on arvannut aivan oikein. Mitä ilmeisimmin kyseessä on yksi ja sama KRP:n Kotkassakin esiintynyt ylikonstaapeli Kimmo Kylmäkoski, jota kierrätetään oikeudenkäynnistä toiseen todistamassa kyseessä aina olevan järjestäytyneen rikollisuuden, vaikka hän ei tosiasiassa tiedä käsiteltävinä olevista jutuista mitään.
Olen pitkään hämmästellyt tätä viranomaisten toimintaa. Nähdäkseni ylikonstaapelia on syytä epäillä useista perättömistä lausumista sekä esitutkinnassa että tuomioistuimissa, ja hänen toimistaan tulisi käynnistää rikostutkinta. Vastaavasti syyttäjien, Kotkan tapauksessa Mika Lopmerin ja Jyrki Nikanderin toimet tulisi tutkita paitsi virkarikoksina, ennen kaikkea yllytyksenä perättömiin lausuntoihin.
Tuomioistuimet ovat yleensäkin jättäneet ylikonstaapelin todistukset omaan arvoonsa, mutta on piristävää lukea näin suorasukainen lyttäys. Mitätöityään KRP:n ylikonstaapelin todistuksen, käräjäoikeus päätyi loogiseen tuomioon:
"Korkeimman oikeuden edellä mainitun tuomion perustelujen mukaan tämän kysymyksen arvioinnissa, toisin kuin edellä mainitussa hovioikeuden tuomiossa, suurin painoarvo on annettava käsiteltävänä oleville rikoksille ja sille osoittavatko ne tekotapansa ja vakavuutensa puolesta järjestäytyneen ryhmän vakavaa rikollisuutta. Korkein oikeus piti käsittelemäänsä törkeää huumausainerikosta sellaisena. Ratkaisu on tämän jälkeen helppo, koska tässä meidän jutussa kyse on vain viinan rahtaamisesta Virosta ja myymisestä vähittäismyynnin tapaisilla annoksilla kerhon toiminnan rahoittamiseksi. Pidämme tällaista rikollisuutta erityisen lievänä. Rangaistuksia ei sen vuoksi tule tässä jutussa ankaroittaa jäsenyyden perusteella."
Käräjäoikeus nälväisi myös korkeinta oikeutta. Viinan myynti suljetussa kerhotiloissa lähinnä jäsenille ja heidän satunnaisille vierailleen oli syyttäjien mielestä myös lievä veropetos, koska luvatonta myyntiä ei ilmoitettu verottajalle. Käräjäoikeus tuomitsi syytteen mukaisesti, mutta ei ilman ivaa:
"Tuleeko veroa maksaa kielletystä toiminnasta ja ovatko salakuljettajat rangaistuksen uhalla velvolliset ilmoittamaan kielletystä toiminnasta viranomaisille? Kysymyksiin on korkein oikeus ratkaisussaan KKO:2013:32 vastannut myönteisesti. Sen perustelut ovat niin erityisen laajat ja monitahoiset, ettemme niitä ymmärrä. Se ei kuitenkaan vaikuta asiaan, koska KKO:n ratkaisut ovat Suomessa vakiintuneesti noudatetun oikeuslähdehierarkian perusteella sitovia. Käräjäoikeus sen vuoksi tuomitsee sekä veropetoksesta että alkoholirikoksesta mutta ottaa samanaikaisuuden huomioon rangaistuksen mittaamisessa lievennyksenä."
En ryhtynyt tutkimaan tuota KKO:n päätöstä - ahkerammat löytävät sen vaivatta finlexistä - mutta on eittämättä kiintoisaa, jos KKO on päätellyt kuten käräjäoikeus vinoilee.
Kaikkiaan 17 syytetystä tuomittiin lievästä alkoholirikoksesta ja / tai lievästä veropetoksesta lopulta seitsemän miestä, kukin 5 - 30 päiväsakkoon. Viiden syytteet hylättiin kokonaan. Osalla tuomio yhdistyi muihin rikoksiin. Muutamat vastaajista olivat myyneet ja ostaneet pieniä määriä kokaiinia ja amfetamiinia, yhteensä noin 40 grammaa. Eniten syntejä tililleen kerännyt sai 10 kuukautta vankeutta, ehdollisena. KäO alleviivasi teoista raskaimman olleen noin 16 kokaiinigramman hallussapito; se yksinään olisi tuonut 9 kuukautta.
