Vihaajien terroria ei pidä vaihtaa poliisin terroriin

Vihapuhe rehottaa, koska siihen ei ole puututtu niillä keinoin, jotka laki antaa. Uudet lait eivät tilannetta parantaisi, vaan luultavasti pahentaisivat.

 

Helsingin "Peli poikki" -mielenosoitus oli huikea voimannäyttö äärioikeistoa vastaan, yli 15 000 ihmisen täyttäessä Senaatintorin. 1). Seurasin marssin saapumista Suurkirkon portaiden huipulta, ja se oli hyvin vaikuttavaa. Tuhannet olivat jo torilla, ja yhä uudet tuhannet marssivat esiin Aleksanterinkadun kuilusta.

Äärioikeiston rupinen tusina vastamielenosoituksessa Narinkkatorilla antoi musertavan kontrastin Senaatintorin spektaakkelille.

Mielenosoituksen ohjelmajulistuksessa oli oivallettu oikein kaikkein tärkein, joka kovin monelta on ollut viime päivinä hukassa. Mielenosoituksen keskeisen vaatimus oli ottaa käyttöön nykyiset lait, äärioikeiston terrorin lopettamiseksi. Sen toteuttamiseksi ei tarvita lakimuutoksia, emmekä tarvitse moraalisessa paniikissa säädettyjä "rauhanlakeja" tai muuta joutavaa. Riittää, kun poliisit ja syyttäjät noudattavat olemassa jo olemassa olevia lakeja.

Uskon, että tämä viileä ja oikeusvaltiota kunnioittava linja osaltaan loi menestyksen, teki tilaisuudesta tämän vuosituhannen näyttävimmän mielenosoituksen.

 

Poliisin poliittinen valinta

Sisäministeri Paula Risikko ilmoitti ennen viikonvaihdetta, haluavansa poliisin puuttuvan entistä tiukemmin vihapuheeseen. "Risikko haluaa poliisijohdon valmistelevan uusia tapoja, joilla vihapuhetta paljastavat, tutkivat ja ehkäisevät tahot tekevät yhteistyötä". (Yle 22.9.2016)

Tämä on täyttä asiaa. Sen sijaan tässä ollaan kaltevalla katolla "Lisäksi sisä- ja oikeusministeriö arvioivat yhdessä, pitääkö lainsäädäntöä muuttaa."

Poliisi on hanakasti tarttunut mahdollisuuksiin saada itselleen lisää valtaa, kuten se aina tarttuu. Helsingin nettipoliisien esimies Jarmo Heinonen väittää vihapuheeseen olevan vaikea puuttua, koska vihapuhetta ei ole määritelty rikoslaissa.  "[P]oliisin pitää vihapuhetapauksissa löytää nykyisin asianomistaja", Heinonen valitti ja piti tätä esteenä rikosten tutkinnalle. (Yle 23.9.2016).

Nettipoliisi Jarmo Heinonen ei puhu totta.

Vihapuheen pitäjä syyllistyy usein rikoksiin, kuten kiihottaminen kansanryhmää vastaan, julkinen kehottaminen rikokseen, kunnianloukkaus ja yksityiselämään loukkaavan tiedon levittäminen. Kaksi ensimmäistä eivät ole asianomistajarikoksia, niissä ei yleensä edes ole olemassakaan yksilöitävää asianomistajaa. Kaksi jälkimmäistä ovat, mutta laissa on valtakunnansyyttäjänviraston mentävä porsaanreikä. Se voi määrätä syytteen nostettavaksi myös näistä, todella tyypillisistä asianomistajarikoksista "jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista". Myös laittomaan uhkaukseen on säädetty viralliselle syyttäjälle mahdollisuus nostaa syyte asianomistajasta riippumatta.

Sisäministeriö julkaisi elokuussa väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsauksen. Sen mukaan poliisi kirjasi viime vuonna kuusi rikosilmoitusta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, väkivaltaiseen toimintaan liittyen. Näistä viiteen syyllistyi se sama natsipoppoo, jonka riehunta johti tänään nähtyyn vastareaktioon. Lisäksi oli kirjattu yksi epäilys törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

En ole varma ovatko tuossa kaikki tätä rikosta koskevat ilmoitukset, vai onko lisänä tavallisempien kansalaisten samanlaisia tekosia. Oleellisesti korkeampi luku ei kuitenkaan ole.

