Professori Erkki Aurejärven kirja tuomareiden mielivallasta ja rikoksista, ja niiden peittelystä on rajua tekstiä.
Siviilioikeuden emeritusprofessori Erkki Aurejärvi tunnetaan oikeuslaitoksemme tiukkana kriitikkona, joka on vuosikymmenet ruoskinut tuomarikuntaa. Jos mahdollista, niin hänen viime syksynä ilmestyneissä muistelmissaan ruoska viuhuu entistä kovemmin ("Kovaa peliä. Muistelmat". Into 2013).
Suurelle yleisölle Aurejärvi lienee tutuin kahdesta suuresta oikeudenkäynnistä, joissa hän haki tupakkayhtiöitä vastuuseen tappavan myrkyn myymisestä, ja sen vaarallisuuden peittelemisestä häikäilemättömällä valehtelulla. Tuomioistuimet hylkäsivät kanteet, varsin kyseenalaisin perustein. Oikeudenkäyntien oikeudenmukaisuutta sopii epäillä jo yksin siksi, että korkeimman oikeuden tuolloinen presidentti Olavi Heinonen hyökkäsi julkisuudessa hyvin räikeästi kanteita vastaan. Hänen mielestään tupakan vaikutusten käsittely ei lainkaan kuulu oikeussaliin.
Tupakkayhtiöiden puolesta
Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä asianomistajana oli tupakan vammauttama Pentti Aho, ja hänen kuoltuaan prosessin aikana, Ahon omaiset. Alempien tuomioistuinten hylättyä kanteen se eteni KKO:een, joka hylkäsi kanteen äänestyspäätöksellä 4-1. Oikeusneuvokset Kari Kitunen, Antero Pajala, Eeva Vuori ja Liisa Mansikkamäki väittivät 7.6.2001 annetussa tuomiossa: "Yhtiöillä ei ole näytetty olleen sellaisia tietoja tupakan vaarallisuudesta, jotka olisivat aiheuttaneet tupakan valmistuksen kieltämisen, jos ne olisivat olleet viranomaisten tiedossa". Jutun esittelijä ja yksi tuomari olisivat tuominneet tupakkayhtiöt. Tupakkayhtiöiden puolesta äänestäneiden nimet kannattaa pitää mielessä.
Tupakkaoikeudenkäynnistä syntyi sivuhaara, jossa näkyy kirkkaasti kuinka sattumanvaraisesti tuomarit, mukaan lukien KKO:n oikeusneuvokset tuomitsevat, kuinka he vetävät perusteluja hatusta, ja kuinka eräät heistä hyvin todennäköisesti käyttävät valtaansa myös henkilökohtaiseen kostoon. Tapaus osoittaa myös, kuinka äärimmäisen tahmeaa laillisuusvalvojien toiminta Suomessa on. Juttu alkaa vuonna 1997, ja on e4delleen ajankohtainen vuonna 2014.
Ismo Virtasen väärä vala
Tupakkayhtiöt toivat Aho-oikeudenkäynnin loppuvaiheessa, maaliskuussa 1997 saliin ainoan suomalaisen lääkäritodistajansa, anatomian professori Ismo Virtasen. Virtanen väitti, ettei lääketiede ole todistanut savukkeiden aiheuttavan syöpää eikä muitakaan tauteja. Todistaja Virtanen valehteli - tai sitten hän oli täysin epäpätevä lääkäriksi. Lääketieteen kanta tupakan ja syövän ynnä erinäisten muiden tautien yhteyteen on ollut täysin selvä jo 1950-luvulta. Valehtelua lienee auttanut Virtasen Suomen Tupakka Oy:ltä saamat 280 000 markan pimeät palkkiot (nykyrahassa yli 60 000 euroa).
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus teki Ismo Virtasesta poliisille tutkintapyynnön väärästä valasta. Kihlakunnansyyttäjä Markku Pohjanoksa nosti häntä syytteet väärästä valasta, ja veropetoksesta.
Helsingin käräjäoikeudessa tätä juttua ratkoi kolme lautamiestä ja puheenjohtajana käräjätuomari Aira Joensuu. Aira Joensuu oli legendaarisen kummallinen tapaus, ja hän sijoittuu korkealle Aurejärven kelvottomien tuomarien listalla, kategoriassa "hulluja ja luonteenvikaisia".