Samaa mies oli saanut myös oudon syytteen ampuma-aserikoksesta. Syyttäjien mukaan hän oli pitänyt hallussaan .357 revolveria, ja 433 patruunaa. Vastaaja myönsi näin tehneensä, säilyttäneensä asetta erään kaverinsa pyynnöstä yrityksensä lukitussa kassakaapissa, mutta sitten tulee mutta. Kaverin kuoltua hän kertoo ilmoittaneensa aseesta poliisille. Käräjäoikeus totesi:
"Syyttäjät eivät myöskään protestoi, että [NN] oli aseesta ja patruunoista ilmoittanut poliisille, joten asia on sen pohjalta ratkaistava. Rikoslain 41 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan hallussapitoa ei pidetä rikoksena, jos hallussapitäjä oma-aloitteisesti ilmoittaa esineen poliisille ja luovuttaa sen poliisin haltuun. [NN:n] toiminta oli sellaista:"
Laittoman aseen oma-aloitteinen ilmoittaminen poliisille ei todellakaan ole vain lieventävä seikka, vaan se poistaa koko rikoksen, kuten KäO aivan oikein toteaa. Ilmoituksesta puolestaan jää merkinnät poliisiasiain tietojärjestelmään. Ellei jää, on joku poliisi laistanut virkavelvollisuutensa. Minulla ei ole käytettävissäni jutun esitutkintapöytäkirjaa, mutta onko uskottavaa, ettei epäilty olisi kertonut sama asiaa jo esitutkinnassa? Kysyn ja vastaan itse: ei ole. Tätä tukee sekin, etteivät syyttäjät väittäneet vastaan, kun syytetty asian käräjäsalissa kertoi.
Tästä seuraa johtopäätös, että syyttäjät ovat tahallaan nostaneet väärän syytteen. Syyttäneet rikoksesta, vaikka ovat tienneet ettei rikosta ole edes tapahtunut. Olisi esitutkinnan paikka selvittää, johtuiko syyttäjien Mika Lopmeri ja Jyrki Nikander menettely luvattoman huonosta ammattitaidosta, rikollisesta tahdosta vai kenties valtakunnansyyttäjän viraston ohjeistuksesta syyttää aina ja millä tahansa perusteella ja tarvittaessa myös perusteetta, kun kyseessä on "jr-juttu".
Summa summarum. Kaljaa oli myyty laittomasti, selvä se. Tosin kerhotiloissa kerholaisille, ja muutamille vieraille ja perin pienellä voittolla. Syyttäjät väittivät sitä myydyn 800 litraa, käräjäoikeus piti uskottavana 150 litraa. Asian merkitys näkyy valtiolle tuomitun rikoshyödyn määrässä: 324 euroa. Tämän jättisaaliin hankkimisesta syytettiin 12 miestä, ja tuomittiin seitsemän.
Tällaisen jutun selvittelyyn poliisilla ja syyttäjillä on rajattomasti resursseja samaan aikaan, kun 70 prosenttia kansalaisten tekemistä rikosilmoituksista ei suostuta edes tutkimaan.
Toki samassa oikeudenkäynnissä käsiteltiin myös muutamia oikeitakin rikoksia. Hieman huumeita, pahoinpitelyä, kiristys, ampuma-rikoksia. Niillä ei kuitenkaan tuomiosta päätellen ole ollut mitään yhteyttä pääasiaan.
En tietenkään voi lukea kenenkään, en varsinkaan tuntemattoman käräjätuomarin ajatuksia, mutta sen poikkeuksellisen ivallinen sanankäyttö kertoo mielestäni suuresta turhautumisesta. Perimmältään hyvin yksinkertaisesta asiasta, saako Virosta tuoda isoja lasteja alkoholia ja myydä sitä suljetussa kerhossa omalle porukalle, oli rakennettu suuri gangsterijuttu. Päälle päätteeksi syyttäjät toivat todistajaksi KRP:n ylikonstaapelin jaarittelemaan joutavia. Vaikuttaa siltä ettei syyttäjillä ollut aikomustakaan selvittää aineellinen totuus, vaan rakentaa suuri, joskin kehno oikeussalidraama.
Vähemmästäkin ammattimies turhautuu, niin tuomari kuin toimittajakin.
Tärkeäksi tämän sinällään banaalin jutun tekee se, että maan hallituksen 25.4.2013 hyväksymän "järjestäytyneen rikollisuuden vastainen strategia" edellyttää lisää juuri tällaisia näytösoikeudenkäyntejä. Samaan aikaan kun tavallisten kansalaisten tekemistä ilmoituksista rikoksista, joissa usein joku on oikeasti kärsinyt jotain, jätetään pääosa tutkimatta, koska valtiolla ei kuulemma ole varaa.
LÄHDE: Kymenlaakson käräjäoikeus, tuomio 13/856, asia R 12 / 2395, annettu kansliassa 3.5.2013.