Auer-käräjien yhteenvetoa

Ulvilan murhakäräjät ovat tältä erää päättyneet. On aika tehdä yhteenvetoa nähdystä ja kuullusta.

En tarjoa täydellistä listaa esitetystä näytöstä ja vastanäytöstä, vaan sitä mitä pidän oleellisimpana tämän omituisen prosessin viime vaiheista.

1.

Valtakunnansyyttäjänvirasto hävisi taistelun julkisuudesta. Anneli Auerin seksuaalirikosjutun pahimmat, salaiseksi määrätyt kummajaiset julkistettiin viime helmikuussa, samoin toiseksi vanhimman lapsen fantastinen tarina murhayöstä. 1) Pääosa mediaa oli vielä tuolloin hipi hiljaa, se ei tuolloin uskaltanut tarttua asiaan lainkaan. VKSV yritti terrorilla pitää median mykkänä myös jatkossa.
Likaisen työn tekijäksi määrätty valtionsyyttäjä Jorma Äijälä epäonnistui surkeasti. Vaasan hovioikeus päätti 9.9.2013 Auerin kahden vanhimman lapsen kertomusten olevan julkisia, murhaa koskevin osin. Se ei tosin vapauttanut kertomuksia heti, vaan jätti asian odottamaan marraskuun 9. päivää, jolloin nähdään, hakevatko syyttäjät valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.
Hovioikeuden päätös kuitenkin rohkaisi Helsingin Sanomat julkaisemaan sille vuodettuja salaisia asiakirjoja, ja sen jälkeen Alma Median maakuntalehdet (Satakunnan Kansa, Aamulehti ym.) laajensivat vuotoa vielä paljon laajemmalle.
Näin ollen suurella yleisöllä on nyt oleellisesti paremmat mahdollisuudet arvioida jutun kokonaisuutta, kuin vuosi sitten.

2.

Auer-vyyhti jakautuu seksuaalirikoshaaraan ja alkuperäiseen murhajuttuun. Seksuaalirikosjuttu käynnistyi Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomuksista. Ne muodostivat myös kokonaan ja yksinomaan sen ns. uuden näytön, jolla syyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala hakivat murhajutussa valituslupaa KKO:lta.
Jutut olisi pitänyt yhdistää. Kuten molemmissa jutuissa todistajana kuultu Åbo Akademin soveltavan psykologian professori Pekka Santtila totesi:
"- Oikeudenkäynnit olisi pitänyt yhdistää silloin, kun KKO palautti surman alioikeuteen. Auerin lasten kertomuksia pitää arvioida kokonaisuuksina."
"- Nyt kävi niin, ettei seksuaalirikosjutussa huomioitu epäuskottavaa tarinaa murhasta, koska sen ei katsottu kuuluvan siihen oikeudenkäyntiin. Murhaoikeudenkäynnissä voi jäädä huomiotta seksuaalirikosväitteiden epäuskottavat ja mahdottomat osat. Kertomuksia ei voi jakaa näin, koska ne ovat yksi kokonaisuus." 2)

3.

Murhajutun I tuomioistuinkierroksella vv. 2009-2011 oli oma merkityksensä tunnistamattomalla DNA:lla, joka löytyi murhapaikalla olleesta halosta.
Menneenä kesänä - kaksi vuotta sen jälkeen kun Vaasan HO oli hylännyt Auerin murhasyytteen - keskusrikospoliisi väitti DNA:n kuuluvan sen rikoslaboratorion jollekin työntekijälle.
Käytän harkitusti muotoilua "KRP väittää".
Ensinnäkin ilmoitus tuli kuin syyttäjien tilauksesta. Toisekseen, asiasta laaditussa esitutkintapöytäkirjassa ei ole - ei ainakaan minulle toimitetussa kappaleessa - DNA:n omistajan nimeä, eikä muitakaan keinoja varmentaa, onko väite totta. Ottaen huomioon KRP:n puuhastelut ns. Häke-nauhan kanssa, sen väitteisiin on syytä suhtautua varauksella.