Oivallisin arvosanoin juristiksi valmistunut Joensuu oli aikoinaan esittelijänä korkeimmassa oikeudessa, mutta tuomittiin viralta pantavaksi, koska muiden esittelijöiden huoneista katosi asiakirjoja. Poliisitutkinnan jälkeen syylliseksi pääteltiin Joensuu. Alioikeustuomariksi hän kuitenkin kelpasi, ja sai jatkaa siinä kuolemaansa saakka, vaikkei Joensuun tuomioiden täydellinen mielivaltaisuus voinut olla Helsingin käräjäoikeudessa kenellekään epäselvää. Hän toteutti - kun sille päälle sattui - todisteiden vapaata harkintaoikeutta niin tunnollisesti, ettei tuomiolla joskus ollut mitään yhteyttä esitettyyn näyttöön. Tälle lottopotille siis päätyivät Ismo Virtasen rikokset.
Pentti Ahon omaisten puolesta väärän valan syytettä ajoivat myös Erkki Aurejärvi ja asianajaja Heikki Salo. He listasivat Virtasen pitkästä todistajakertomuksesta 34 kohtaa, joista jokaisen he arvioivat sisältävän 2-3 perätöntä lausumaa. Valheita oli siis kaikkiaan noin 70.
Aurejärven mukaan Aira Joensuu oli ensin tuomitsemisen kannalla, mutta muutti kantansa päinvastaiseksi oikeudenkäynnin puolessa välissä. Joensuun mielipide on tiedossa, koska hän aluksi raportoi tunnollisesti jokaisen istunnon tuntemalleen toimittajalle, ja oli vahvasti tuomitsemassa Virtasen. Eräässä vaiheessa hän kuitenkin lopetti raportoinnin, mieli oli muuttunut. Joensuun raportointi oli tuomarilta aivan posketonta, mutta tällaisia tuomareita tässä maassa oikeutta jakaa.
Kun syyttäjä Markku Pohjanoksa havaitsi puheenjohtajan mielenmuutoksen, hän luopui väärä vala-syytteestä. Erkki Aurejärvi ja Heikki Salo kuitenkin jatkoivat sitä, päämiehensä puolesta.
Aira Joensuu sai kannalleen yhden lautamiehen. Hän olisi halunnut yksimielisen päätöksen, ja yritti lahjoa toisen lautamiehen kannalleen lupaamalla tälle herastuomarin arvon, jos hän äänestää Virtaselle vapauttavan tuomion puolesta. Lautamies ei ollut lahjottavissa, vaan suuttui.
Virtasen molemmat syytteet hylättiin maaliskuussa 1997 äänin 2-2. Kaksi lautamiestä olisi tuominnut Virtasen sekä veropetoksesta, että väärästä valasta. Tällaisessa tilanteessa ammattituomarin ääni ratkaisee, olipa tuomari miten kelvoton kelmi tahansa.
Virtasen avustaja varatuomari Ari Kantor - nykyään KKO:n tuomari - vaati Aurejärven ja Salon, siis vastapuolen asiamiesten tuomitsemaan maksamaan Virtasen vaatimat oikeudenkäyntikulut väärän valan osalta, sen jälkeiseltä ajalta, kun Pohjanoksa oli luopunut. Käytännössä Kantor siis vaati Aurejärveä ja Saloa maksamaan hänen palkkionsa, 88 816 markkaa. Jopa Aira Joensuu ymmärsi hylätä tämän, vaatimus kaatui äänin 4-0.
Hovioikeus asiamiesten kimpussa
Syyttäjä Markku Pohjanoksa valitti veropetostuomiosta Helsingin hovioikeuteen, Aurejärvi ja Salo väärästä valasta. Hovioikeus otti veropetoksen suulliseen käsittelyyn, ja siitä Virtanen lopulta myös tuomittiin. Aurejärvi kyseli väärän valan kohtalosta asian esittelijältä ja sai tylyn vastauksen: "Ei me ruveta sitä tutkimaan. Suullista käsittelyä ei järjestetä".
Vuoden viimeisenä päivänä 1998 hovioikeus, eli tuomarit Immo Nikula, Martti Harsia ja Eero Arvo hylkäsivät Virtasen väärä vala -syytteen. Tältä osin KKO ei antanut valituslupaa, joten mukamas totuudeksi jäi voimaan Virtasen väite, ettei lääketiede tunne tupakan ja syövän, sekä erinäisten muiden sairauksien yhteyttä. Lääketieteen yksimielinen kanta muistaen, on kohtuutonta vaatia uskomaan, etteivätkö myös tuomarit ymmärtäneet Virtasen laskeneen luikuria. Ratkaisuun on todennäköisesti ollut muita syitä, "eikä tässä kaikki", kuten ostoskanavilla tavataan sanoa.
