Hallinto-oikeus hylkäsi Keskusrikospoliisin rikoslaboratorion lausunnot, koska niissä ei kerrota väitteiden perusteita, ja koska lausunnot ovat nimettömiä.
ASE-lehden tuoreimman numeron (5/2016) artikkelissa käsittelen Turun hallinto-oikeuden ratkaisua, jolla kumottiin Lounais-Suomen poliisilaitoksen päätös, koska se oli nojannut kelvottomiin lausuntoihin. 1)
Sanottakoon heti, ettei tämän jutun konna ole Lounais-Suomen poliisilaitos. Se on joutunut sijaiskärsijäksi Poliisihallituksen asehallinnon harjoittamassa terrorissa. Oikeat syntiset istuvat Pohan asehallinnossa ja KRP:n rikosteknisessä laboratoriossa.
Hallinto-oikeuteen jätetty valitus koski kahtasataa poliisin eräältä yhtiöltä vuonna 2013 takavarikoimaa starttipistoolia. Pohan ylitarkastaja Reima Pensalan kolmesta turkulaisesta liikkeestä tekemä rikosilmoitus on kaatunut kaksi kertaa; kolmatta rikosilmoitustaan hän pyörittää nyt Tullin avulla.
Vaikka jutuissa oli syyttäjä syytteistä luopunut ja käräjäoikeus ne sitä myöten hylännyt, poliisilaitos piti esineet takavarikossa. Poliisihallituksen uutta linjaa noudatellen se katsoi starttiaseet ampuma-aseiksi, joiden hallussapitoon tulee olla lupa. Silmätikuiksi joutuneilla turkulaisliikkeillä ei ole lupia asekauppaan, joten poliisin haltuun otettiin "starttiaseeksi kutsutut esineet", kuten hallinto-oikeus ivallisesti muotoilee. Yksi liikkeistä valitti hallinto-oikeuteen, joka kumosi poliisilaitoksen päätöksen ja palautti asian laitoksen käsittelyyn.
KRP:n lausunnot ovat kelvottomia
Poliisilaitos oli nojannut päätöksensä Poliisihallituksen ja Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausuntoihin. Niiden mukaan yhtiöltä takavarikoidut esineet ovat ilman asesepän ammattitaitoa tai -työkaluja olleet muunneltavissa aselain tarkoittamiksi toimivaksi ampuma-aseiksi.
Hallinto-oikeus huomauttaa, ettei KRP:n "lausunnossa kuitenkaan ole lainkaan selvitetty niitä esineiden rakenteeseen ja valmistusmateriaaliin liittyviä seikkoja, joiden perusteella kyseiseen lopputulokseen on tultu."
Poliisi ei voi nojata ratkaisuaan tällaisiin lausuntoihin, päätti hallinto-oikeus. Se ei hyväksynyt myöskään sitä, että KRP:n lausunnot on annettu nimettöminä.
Aivan samoin hallinto-oikeus jyräsi Poliisihallituksen lausunnot: "Poliisihallituksen Asehallinnon lausunto 4.2.2013 on annettu valokuvien perusteella eikä kysymys ole ollut Poliisin hallussa nyt olevista esineistä. Poliisihallituksen Asehallinnon lausunto 24.10.2014 on annettu takavarikoituja esineitä tutkimatta eikä lausunnossa ole otettu kantaa siihen, ovatko [yhtiöltä] takavarikoidut ja poliisin hallussa olevat esineet tai jotkin niistä ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluvia luvanvaraisia esineitä."
Hallinto-oikeus katsoi asiassa esitetyn selvityksen niin puutteelliseksi, ettei poliisilaitos sen perusteella voinut ratkaista, ovatko takavarikoidut esineet ampuma-aseita.
On hyvin poikkeuksellista, että tuomioistuin hylkää KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunnot.
Koko vuosia kestäneen, Pohan asehallinnon luoman starttiasekiistan ajan KRP:n laboratorion ja Poliisihallituksen lausuntoja on kritisoitu juuri näillä, Turun hallinto-oikeuden hyväksymillä perusteilla.
On myös havaittu, että KRP:n laboratorion muka tutkimien starttiaseiden toisinaan edelleen olevan avaamattomissa pakkauksissaan. Niitä ei siis ole tutkittu lainkaan, vaikka lausunnoissa muuta väitetään.
Tällaista toimintaa ovat tuomioistuimet kritisoineet aiemminkin. Marraskuussa 2014 Itä-Suomen hovioikeus hylkäsi rikosjutussa Pohan edustajien samanlaiset todistajalausunnot, jotka eivät perustuneet esineiden asianmukaiseen tutkimiseen, vaan yleisiin ideoihin starttiaseiden mahdollisesta muunneltavuudesta. 2)
Huijaus suljetussa kierrossa
Homma kulkee näin. Poliisihallitus lähettää KRP:n rikoslaboratorion tutkittavaksi näytteitä, esimerkiksi starttiaseita, ja tekee tiettäväksi millaisen lausunnon se odottaa saavansa. Laboratorio kirjoittaa pyydetyn lausunnon.
