Jari Aarnion epäillään katsoneen tiedottajiensa rikoksia läpi sormien. Aarniota jahtaava KRP salli laittomien aseiden kaupan, palkkioksi huumevinkeistä.
Helsingin huumepoliisiin ylikomisario Jari Aarnioon kohdistuvassa rikostutkinnassa suurin arvoitus ei ole se, mihin rikokseen hän on syyllistynyt, jos on. Suurin kysymys on, miksi valtakunnansyyttäjänvirasto, joka järjestelmällisesti estää poliisien virkarikosten tutkinnan, sitä kiivaammin mitä törkeämpi rikos on ollut, salli aloittaa esitutkinnat Jari Aarnion tekemisistä.
On yleistä tietoa, että keskusrikospoliisin (KRP) ja Helsingin poliisilaitoksen välit ovat huonot. Laitosten huumepoliisien suhteet ovat äärimmäisen huonot. Keskinäistä sotaa on kestänyt jo yli kymmenen vuotta.
Jari Aarnio on henkilökohtaisesti ärsyttänyt KRP:tä erityisen raskaasti arvostelemalla sen ylen laveaa "järjestäytynyt rikollisuus" -propagandaa. Myös Helsingin poliisipäällikkö Jukka Riikonen on arvostellut JR-propagandaa liioittelusta. "Meillä ei ole tarvetta pelotella ihmisiä", hän totesi taannoin.
Järjestäytyneestä rikollisuudesta propagoiminen on KRP:n julkisuusstrategian ydin, sen paisutteleminen on ainoa peruste KRP:n ja poliisijohdon loputtomille vaatimuksille uusista valtuuksista.
Poliisin sisältä tuleva pilkka on otettu Jokiniemessä raskaasti, ja erityisen kipeää ovat tehneet Jari Aarnion piruilut. Sen olen voinut havaita keskusteluissa KRP:n edustajien kanssa. En hämmästellyt vähääkään nopeutta, jolla Aarnion kiinnioton ja pidätyksen jälkeen lehtiin ilmestyi juttuja hänen "yhteyksistään" rikollispomoon. Odotan mielenkiinnolla, milloin myös Jukka Riikoselle löydetään "yhteyksiä".
Helsingin Sanomat kertoi 19.11.2013 kahden aukeaman jutussaan, kautta linjan nimettömiin lähteisiin tukeutuen, että Helsingin huumepoliisia ja erityisesti Jari Aarniota epäillään omien tiedottajiensa suojelusta. Näiden rikoksia katsottaisiin läpi sormien, palkkioksi tiedoista.
Poliisin työn vuosikymmenien mittaisen seuraamisen antamalla kokemuksella pidän tätä täysin mahdollisena. Sen sijaan pidän lähinnä vitsikkäänä olettamaa, että kyseessä olisi helsinkiläispoliisien erikoisuus. Vankkoja perusteita epäilyksille on antanut myös KRP. Mitä ilmeisimmin se hyväksyi tiedottajansa pimeiden aseiden kaupan.
Muutama kuukausi sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) päätti jättää tutkimatta suomalaisen valituksen poliisin rakentelemista huumeansoista, kertoo asiaa hoitanut asianajaja pettyneenä. Noin 15 vuotta kestänyt yritys saada KRP:n huumepoliisien puuhat asianmukaiseen tutkintaan, on valunut hiekkaan.
Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS) määrää (13 artikla): "Jokaisella --- on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt".
Vaikka säädös on velvoittava, suomalaisilta puuttuu kokonaan suoja poliisien ja syyttäjien mielivaltaa ja virkarikoksia vastaan. Niiden tutkinnan estävät valtionsyyttäjät, ja heidän rikostensa tutkinnan estävät poliisit. Niin yksinkertaista se on. On tuhoisaa, ettei tätä ole saatu EIT:n käsittelyyn.