Immo Nikula, Martti Harsia ja Eero Arvo tuomitsivat Aurejärven ja Salon maksamaan päämiestensä puolesta Virtasen oikeudenkäyntikulut väärän valan osalta. Käräjäoikeudessa 88 816 markkaa, ja hovioikeudessa 235 288 markkaa. Päätös oli erittäin poikkeuksellinen ja herätti suuren kohun.
Kannattaa viettää pieni hiljainen hetki tämän seikan ääressä: hovioikeus ei suostunut ottamaan väärää valaa suulliseen käsittelyyn, mutta käräjäoikeuden ratkaisusta poiketen tuomitsi asiamiehet korvauksiin. Reilu peli oli tuomareille tuntematon asia. Aurejärvi maksoi helmikuussa 1999 Virtaselle 324 104 markkaa.
Eeva Vuori ja Liisa Mansikkamäki
Salo ja Aurejärvi hakivat valituslupaa KKO:lta väärän valan ja korvausten osalta. Väärä vala oli KKO:n mielestä ihan OK, eikä valituslupaa tullut.
Aurejärvi ja Salo saivat kuitenkin valitusoikeuden korvausten osalta. Kesäkuussa 2001 KKO totesi heidän toimineen oikeudenkäynnissä asianmukaisesti, ja vapautti korvauksista, Tämä oli esittelijä Satu Saarensolan, ja kolmen tuomarin kanta. Vapauttamisen puolesta äänestivät oikeusneuvokset Pirkko-Liisa Haartmann, Kari Kitunen ja Mikael Krogerus. Oikeusneuvokset Eeva Vuori ja Liisa Mansikkamäki olisivat halunneet tuomita asiamiehet maksumieheksi. Heidän mielestään Aurejärvi ja Salo olivat ajaneet väärä vala -syytettä ilmeisen perusteettomin perustein viimeistään siitä lähtien, kun syyttäjä luopui jutusta.
Tässä välissä täytyy palauttaa mieleen, mistä syntyi sanonta "tehdä eevavuoret."
Eeva Vuoren veropetos
Eeva Vuori ja lääkärimiehensä Ilkka Vuori myivät aikoinaan kesämökkinsä Turun kaupunginjohtaja Juhani Lepälle 1 000 000 markalla. Kauppakirjaan summaksi merkittiin kuitenkin 800 000 markkaa, ja loput Leppä latoi seteleinä pöytään. Maksoi Vuorille pimeästi 200 000 markkaa. Vuoret ilmoittivat kumpikin verotukseen vain 400 000 markan osuuden. He tekivät siis veropetoksen.
Juhani Leppä paljasti v. 1996 rikoksen kostoksi, koska ei saanut eräässä jutussa KKO:lta valituslupaa, jonka epäämiseen osallistui myös Eeva Vuori. Vuori oli paitsi syyllistynyt veropetokseen, myös osallistunut Lepän asian käsittelyyn esteellisenä.
Tästä seurasi 90-luvun suurin KKO:ta ravistellut skandaali. Meteli oli niin suuri, ettei asiaa voitu painaa villaisella, oli pakko taipua esitutkintaan. Lepän poliisille esittämä näyttö piti, ja Ilkka Vuori tunnusti saaneensa 200 000 markkaa pimeästi. Hän myönsi Eeva Vuoren olleen paikalla, mutta "näkö- ja kuuloetäisyyden ulkopuolella". Vaimo olisi siis ollut tietämätön pimeistä rahoista.
Hyvin harvassa taisivat olla ne, jotka tuohon tarinaan uskoivat. Aurejärvi siteeraa KKO:n tuomari Mikko Tulokasta: "Kyllähän me korkeimmassa oikeudessa tiedetään, miten päin se asia oli".
Kaksi uskollista ainakin teeskenteli uskovansa. Lääninsyyttäjä Kari Hemminki katsoi v. 1997 ettei ollut näyttöä Eeva Vuoren syyllisyydestä. Ilkka Vuoren hän jätti syyttämättä kohtuusyillä. Hemmingin mielestä Vuorien tulotaso oli niin korkea, ettei 200 000 markan veropetos ollut syyttämisen arvoinen asia. Tuolloinen ylin syyttäjäviranomainen, apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen vahvisti Hemmingin ratkaisun oikeaksi.