4.
Anneli Auerin soitto hälytyskeskukseen murha-aikaan 1.12.2006 on koko jutun keskeisin todiste. Häke-nauhasta ei tosin suoraan voi kuulla, onko Auer syyllinen vai syytön, molemmille näkemyksille löytyy tukea, mutta se asettaa tapahtumat tiettyihin raameihin.
Nauhaa on vuosikaudet tutkittu KRP:n rikoslaboratoriossa. Sen ääniasiantuntija Tuija Niemen näkemykset ovat huomattavasti eläneet jutun eri vaiheissa. Hänen viimeisin versionsa oli, että Jukka S. Lahti makasi kuolleena takkahuoneen lattialla hätäpuhelun alkaessa. Anneli Auer olisi siis lavastanut äänimaailman hätäpuhelun taustalle.
Todistajan kertomusten muuttuminen ei paranna niiden uskottavuutta.
Lavastusta vastaan puhuu myös kaksi merkittävää todistajalausuntoa.
Ensimmäisen niistä tilasivat viranomaiset Yhdysvaltain keskusrikospoliisi FBI:lta. FBI:n lausunto oli varmasti syyttäjille pettymys: sen mukaan nauhalla ei ole havaittavissa nauhoitettuja osia.
FBI:n kanssa samalla tavalla todisti Finnvox-studioiden Risto Hemmi, joka on maan parhaita audioalan asiantuntijoita. Hänen mukaansa nauha on aito, sitä ei ole manipuloitu. Hemmin mukaan nauha ei myöskään osoita, ettei paikalla olisi ollut vierasta henkilöä.
Kaiken järjen mukaan KRP:n Niemen lausunto on kovin heikoilla. Se on lisäksi aika kiusallisesti kuin räätälöity sopimaan Auerin toiseksi vanhimman lapsen tarinaan.

5.

Murhan tapahtuma-aikaan 7-vuotias poika kertoi alun perin heränneensä murhayönä v. 2006 meteliin, mutta piiloutuneensa peloissaan peiton alle, mikä on uskottava kertomus.
Vuosia myöhemmin, 2011, hän kertoi sijaisvanhemmille, sittemmin myös näiden kuvaamille videoille, kuulleensa kuinka äiti ja isosisko murhasivat isän. Hän olisi vaiennut asiasta neljä ja puoli vuotta, kunnes tuotti murhaamisesta yksityiskohtaisen kuvauksen, noin 11-vuotiaana.

Kuinka uskottavaa tämä on?
.
Tällä välin poika on ollut - sosiaalityöntekijöiden, lääkäreiden ja isovanhempien yhtä pitävien todistusten mukaan - yli neljä vuotta erittäin hyvissä ja lämpimissä väleissä isosiskonsa ja äitinsä kanssa. Näin siitä huolimatta, että nämä olisivat - saman tarinan mukaan - viillelleet häntä ja pikkusiskoja, ja harjoittaneet paljon muuta, todella kovaa väkivaltaa.
.
Kuinka uskottavaa tämä on? Täytyy olla aika yksinkertainen sielu, ottaakseen tämän tosissaan. Tai sitten syyttäjä.

Lopullinen niitti tälle tarinalle oli Åbo Akademin tekemä tutkimus, joka osoitti ettei lapsi, eikä myöskään aikuinen, yksinkertaisesti kykene pelkän kuulon perusteella luomaan johdonmukaista kertomusta sellaisesta monimutkaisesta tapahtumasarjasta, kuin Ulvilan murhayö on ollut. Johtopäätös oli selkeä: pojan kertomus ei ole peräisin siitä, mitä hän on murhayönä kuullut.

6.

Media nosti oikeudenkäynnistä tehokkaasti julki Auerin veljen ja tämän vaimon - kolmen nuorimman lapsen sijaisvanhempien - esiintymisen, ja raha-asiat.
Varsinais-Suomen käräjäoikeuden seksuaalirikosjutussa antamassa tuomiossa kerrotaan sijaisvanhempien saavan lasten hoitamisesta noin 9 000 euroa kuukaudessa. Satakunnan käräjäoikeudessa kysymyksistä kovasti kiihtynyt veli myönsi heidän saavan noin 8 000 euroa kuukaudessa.
Kävi myös ilmi, että saatuaan lapset hoitoonsa veli oli ostanut 150 000 euroa maksaneen veneen, ja 50 000 euron auton. Veneellä sijaisvanhemmat läksivät lasten kanssa pitkälle merimatkalle, kun sisko alkukesästä 2011 pääsi vapaaksi, ja olisi ollut luontevaa aloittaa äidin tiiviit tapaamiset nuorimpien lasten kanssa.
Kaiken kaikkiaan, murhaoikeudenkäynnin jälkeen on entistä vahvemmat perusteet arvioida, että nuorimpien lasten villiintyneet kertomukset ovat syntyneet yhteistyössä sijaisvanhempien kanssa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että näin olisi suunniteltu, varsinkaan alun perin.
Nuorimmille lapsille tehdyissä oikeuspsykologissa tutkimuksissa haastattelijat - huomattavan kokemattomia - kirjoittivat lausuntoihinsa, etteivät sijaisvanhemmat ole vaikuttaneet lasten kertomusten syntyyn, koska he itse sanovat, etteivät ole vaikuttaneet.
Tämä haastattelijoiden johtopäätös on lapsellinen.
Vanhimman lapsen tutkimuksesta vastanneet työntekijät varoittivatkin aiheellisesti, että sijaisvanhempien erittäin negatiivinen asenne Auerin vanhimpaan lapseen on saattanut vaikuttaa nuorempiin.

