Poliisivaltio ei tule kertarysäyksellä. Se tulee vähitellen pieninä lakimuutoksina, joita kaikkia kaupitellaan viattomina.
Eduskunnalle annettu poliisilain muutosesitys avaisi poliisille vapaan oikeuden tehdä kotietsintä kenen tahansa luona, jolla on lupa ampuma-aseeseen. On tarkkaan harkittua, että vapaa pääsy koteihin yritetään muiluttaa läpi poliisilain muutoksella, vaikka säädökset kotietsinnän edellytyksistä ovat pakkokeinolaissa.
Nykyisin poliisin – tai muun esitutkintaa suorittavan viranomaisen – oikeus kotietsintään perustuu rikosepäilyyn. Kotietsintä voidaan tehdä, jos tutkittavana on rikos, josta ainakin periaatteessa on mahdollista seurata vähintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus, ja jos etsinnällä voidaan löytää rikokseen liittyviä todisteita.
Melkein kaikista rikoslaissa kriminalisoiduista teoista teoreettinen rangaistusmaksimi on vankeutta kuusi kuukautta tai enemmän, vaikka käytännössä seuraamuksena onkin yleensä sakko. Siten lähes mikä tahansa rikosepäily oikeuttaa kotietsinnän; Suomi on tässä hyvin poikkeuksellinen ollakseen länsimaa.
Kotietsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies, arvoltaan vähintään komisario. Tästä on poikkeuksia, mutta lähtökohta on, ettei pelkkä poliisin virkamerkki oikeuta tunkeutumaan ihmisten koteihin.
Rikosepäilyn lisäksi etsinnän mahdollistaa poliisilakiin kirjattu säädös hätätilanteita varten. Poliisilla on oikeus päästä kotirauhan suojaamaan tilaan, ja etsintää siellä vaara- ja vahinkotilanteessa. Poliisilain mukaan tämä on mahdollista, jos on perusteltu syy epäillä, että
”1) henkeä, terveyttä tai henkilökohtaista vapautta vaarantava tai huomattavaa omaisuus- tai ympäristövahinkoa aiheuttava teko tai tapahtuma on välittömästi uhkaamassa tai käynnissä;
2) joku on jo tapahtuneen rikoksen tai onnettomuuden taikka muun vastaavan syyn vuoksi välittömän avun tarpeessa; tai
3) etsinnässä löytyy kuollut henkilö.”
Edellytyksenä ”on lisäksi, että toimenpide on välttämätön vaaran tai vahingon estämiseksi taikka räjähdysaineiden, aseiden tai muiden vaarallisten aineiden ja esineiden etsimiseksi ja haltuun ottamiseksi.” (PoliisiL 2:6).
Poliisilla on siis oikeus tunkeutua kotiin, jos epäillään rikosta tai hätätilannetta. Jälkimmäisessä tapauksessa jopa ilman esimiehen lupaa.
Edellytykset ovat kattavat, mutta eivät riitä Juha Sipilän hallitukselle, eivätkä poliisille. Hallitus esittää, että tuohon poliisilain pykälään lisätään neljäs peruste:
”4) ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia käytetään väärin taikka niitä koskevan luvan peruuttaminen on pantu vireille.” 1)
Ampuma-aserikoksen rangaistusmaksimi on kaksi vuotta vankeutta, törkeässä ampuma-aserikoksessa neljä vuotta. Sellaista tutkittaessa poliisi suihkii sisään ja ulos aivan kuten sitä huvittaa. Mikä on aseen tai patruunan väärinkäyttö, joka ei ole aserikos? Tai toisin päin: ellei aseen tai patruunan käyttö riko lakia, miten se voisi olla väärinkäyttöä?
Jos joku uhkailee aseella, se on laiton uhkaus, maksimirangaistus kaksi vuotta vankeutta. Jos joku säilyttää aseita ja patruunoita pitkin ja poikin levällään kodissa, jossa asuu muitakin, hän syyllistyy aserikokseen. Ja niin edelleen, kohta kohdalta.
Minun mielikuvitukseni ei pysty tuottamaan esimerkkiä ”ei rikos mutta väärinkäyttöä” -tapauksesta. Myöskään lakiesityksen laatija ei osaa sellaista esittää. Lain perusteluissa ei kerrota yhtään syytä, miksi tällainen lisäys tarvittaisiin.
Esitetty lisäys on epälooginen myös sikäli, ettei se edellytä myöskään hätätilannetta, mistä pykälä varsinaisesti säätää.
Kysymys on siitä, että poliisi haluaa vapaan oikeuden saapastella sisään, pyytämättä ja yllättäen, jokaiseen kotiin jossa asuu henkilö, jolla on oikeus pitää hallussaan ampuma-asetta. Tähän poliisi ei tarvitsisi edes esimiehen lupaa.
Edellinen yritys kaatui perustuslakiin
Asialla ei olla ensikertaa. Kun Matti Vanhasen hallitus vuonna 2009 antoi surullisen kuuluisan esityksensä ampuma-aselain huonontamiseksi, se yritti laajentaa poliisin kotietsintäoikeutta. Lakiesitys sisälsi tällaisen ehdotuksen aselain uudeksi 106 b pykäläksi:
”Poliisilla on oikeus tarkastaa, noudattaako ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan haltija tässä laissa olevia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ampuma-aseen säilyttämisestä. Luvanhaltijan on päästettävä tarkastuksen tekijä tiloihin, joihin pääsyä tarkastuksen tekeminen edellyttää. Tarkastuksen saa tehdä myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa, jos se on tarkastuksen kohteena olevan asian selvittämiseksi välttämätöntä. Tarkastuksen tekemiseksi ei saa käyttää voimakeinoja. Tarkastuksen tekemisestä päättää päällystöön kuuluva poliisimies.