Tämä nyt selostamani tapahtumasarja alkoi 1990-luvun loppupuoliskolta, ja jatkui tähän vuoteen. Koska poliisin valta on pääosin kaiken kontrollin ulkopuolella, samaa voi tapahtua jatkuvasti.
Muutamat asianajajat huomasivat useilla päämiehillään olevan aivan samanlaisen kertomuksen. Sama henkilö - kutsun häntä tässä nimellä Avustaja - oli päämiesten kertoman mukaan pyytänyt hankkimaan huomattavan huumelastin, luvaten ostaa sen omille asiakkailleen. Kun lasti tuotiin tapaamiseen jossain syrjäisellä parkkipaikalla, Avustaja poikkesi huumekuriirien autoon, tarkasti tavaran, poistui kertoen hakevansa rahat - ja seuraavaksi auton piiritti KRP:n pidätyspartio. Seuranneessa esitutkinnassa Avustaja ei esiintynyt lainkaan, ennen kuin muut vaativat hänenkin osuutensa selvitettäväksi.
Näitä tapauksia oli tiettävästi ainakin kolme, mutta niitä voi olla enemmänkin. Eräässä tapauksessa kyseessä oli yli 1,6 kiloa amfetamiinia, toisessa liki 3 kiloa hasista. Mentiin siis yli törkeän huumausainerikoksen rajan.
Kiinni jääneet eivät olleet puhtoisia pulmusia. Se ei muuta huumeansoja laillisiksi. Ei siviilillä eikä poliisilla ollut oikeus tilata huumeita, ja näin panna rikoksen tekeminen käyntiin.
Avustajan osumista paikalle selitettiin myöhemmin sattumilla, sekä ihan muista syistä sovituilla tapaamisilla, joissa yllättäen tarjottiin isoa huume-erää. Jopa sillä, että tarkoitus oli toimittaa huumeet poliisin haltuun.
Jokainen voi kysyä itseltään, kuinka uskottavaa on, että joku osuisi ihan vain sattumoisin autoon, jossa hänelle tarjotaan tuolloin satojen tuhansien markkojen, nykyisin kymmenien tuhansien eurojen hintaista huume-erää. Kuinka uskottavaa on, että sellaista tarjotaan kenellekään ex tempore, aineiden ollessa ns. päällä? Jos juuri ja juuri uskoisi yhden kerran, niin kuinka uskottavaa on, että se tapahtuisi toistuvasti? Entä kuinka uskottavaa on, että joku tilaa huume-erän, mutta vain antaakseen rikoksen ilmi ja aineet poliisille?
Tietenkään tällainen ei ole uskottavaa, päättelivät asianajajat, ja vaativat esitutkintaa myös Avustajan toimista. Samoin KRP:n miehistä, joiden he varsin ilmeisin syin epäilivät sopineen Avustajan kanssa aineiden tilaamisesta ja ansan järjestämisestä.
Tiedossani on kaksi tapausta, joissa Avustaja joutui syytteeseen huumelastin tilaamisesta. Ensimmäisessä tapauksessa, jossa kyseessä oli 1,6 kilon amfetamiinierä hänet tuomittiin käräjäoikeudessa v. 1998 ja hovioikeudessa v. 2000. Seuraavana vuonna korkein oikeus (KKO) purki tuomion, kun KRP:n edustajat toimittivat sinne lausunnon, jonka mukaan Avustaja oli antanut heille vihjeen huumelastin liikkumisesta.
Toisessa tapauksessa käräjäoikeus katsoi v. 2004 Avustajan "puuttuneen noin kolmeen kiloon hasista. Mahdollisesti tarkoituksena on ollut paljastaa huumausaineen välittämistä". Vaikka tarkoitus olisi ollut kuinka hyvä, menettely oli käräjäoikeuden mukaan laiton, mikä onkin itsestään selvää. Toisaalta käräjäoikeus tuli vastaan, ja katsoi, täysin vastoin oikeuskäytäntöä, kolmen hasiskilon vain tavalliseksi huumausainerikokseksi. Sellaisena se oli vanhentunut, joten Avustajalle ei tuomittu rangaistusta. Hänellä olivat oikeudessa todistajana samat KRP:n miehet, kuin aiemmin KKO:ssa.