7.

Summa summarum, syyttäjien niin sanotuista uusista todisteista jää käteen vain KRP:n väite, että tunnistamaton DNA on tunnistettu sen työntekijän DNA:ksi. Se on kovin vähän.

8.

Riippumatta siitä, mihin lopputulokseen tuomioistuin päätyy murhajutussa, seksuaalirikos on tärkeää saada KKO:n käsittelyyn, kuten Auer ja hänen entinen miesystävänsä ovat vaatineet.
Seksuaalirikosjutun niin sanottu näyttö perustuu kahteen asiaan.
Ensinnäkin kolmen lapsen huikeisiin kertomuksiin, jotka suurelta osin ovat ilmiselvästi pötyä, ns. valemuistoja (kts. Hymy 2013). Muistettakoon, että tarinoiden mukaan väitettyjä uhreja olisi ollut seitsemän (7), joista kuitenkaan neljä (4), ei tiedä seksuaalisesta hyväksikäytöstä mitään. Kolmen osalta myöskään tuomioistuimet eivät tarinoita nielleet. Siinä, miten tuomarit valitsivat sen mihin uskovat ja mihin eivät, on vaikea havaita mitään logiikkaa. Ainakaan minä en tuomioista sitä löytänyt.
Toisekseen, salaisilla tuomioilla tehtiin oikeuslääketieteen paradigman muutos, kysymättä yhdeltäkään oikeuslääkäriltä mitään. Kaikki väitetyt 7 lasta vietiin, osin pakotettiin, tamperelaisen gynekologin tutkittavaksi. Gynekologin, "jolla on kokemusta yhteistoiminnasta poliisin kanssa". Kaikki lapset asuivat Turun seudulla, joten tutkivan lääkärin valinta vaikuttaa kovin tarkoitushakuiselta, ja epäilemättä myös on sitä.
Kaksi tyttöä, joista toisen väitettiin olleen kahdesti, toisen lukemattomia kertoja sukupuoliyhdynnässä aikuisen miehen kanssa, osoittautuivat lääkärintutkimuksissa neitsyiksi. Gynekologi selitti tämän pois sillä, että hän uskoo immenkalvojen kasvavan takaisin. Nimenomaan tätä oikeuslääkärit eivät hyväksy.
Alkuvuonna haastattelin muinaisen Uudenmaan läänin lääninoikeuslääkäri Martti Tenhua, joka oli aikoinaan Suomen kokenein oikeuslääkäri. Eläkeläisellä ei ollut enää ura vaarassa, joten hän lausui kantansa avoimesti: "Ainakin tapauksessa, jossa yhdyntöjä on ollut useita, ei immenkalvosta olisi kuin muisto. Se tuhoutuu toistuvissa penetraatioissa, eikä se kasva uudelleen. En koskaan joutunut tilanteeseen, jossa tästä olisi ollut epäselvyyttä". Samoin lausuivat muut haastattelemani oikeuslääkärit, mutta he eivät halunneet nimeään julki.
Lausunnoissaan gynekologi vetosi norjalaiseen asiantuntijaan, joka hänen mielestään on yksi maailman parhaita. Murhaoikeudenkäynnissä ilmeni, että norjalaisen tieteelliset ansiot ovat ohkaiset. Gynekologilta ne puuttuvat melkein kokonaan.
Yleensä KKO edellyttää, että tapauksessa on aineksia ennakkopäätökseksi, ennen kuin se ottaa asian käsittelyynsä. Tosin, vastoin yleistä uskoa ja osin omia väitteitään, KKO on käsitellyt myös tapauksia, joissa kyseessä on puhtaasti näytön arviointi. Nyt nähty, ilmeisen perusteeton oikeuslääketieteen paradigman muutos on vähintäänkin riittävä peruste ottaa seksuaalirikosjuttu uuteen käsittelyyn.
Olisi yleiselle oikeusturvalle äärimmäisen vaarallista, jos Turun hovioikeuden päätös jäisi voimaan.

Viitteet:

1) Hymy 2/2013 http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162
Alibi 2/ 2013 http://www.mikkoniskasaari.fi/node/167
2) Satakunnan Kansa. Aamulehti ym. 14.9.2013 http://www.mikkoniskasaari.fi/node/168