Tietenkin se oli väärä, ja herätti ankaraa arvostelua. ivaa ja pilkkaa. Vasta tuon jälkeen aloittanut valtakunnansyyttäjänvirasto on kyennyt kehittämään Hemminkiä tökerömpiä perusteluja painaa poliisien, syyttäjien ja tuomareiden rikoksia villaisella - ja niitä tökeryyksiä siitä tehtaasta onkin sitten riittänyt.
Yksi arvostelijoista oli professori Erkki Aurejärvi, joka julkisuudessa totesi Eeva Vuoren syyllisyydestä olevan kiistaton näyttö. "Tämän jälkeen minulla oli henkilökohtainen vihamies korkeimmassa oikeudessa. Vuonna 2001 Eeva Vuori kosti minulle", Aurejärvi kirjoittaa.
Poliisi kiinnostui tuomareiden rikoksesta
Ismo Virtasen asiamies Ari Kantor palautti Auerjärvelle 324 104 markkaa, ja marmatti julkisuudessa kokemaansa vääryyttä. Asia oli siinä, mutta yksi seikka vaivasi Aurejärveä. "Mistä Vuori ja Mansikkamäki tiesivät, että kaikki Ismo Virtaseen kohdistetut 34 rangaistusvaatimus olivat ilmeisen perusteettomia? Eiväthän nämä rouvat ole lukeneet Virtasen jutun papereita", hän ihmetteli Heikki Salolle.
Kun väärä vala -jutun asiakirjat saapuivat KKO:een, ne vietiin esittelijä Satu Saarentolan työhuoneeseen. Jos valituslupa olisi myönnetty, juttua olisi alkanut tutkimaan Saarentola. Kun lupa kesäkuussa 2001 evättiin, aineisto palautui hovioikeuteen. KKO:ssa sitä ei lukenut kukaan, mutta silti Liisa Mansikkamäki ja Eeva Vuori väittivät tietävänsä väärän valan syytteet "ilmeisen perusteettomiksi". Tuomarit siis väittivät ja päättivät, vaivautumatta perehtymään asiaan. Viitsimättä lukea aineistoa.
"Tuomareiden elämän mukavuuksiin kuuluu mahdollisuus tehdä tahallista vääryyttä. Jos katsotaan lakia, niin Vuori ja Mansikkamäki syyllistyivät törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen", Aurejärvi toteaa. Tuosta rikoksesta voidaan tuomita vain vankeutta, maksimissaan neljä vuotta, ja siitä seuraa aina viraltapano. KKO:n tuomarin saaminen syytteeseen oli ja on kuitenkin toivotonta.
Jutussa tosin tapahtui yllätyskäänne. Poliisin neuvottelukunnassa istunut Aurejärvi tuli keväällä 2003 maininneeksi Vuoren ja Mansikkamäen menettelystä Helsingin rikospoliisin tuolloiselle päällikölle, Jouko Salolle. Salo ymmärsi asian heti, ja halusi poliisin tutkivan asian.
Tutkintaan määrättiin rikostarkastaja Kari Rauramaa ja rikosylikonstaapeli Antti Backström. "Me menemme kolmella autolla korkeimpaan oikeuteen keskellä päivää ja tuomme Vuoren, Mansikkamäen ja Saarensolan Pasilaan kuulusteltavaksi erikseen", Rauramaa lupasi. Aurejärvi oli ihmeissään. Olisiko tosiaan mahdollista, että Suomessa tutkitaan tuomarien rikoksia?
Tutkinta itsessään olisi hyvin yksinkertainen. Vuorelta ja Mansikkamäeltä tarvitsi kysyä vain kolmea asiaa: 1) Missä hovioikeudesta tulevaa aineistoa KKO:ssa säilytetään. 2) Virtasen väärän valan jutussa on aineistoa 5 000 sivua. Valituslupaa ei myönnetty. Luitteko siitä huolimatta jutun koko aineiston? 3) Missä te luitte aineiston? Kävittekö lukemassa sitä esittelijän huoneessa, vai lainasitteko sen haltuunne?
Paavo Nikula esti tutkinnan
Yksi paha ongelma asiassa kuitenkin oli. Kun esitutkinta kohdistuu korkeimman oikeuden tuomareihin, sen alkamisesta on ilmoitettava oikeuskanslerinvirastolle. Backström soitti OKV:n esittelijäneuvos Harri Liusvaaralle. Liusvaara kielsi heti esitutkinnan.