Tarkastuksesta on ilmoitettava luvanhaltijalle vähintään kaksi viikkoa ennen sen tekemistä. Luvanhaltijalla on oikeus siirtää tarkastusta enintään kahdella viikolla ilmoittamalla siitä kirjallisesti ennen poliisin ilmoittamaa tarkastusajankohtaa.
Tarkastuksesta laaditaan pöytäkirja, joka annetaan tiedoksi luvanhaltijalle. Pöytäkirjan laatimisesta ja sisällöstä annetaan tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.” 2)
Tämä nostatti vastalauseiden myrskyn, ja eduskunnassa Vanhasen hallituksen ehdotus tyrmättiin perustuslain vastaisena. Se tyrmättiin, vaikka säädös rajattiin säilytyksen tarkastamiseen, tarkastuksesta olisi ollut ilmoitettava etukäteen, ja tarkastus olisi vaatinut päällystöön kuuluvan poliisimiehen päätöksen.
Nyt Juha Sipilän hallitus esittää kelle tahansa poliisimiehelle oikeutta tunkeutua milloin tahansa kenen tahansa aseluvanhaltijan kotiin väittäen epäilevänsä ”väärinkäyttöä”. Väärinkäyttöä, jollaista edes lakiesityksen laatija ei kykene kuvittelemaan.
Esitettyyn kohtaan viikunanlehdeksi liimattu maininta aseluvan peruuttamistilanteesta ei myöskään ole peruste lisäykselle, koska siitä menettelystä on jo säädöksensä.
Hankkeen kohtuuttomuus tiivistyy tähän: aseluvan haltijan kotiin voitaisiin mennä milloin vain poliisista siltä tuntuu, ilman vaaratilannetta ja rikosepäilyä, mutta muiden kansalaisten koteihin voitaisiin tunkeutua vain jos heitä epäillään rikoksesta. Esimerkiksi aserikoksesta.
Valmisteltiin salassa
Poliisivaltioaskeleen valmistelu on ollut poikkeuksellista. Lakipaketti, johon tämä poliisilain muutos nyt sisältyy, oli aikoinaan lausuntokierroksella – mutta tätä se ei sisältänyt. Villi kotietsintäoikeus lisättiin hallituksen esitykseen vasta lausuntokierroksen jälkeen.
On sinällään normaalia, että lakiesitys muuttuu lausuntokierroksen tuloksena. Totta kai. Ellei muuttuisi, ei lausunnoilla olisi mitään merkitystä. Kun kuitenkin vasta lausuntojen jälkeen hallituksen esitykseen lisätään periaatteellisesti hyvin merkittävä kohta, jonka lisäksi tiedetään varmuudella aiheuttavan jyrkkiä vastalauseita, kyseessä on tietoinen pimennys.
Lakiesityksessä näkyy myös tässä kohdin Poliisihallituksen asehallinnon kädenjälki. Pohan asehallinto on Suomessa tärkein ampuma-aseisiin liittyvän disinformaation lähde. Se kehittelee systemaattisesti uusia keinoja aseenomistajien kiusaamiseksi ja hakee jatkuvasti konfliktia tehtailemalla rikosilmoituksia tekaistuista rikoksista. Tämän terrorin pyörittämisessä poliisilla ei ole resurssipulaa.
EIT on jo tuominnut Suomen kotietsinnät
Suomen kotietsintäsäädökset ovat länsimaissa poikkeuksellisen löysät. Useimmissa länsimaissa poliisi ei voi tunkeutua ihmisten koteihin vain omalla päätöksellään.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi helmikuussa 2011 tästä Suomelle kaksi tuomiota. Ne käsiteltiin pikavauhtia, sillä tuomiot tuottaneet kotietsinnät tehtiin heinä- ja lokakuussa 2009. Yleensä EIT:n käsittely kestää 4-5 vuotta. Tapauksista toinen oli aivan tavanomainen kotietsintä, joita Suomessa tehdään luokkaa 15 000 joka vuosi. Toinen kohdistui asianajajan toimistoon, mikä ei ole edes Suomessa aivan jokapäiväistä.
EIT teki selväksi Suomelle - kuten se on aikaisemmin tehnyt muille maille - ettei käy, että poliisi voi saapastella ihmisten koteihin pelkästään omalla päätöksellään. Kansalaisella on oltava uskottavat oikeusturvakeinot aiheettomia kotietsintöjä vastaan, eli kotietsinnän perusteet on voitava viedä puolueettoman tahon tutkittavaksi. 3)
Eduskunta on siis kertaalleen todennut perustuslain vastaiseksi kotitarkastukset aseluvan omistamisen perusteella. EIT on jo tuominnut Suomen ihmisoikeusrikkomuksista, koska kotietsintöjä tehdään pelkästään poliisin päätöksellä.
Joten mitäpä tekee Juha Sipilän hallitus ja sisäministeri Paula Risikko? He esittävät poliisille oikeutta tehdä jokaisen poliisimiehen omalla päätöksellä kotietsintöjä yksin sillä perusteella, että jollain on aselupa.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) HE 266/2016 2)
HE 106/2009
3) Aiheesta lisää: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/102