Ensimmäisessä tapauksessa tutkintaan joutui, ainakin muodollisesti, asianajajien rikosilmoituksen perusteella myös KRP:n väkeä. Heidän osuuttaan tutkittiin nimikkeillä "virkavelvollisuuden rikkominen / yllytys törkeään huumausainerikokseen". Kihlakunnansyyttäjä Juha Elomaa teki heistä syyttämättäjättämispäätökset syksyllä 1998, viikkoa ennen kuin amfetamiinista annettiin tuomiot. Amfetamiinijutussa myös Avustaja oli syytteessä, ja Elomaa jutun syyttäjä. Elomaan mielestä poliisit eivät olleet osallisia huumeen tilaamiseen, se tuli heille pyytämättä ja yllättäen.
Kaikkein riemastuttavin kohta Elomaan päätöksissä on tämä: "Syyttömyysolettamaa [poliisimiehen] osalta tukee sekin, ettei [Avustajaa] edes syytettäisi mikäli ilmoittajien epäilyä siitä, että hän toimii huumausaineiden ostajana poliisin lukuun pidettäisiin uskottavana".
Väite on nolo kehäpäätelmä, aivan humpuukia. Poliisilla ei ollut oikeutta käyttää siviiliä huumeiden tilaamiseen. Poliisilla ei ollut itselläänkään sellaista oikeutta. Poliisilla ei edelleenkään ole oikeutta yllyttää ketään rikokseen, ei suoraan, eikä avustajan välityksellä.
Jos Avustaja toimi ostajana poliisin lukuun, tilasi lastin näin käynnistäen koko rikoksen, hänen kuuluikin olla syytteessä, mutta sen lisäksi syytteeseen olisivat kuuluneet myös kaikki operaatiosta päättäneet poliisit. Kaikki he, Avustajat ja poliisit, olivat syyllistyneet törkeään huumausainerikokseen yllyttämiseen, ja poliisit lisäksi törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen. Yllytyksestä tuomitaan kuten itse teosta.
Se, että syyttäjä joutuu turvautumaan lapsellisiin verukkeisiin, tukee epäilyä Avustajan toimimisesta KRP:n asiamiehenä.
Myös poliisien osuutta kolmen hasiskilon tilaamiseen yritettiin saada tutkintaan, vuodesta 1997 lähtien. Syyttäjät pelasivat aikaa ja pallottelivat asiaa virastosta toiseen. Ainakin vielä elokuussa 2008 asia pyöri kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisen pöydällä, Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirastossa. Tällä vuosituhannella syyttäjät eivät enää ole päästäneet poliisien virkarikoksia esitutkintaan, vaan niiden joko annetaan vanhentua, tai, tavallisimmin, tutkinta estetään väittäen kylmästi, ettei mitään rikosta ole.
Syyttäjä Mäkisen pöydälle uupui tämäkin poliisirikosilmoitus, kuten niin moni muukin. Mäkinen on poliisirikosten hautaajana valtakunnansyyttäjänviraston luottosyyttäjä.
Pyysin 20.11.2013 Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirastosta Mäkisen päätöksen, jolla esitutkinta on päätetty jättää suorittamatta. Mielenkiintoista kyllä, tietokoneelta sellaista ei löytynyt. Kanslia jatkaa kaivauksia poliisirikosten hautausmaalla.