Rauramaa kävi vielä toukokuussa 2004 puhumassa oikeuskansleri Paavo Nikulan ja esittelijäneuvos Harri Liusvaaran kanssa. Nikula väitti käyneensä edellisenä päivänä KKO:ssa, ja Ismo Virtasen jutun asiakirjavihosta selvinneen, että Vuori ja Mansikkamäki "olivat varsin tarkkaan ja perusteellisesti perehtyneet asiaan". Perehtyneisyys ilmeni myös esittelijän laajasta, tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden piiriin kuuluneesta muistiosta, Nikula väitti. Hän kielsi poliisia puuttumasta asiaan.
Aineistoa oli 5 000 sivua, eikä Aurejärvi anna Nikulan "perehtyneisyys" -tarinoille mitään arvoa. "Ratkaisu oli ala-arvoinen. Poliisit eivät olleet urallaan tätä ennen milloinkaan nähneet rikoksentekijöiden suojelemista tällä tavoin. --- Esitutkinnan kieltäminen oli järkevää Nikulan ja Liusvaaran näkökulmasta. He olisivat kyllä pystyneet poliisitutkinnan jälkeenkin estämään jutun menon tuomioistuimeen tekemällä päätöksen syyttämättä jättämisestä. Tällainen päätös olisi kuitenkin ollut hankala, kun esitutkintapöytäkirjassa olisi ollut varma näyttö virkarikoksista", Aurejärvi kirjoittaa.
Muistutan, että samasta syystä valtakunnansyyttäjänvirasto systemaattisesti estää poliisien ja syyttäjien virkarikosten tutkinnan; sitä tiukemmin, mitä törkeämpi rikos on. Nikula siis käytti virka-asemaansa törkeästi väärin estääkseen KKO:n tuomareiden rikosten tutkinnan, Aurejärvi arvioi.
Epäilyä Paavo Nikulan vilpillisyydestä tukevat hänen julkiset esiintymisensä. Hän rehenteli aikoinaan, ettei ole joutunut viemään esitutkintaan kuin yhden (1) tapauksen, vaikka on ratkaissut 10 000 kantelua. Sillä näppituntumalla. mikä minulla on OKV:lle jätetyistä kanteluista, on perusteltua arvioida Nikulan katsoneen läpi sormiensa 500 - 1000 virkarikosta, jotka olisi pitänyt viedä esitutkintaan.
Jonkka lupasi ja petti
Helmikuussa 2007 Paavo Nikula sairastui ja jäi eläkkeelle heinäkuussa. Sijaiseksi ja sitten varsinaiseksi oikeuskansleriksi nousi kakkosmiehen paikalta Jaakko Jonkka. Aurejärvi kävi esittelemässä hänelle Vuoren ja Mansikkamäen asian. Jonkka ymmärsi vaivatta asian ytimen, tuomarit olivat vetäneet kantansa hatusta, näkemättä Virtasen väärän valan oikeudenkäynnin aineistoa. Hänen mielestään juttua ei voi ratkaista kuulematta Vuorta ja Mansikkamäkeä. Jonkka vakuutti, että oikeuskanslerinvirastolla on keinot ratkaista asia, heillä keinot riittävät. "Keinot teillä riittäisivät, mutta moraali ei riitä, ajattelin minä", kirjoittaa Aurejärvi. Eikä se riittänyt.
Kahden kuukauden päästä Jonkka päätti jättää asian sikseen väittäen Nikulan jo tutkineen sen. "Tosiasiassa Nikula ei ollut tutkinut juttua, vaan ainoastaan kieltänyt poliisia tutkimasta. --- Jonkka kiemurteli kuitenkin asiasta irti vetoamalla Nikulaan", Aurejärvi toteaa. Nikulan "tutkimus" rajoittuu yhteen käsin kirjoitettuun suttuiseen lappuun. Siinäkään mikään ei osoita tuomareiden tutustuneen aineistoon, josta he päättivät.
Törkeä virka-aseman väärinkäyttö vanhenee 10 vuodessa. Eeva Vuoren ja Liisa Mansikkamäen rikos on vanhentunut, kiitos Nikulan. Paavo Nikulan ja Jaakko Jonkan rikos ei ole vanhentunut. Nikulan osalta takaraja on tämän vuoden toukokuu. Paavo Nikulan ja Jaakko Jonkan rikokset voi 20 kansanedustajaa saattaa tutkittavaksi.
Eeva Vuori on eläkkeellä, mutta Liisa Mansikkamäki harjoittaa edelleen KKO:ssa tuomitsemista.
* * *
Erkki Aurejärvi: "Kovaa peliä. Muistelmat". Into 2013. http://www.intokustannus.fi/kirja/kovaa_pelia/