Yksin facebookissa on useita sivustoja, joilta voisi kirjata tuollaisen määrän, puoli tusinaa rikosilmoitusta joka ainoa päivä. Poliisi olisi voinut jo aikaa sitten ajaa ne rikosilmoituksilla ja esitutkinnoilla järjestykseen. On ollut poliisin poliittinen valinta, ettei sitä ole tehty.

Toistan: on ollut poliisin poliittinen valinta, ettei se tee rikosilmoituksia ja käynnistä esitutkintoja vihakirjoituksista, joissa rikoksen tunnusmerkistö täyttyy mennen tullen ja takaperin.

 

Syyttäjien poliittinen valinta

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos, josta syyteharkinta on keskitetty valtakunnansyyttäjänvirastoon. Siellä niitä on nostettu etupäässä korkean poliittisen profiilin tapauksissa, esimerkiksi kun kiihottamiseen on syyllistynyt kansanedustaja. Ne edustavat näistä rikoksista murto-osan murto-osaa.

Valtakunnansyyttäjänviraston on tehnyt saman poliittisen valinnan kuin poliisi. Rikokset on ohitettu olankohautuksella.

Kun me nyt kärsimme koko yhteiskunnallisen ilmapiirin myrkyttävästä äärioikeistolaisesta öyhötyksestä, me kärsimme poliisien ja syyttäjien poliittisen valinnan seurauksista. Se ei ole peruste jakaa näille korruptoituneille ja mielivaltaisille organisaatioille lisää valtaa.

 

Kuka määrittelee vihapuheen?

"Nyt on jo korkea aika puuttua vihapuheeseen, sillä sosiaalisessa mediassa käytävä keskustelu on lähtenyt täysin käsistä", totesi poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen (Yle 23.9.2016).

Olen samaa mieltä. Kysymys vain kuuluu, miten puututaan.

Rikosoikeutemme ydin on, että rangaistavaa on se, mikä tekohetkellä on rangaistavaksi säädetty. Rangaistavuuden ala, asia on oltava tarkasti määritetty ja analoginen rikosoikeus on jyrkästi kiellettyä.

En ole nähnyt yhtään ainoaa järkevää esitystä rikoslain säädökseksi, jolla kriminalisoitaisiin vihapuhe. En ole nähnyt edes huonoja esityksiä. En usko, että tulen koskaan näkemäänkään, ainakaan järkevää esitystä. Arvelen vihapuheen olevan kriminalisoitavissa yhtä helposti, kuin oli se, jonka kriminalisointia 1970-luvulla yritettiin rauhanlailla. Luulenpa lain muinaisten puuhamiesten ja -naisten olevan nykyään tyytyväisiä, kun yritys ei aikoinaan onnistunut.

Epämääräisen ja tulkinnanvaraisen vihapuheen tuominen rikoslakiin merkitsisi vain lisää poliisien ja syyttäjien mielivaltaa. Vihapuhujien terrori korvattaisiin poliisin terrorilla. Kiitos ei.

Tämä ei tarkoita voimattomuutta.

Vihapuhe koostuu monista eri elementeistä, joissa saattaa täyttyä useankin eri rikoksen tunnusmerkistö. Tässä kirjoituksessa on jo mainittu kaikki tavanomaiset, vihapuheessa tehtävät rikokset.

Kaikkiin niihin voidaan nykysäädöksillä puuttua. Vika ei ole laissa. Vika on poliiseissa ja syyttäjissä, jotka ovat velvollisuutensa laistaneet. Sen lisäksi vikaa voi toki olla myös heissä, jotka ovat vähentäneet poliisien määrä, vaikka jo ennestään rikokset jäivät selvittämättä.

Arvon hallitus: unohtakaa lakihankkeet. Sen sijaan pankaa poliisit ja syyttäjät töihin. Se oli suurmielenosoituksen sanoma. Itse lisään jotta hankkikaa heitä lisää.

PS:

Kokoomuksen puolevaltuusto liittyi Kansalaistorilla järjestäytyviin mielenosoittajiin, mikä oli hieno teko. Väkijoukossa olivat mm. ministerit Petteri Orpo ja Sanna Grahn-Laasonen.

Tämä on minun käsitykseni siitä, millainen Suomi ja millainen sen kuuluu olla. Ministeritkin voivat kävellä kansanjoukossa ilman poliisiarmaadaa. Näin ei ole likikään kaikissa maissa, mutta näin sen kuuluu olla.

Lähteitä ja lisätietoja:

1) Yli 15 000 on poliisin arvio. Siihen voi luottaa, ettei todellinen luku ole ainakaan pienempi.