Tulli katsoo voivansa milloin tahansa väittää jonkun esineen maahantuontia rikokseksi, vaikka Tulli itse on vuosikausia niiden tuonnin hyväksynyt. Jos uhri vastustelee, Tulli uhkaa vääntää rikokseksi myös vanhat maahantuonnit. Ne jotka Tulli on hyväksynyt.
Tuusulalainen Teräasekeskus on ollut yli kaksi vuotta Tullin silmätikkuna. Se pysäyttää jatkuvasti Teräasekeskukselle tulossa olevat lähetykset, takavarikoi niitä usein väittäen tavaroita laittomiksi ja käynnistää aina uusia esitutkintoja. Terroria ei hidasta vaan kiihdyttää se, että tähän asti Tulli on epäonnistunut jokaisessa lavastusyrityksessään.
Esimerkiksi alkuvuonna Tulli takavarikoi kolme koristemiekkaa, joiden se väitti olevan vaarallisia esineitä. Teräasekeskus on tuonut maahan samoja miekkoja jo seitsemän vuotta. Tutkinnanjohtaja, tulliylitarkastaja Juha Havumäki on kieltäytynyt huomioimasta Tullin vanhoja tarkastuspäätöksiä, Havumäki väittää kylmästi tutkinnan koskevan vain näitä kolmea miekkaa, ei aikaisempia. Tulli siis hyväksyy vuosikausia tiettyjen esineiden maahantuonnin, kunnes jollain on tarve väittää esineitä laittomaksi.
Havumäen edellinen aivan samanlainen, kuutta (6) veistä koskeva lavastusyritys päättyi nolosti huhtikuussa. Kihlakunnansyyttäjä Mikko Sipilä totesi, ettei asiassa ole näyttöä rikoksesta. Päinvastoin Sipilä kiitteli Teräasekeskuksen toimitusjohtaja Sami Raunion toimintaa: "Sami Raunio on kertonut yhtiönsä tuoneen maahan kyseisiä esineitä vuodesta 2005 lähtien. Raunio ei ole tahallisesti eikä edes tuottamuksellisesti syyllistynyt rikokseen tai rikkomukseen ja hän on noudattanut järjestyslakia sekä ollut aktiivisesti yhteydessä tulliviranomaisiin ja poliisihallituksen asehallintoyksikköön. Maahantuonnin yhteydessä Tulli on tarkastanut useita lähetyksiä ja todennut, etteivät lähetykset sisällä kiellettyjä tai luvanvaraisia esineitä". "Sami Raunio [ei] ole toiminut lainvastaisesti vaan aiemman käytännön ja hänellä olleen tiedon perusteella".
Kiittäessään Rauniota syyttäjä läimi Tullia ja Havumäkeä korville. Viisaalle siinä olisi kylliksi, mutta ei Tullille. Päinvastoin. Saadun tiedon mukaan Havumäki on uhkaillut, että jos Teräasekeskus miekkojen osalta vetoaa aikaisempiin tarkastuspäätöksiin, hän alkaa väittämään myös aikaisempia tuontieriä rikoksiksi. Siis niitä, jotka Tulli on hyväksynyt.
Luitte oikein. Tullin tutkinnanjohtaja Juha Havumäki kiristää uhriaan alistumaan mielivaltaansa uhalla, että rikossyytteitä sepitetään kasataan lisää vuosien ajalta. Näin tapahtuu Suomessa, josta Transparency Internationalin hassun hauskat gallupintekijät eivät koskaan löydä korruptiota.
Uhri joutuu tekemään esitutkinnan
Esitutkintalain keskeinen säädös on tasapuolisuusperiaate: "Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä rikoksesta epäiltyä vastaan että hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet". (ETL 4 luvun 1 §). Tämä periaate on kaiken tutkimuksen kulmakivi. Ilman sitä kysymys ei ole tutkimuksesta. On aivan sama onko työssä tutkija yliopiston kammiossaan, toimittaja vai poliisi tahi tullimies. Kaikki lähtevät liikkeelle jostain hypoteesista, jostain ennakko-oletuksesta. Ellei tutkimuksessa oteta tarkasti huomioon kaikkea sekä hypoteesin puolesta että sitä vastaan puhuvaa aineistoa, kysymys ei ole tutkimuksesta, vaan yrityksestä lavastaa ennalta päätetty lopputulos.