Olen samaa mieltä kuin asianajajat. Selitykset sattumista, ja yllättäen tarjotuista huume-eristä ovat kaiken uskottavuuden tuolla puolen. On ilmeistä, että Avustaja toimi KRP:n lukuun. Hän tilasi huume-erän, järjesti sen vastaanotolle sopivan ajan ja paikan, ja ilmoitti ne KRP:lle. Kaikki poliisit eivät välttämättä tienneet, että kiinniotossa syrjäisellä parkkipaikalla on kysymys huolella lavastetun näytelmän viimeisestä näytöksestä, mutta operaatiosta päättäneet tiesivät.
Avustajan todistajina oikeuskäsittelyissä toimivat KRP:n rikoskomisario Jouko Nieminen, ja rikosylikonstaapeli Jorma Mustonen. He hoitivat myös operaatiot.
Avustaja ei ryhtynyt KRP:n huumeasiamieheksi vain osoittaakseen hyvää kansalaiskuntoa. Hän sai hyvän korvauksen. Avustaja oli vuosikausia pyörittänyt aika laajaa laittomien aseiden kauppaa. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi hänellä oli hyvin laajat ja monipuoliset suhteet poliiseihin. Myös KRP:hen.
Tosin jotkut poliisit yrittivät toisinaan saada hänet kiinni asekaupoista, mutta ei enää 1990-luvun puolivälin jälkeen. Silloin, kun KRP:n huumeansa-operaatiot alkoivat. Avustajan asekauppiaan ammatti oli varmuudella KRP:n tiedossa. Amfetamiini-operaation valmisteluun osallistui KRP:n rikoskonstaapeli Ahti Kokkonen, kertovat teletunnistetiedot. Ne osoittavat Kokkosen soitelleen Avustajalle.
Muutamaa vuotta aikaisemmin Kokkonen oli toisessa poliisiorganisaatiossa tutkijana, kun se poliisi yritti päästä kiinni Avustajan asekauppaan. "[Avustaja] on Etelä-Suomen alamaailman suurin aseistaja", Kokkonen arvioi silloin. Yritys epäonnistui, iso kala pääsi Kokkoselta karkuun. Kokkonen ei takuulla ollut unohtanut Avustajan sivuammattia myöskään siinä vaiheessa, kun heistä oli tullut kumppaneita. Koska asekauppiaan urasta tiesi Kokkonen, sen ovat tienneet myös hänen esimiehensä. Avustajan asekauppa oli lisäksi niin laajalti tunnettua, ettei ole uskottavaa, etteivätkö esimiehet olisi tienneet sitä muutenkin. Varsinkin kun myös KRP oli aiemmin yrittänyt tutkia asekauppaa.
On ilmeistä, millainen diili KRP:llä ja Avustajalla oli. Avustaja oli KRP:n agent provokator, tilasi huumeita ja toimitti kuriirit poliisin ansaan. Vastapalvelukseksi hän sai jatkaa aseliiketoimiaan kaikessa rauhassa, yhdenkään poliisiviranomaisen häiritsemättä. KRP hoiti diiliin mukaan myös avustajan kotipaikkakunnan poliisin, jos sitä enää tarvitsi erikseen hoitaa. Käryn käydessä valeostoista syyttäjät hoitivat poliisit turvaan, lopulta myös Avustajan.
Kauniiksi lopuksi. Tapahtumasarjan asiakirjoissa on Helsingin poliisilaitoksen kirje syyttäjälle. Siinä kerrotaan laitoksen tutkineen erään asianomistajan vaatimuksesta Avustajan epäillyn huumausainerikoksen. Asianomistaja vaatii lisäksi selvittämään, onko Avustaja toiminut poliisin toimeksiannosta. Siksi asia lähetetään syyttäjälle.
Kirjeen on allekirjoittanut rikosylikomisario Jari Aarnio.
* * *
Tässä tekstissä ei ole lähdeviitteitä, esimerkiksi tuomioiden ja syyttämättäjättämispäätösten diaarinumeroita. Se on harkittua. En välitä auttaa ketään selvittämään Avustajan henkilöllisyyttä, koska se ei ole oleellista. Oleellista on tieto, että näin KRP toimi.