Viitsimättä aina avata edes myyntipakkauksia laboratoriossa kirjoitetaan lausunto jonka mukaan esineet ovat helposti, ilman asesepän taitoja ja välineitä muunnettavissa aseiksi. Jos laboratorion tutkija on peräti suvainnut ottaa esineen käteensä, sen automaattisesti väitetään olevan helposti muunnettavissa. Lausunnossa ei yleensä ole vihjettäkään, millä perustein johtopäätökseen on päädytty. Olisihan se vähän noloa kirjoittaa perusteluihin: "Poliisihallitus haluaa, että esineen väitetään olevan luvanvarainen ampuma-ase".
Rautalangasta. Poliisihallituksen asehallinto pyytää tai käskee KRP:n rikosteknistä laboratoriota kirjoittamaan lausunnon, jonka mukaan sinne toimitettu esine on ase. Laboratorio tekee käskyn mukaan. Poliisihallituksen asehallinto tekee rikosilmoituksen ampumarikoksesta, todisteenaan rikosteknisen laboratorion lausunto.
Tällainen suljetun kierron huijaus on arkipäivää Suomessa, josta Transparency Internationalin hassun hauskat gallupintekijät eivät koskaan löydä korruptiota.
Nämä ovat rikoksia
Tällä toiminnalle on laissa ikioma nimi: Todistusaineiston vääristeleminen. Siitä säädetään rikoslain 15 luvun 7 pykälässä, ja maksimituomio toiminnasta on kaksi vuotta vankeutta. Tai olisi, jos valtakunnansyyttäjänvirasto sallisi poliisien rikosten tutkinnan. Rikoksen tunnusmerkistö on tässä:
"Joka saadakseen syyttömän tuomituksi rangaistukseen tai muuten toista vahingoittaakseen kätkee, hävittää, turmelee, muuntaa tai muuten vääristää tuomioistuimessa tai rikosasian esitutkinnassa todisteena tarpeellisen esineen, asiakirjan tai muun todisteen, jolla hänen tietensä on merkitystä asiassa, on tuomittava todistusaineiston vääristelemisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."
"Todistusaineiston vääristelemisestä tuomitaan myös se, joka 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa antaa perättömäksi tai vääristellyksi tietämänsä todisteen käytettäväksi tai itse käyttää sitä harhauttavalla tavalla tuomioistuimessa tai rikosasian esitutkinnassa."
KRP:n laboratorion nimettömät lausunnot ovat todisteeksi laadittuja asiakirjoja. Huomattakoon, että Poliisihallituksen asehallinnon useat virkamiehet ovat itse käyttäneet ja antaneet käytettäviksi näitä asiakirjoja, joiden syntytavan he ovat tienneet. Heidän osaltaan kyseessä on sama rikos johon laboratoriossa syyllistytään. Tai olisi, jos poliisien rikoksia tässä maassa tutkittaisiin.
KRP rikoslaboratorion toiminta voi täyttää myös väärennöksen tunnusmerkistön (RL 33:1).
Koska kaikki, sekä laboratorion väki että Pohan satraapit ovat virkamiehiä ja todisteita vääristellään virkatyönä, kyseessä on aina myös virkarikos. Lähinnä kyseeseen tulee virka-aseman väärinkäyttö. Mieluiten törkeä sellainen, koska todistusaineiston vääristelyllä pyritään aiheuttamaan suurta vahinkoa. Niiden perusteella on vaadittu jopa 1,5 vuoden vankeustuomioita.
Kuinka paljon todisteita väärennetään?
Onko joku syy uskoa KRP:n laboratorion vääristelevän todistusaineistoa vain silloin, kun kyseessä ovat ampuma-aseet tai sellaisiksi väitetyt esineet? Kysyn ja vastaan itse: Olisi tavattoman lapsellista uskoa väärentämisen rajoittuvan vain aselausuntoihin.
Muistelkaapa Ulvilan murhaa ja siihen liittyvää hätäkeskusnauhoitetta. Sitä tutkittiin KRP:n rikosteknisessä laboratoriossa. Montako erilaista lausuntoa KRP:n "asiantuntija" Tuija Niemi siitä kehitti? Anneli Auer mainitsee "Murhalesken muistelmissaan" versioita olleen kolme, joku on laskenut enemmänkin. Mikä versioista oli totta? Oliko yksikään?
Kun syyttäjille ojennettiin tarina, jonka mukaan osa häke-nauhalla kuullusta oli nauhoitettu etukäteen, KRP:n lausunto alkoi myötäillä syyttäjien sepitettä.
Yhdysvaltain FBI ja suomalaiset asiantuntijat tyrmäsivät täysin yksiselitteisesti nauhoituspuheet, joihin ei uskonut myöskään Vaasan hovioikeus. Miten sattuikaan, että vain KRP:n rikostekninen laboratorio tuki syyttäjien fabulointia?
Olisiko aika tutkia, kuinka nämä KRP:n rikosteknisen laboratorion häkelausunnot syntyivät?
Kuinka monen ison rikosjutun pitkät vankilatuomiot menisivät uusiksi, jos KRP:n rikosteknisen laboratorion lausuntojen luotettavuus tutkittaisiin muuallakin kuin Turun hallinto-oikeudessa?
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) Turun hallinto-oikeus 5.7.2016, diaarinumero 01165/15/1602
2) Itä-Suomen HO 25.11.2014, asianumero R 14/953