Tullin osalta tasapuolisuusperiaate tarkoittaa muun muassa sitä, että Tulli selvittää viran puolesta omissa arkistoissaan olevat aiemmat tarkastuspäätökset. Jos Tulli on aiemmin hyväksynyt samat tuotteet, päätökset on otettava mukaan esitutkintaan, koska ne osoittavat rikosepäilyn aiheettomaksi. Tästä tutkinnanjohtaja Juha Havumäki on toistuvasti jyrkästi kieltäytynyt, ja korkealla todennäköisyydellä hänellä on rikokseensa esimiestensä tuki, ellei peräti käsky. Esimerkisi em. veitsien osalta Teräasekeskus joutui itse tilaamaan aiemmat tarkastuspäätökset Tullin arkistosta ja maksamaan siitä kalliin laskun. Tullin uhri joutui siis maksamaan Tullille osoittaakseen rikospäilyn aiheettomaksi, vaikka Havumäen virkavelvollisuus olisi ollut tarkistaa vanhat päätökset jo ennen kuin aloitti esitutkinnan.
Aiemmin Teräasekeskuksen johto yritettiin lavastaa syyllisiksi ampuma-aserikokseen. Jutun pani liikkeelle väärällä ilmiannolla Poliisihallituksen ylitarkastaja Reima Pensala, rikolliseksi väitetyt tuotteet olivat starttiaseita ja esitutkinnan oli suorittavinaan Tulli. Tosiasiassa esitutkinnan joutui tuossakin tapauksessa tekemään Teräasekeskus, jonka tutkimustyön tuloksena löytyi Poliisihallituksen lausunto, jonka mukaan liikkeen maahantuomat starttiaseet ovat laillisia ja lupavapaita. Silloinen tutkinnanjohtaja Juha Hirvonen, joka nykyään on ulkoministeriön palveluksessa, olisi löytänyt päätöksen Tullin arkistosta, jos olisi halunnut.
Olisi säästynyt runsaasti kaikkien aikaa ja varoja, kun aiheettomalta esitutkinnalta olisi vältytty, mutta Tullilla, kuten myös poliisilla on tällaisissa tapauksissa rajattomat resurssit. On ilmeistä, että kaikkiin Teräasekeskukseen kodistetuihin esitutkintoihin liittyy rikoksia, mutta oikeat rikoksista epäillyt ovat Poliisihallituksen ja Tullin virkamiehiä.
Miksi Tulli terrorisoi?
Veitsi- ja miekkaerät, joita Tulli pysäyttää, tarkastaa, takavarikoi ja lähettää rikostutkintaan, ovat arvoltaan muutamia kymppejä. Miksi koko sirkus? Miksi aivan marginaalisten tavaraerien syynäämiseen on kiinnitetty melkein päätoimisesti yksi Tullin tutkinnanjohtajista?
Suuren yleisön mielenrauhan kannalta ystävällisin selitys olisi tutkinnanjohtaja Juha Havumäen ammattitaidon puute ja mahdollisesti mielenterveysongelmat; pakkomielteisyys on näkyvää. Valitettavasti tämä selitys ei ole uskottava.
Poliisihallituksen asehallintoyksikkö peruutti Teräasekeskuksen ase-elinkeinoluvan keväällä 2013. Uskonnollisella fanaattisuudella kirjoitettuun päätökseen oli koottu 10 vuoden ajalta kaikkea mahdollista sälää liikennevirheestä annetusta rikesakosta lähtien, mutta vain yhdellä oli merkitystä: ampuma-aserikos. Sellaiseksi väitettiin starttiaseiden maahantuontia ja myyntiä. Samalla tarinalla Poha yritti saada tuomituksi useita muitakin liikkeenharjoittajia, mutta Teräasekeskus oli ainoa, jonka kohdalla Poha otti heti tavoitteeseen aselupien peruuttamisen.
Kun Poliisihallituksen starttiaseiden kanssa harjoittama laaja vilppi paljastui ja syytteet peruttiin (kaikkien liikkeiden osalta), luvan peruuttamiselta putosi pohja. Poliisihallitus on siis aiheuttanut yrityksen elikeinolla valtavat vahingot aivan syyttä suotta. Oikeusvaltiossa Poha peruuttaisi päätöksensä ja pyytäisi anteeksi, mutta Suomen poliisi toimii aina tasan toisin. Poliisi ei koskaan tunnusta virheitään, selvistä rikoksista puhumattakaan. Kun poliisi töppää, kansalainen pannaan kärsimään.
Todennäköisimmin Tulli jatkaa lavastusyrityksiään Poliisihallituksen asehallinnon pyynnöstä. Tulli väittää milloin mitäkin veitsierää laittomaksi. Se pyytää niistä lausunnon Poliisihallitukselta, jossa sepitetään tarinoita miksi vuosikausia myyntiin hyväksytyt veitset ja miekat nyt äkkiä ovatkin rikollista tavaraa. Koko touhu siksi, että osoitettaisiin Pohan peruutuspäätöksen olleen oikea.
Valitettavasti tämä on todennäköisin selitys. Se on looginen, ja se sopii kaikkiin tunnettuihin tosiasioihin. Se tarkoittaa myös, että Tullin rikostutkinta ja Poliisihallituksen asehallinto toimivat järjestäytyneenä rikollisorganisaationa.