Ruotsin poliisi painosti räikeästi 5- ja 7-vuotiaita veljeksiä tunnustamaan murhan. Ulvilan murhajutussa Suomen poliisi toimi aivan samalla tavalla.
Elokuussa 16. elokuuta 1998 löydettiin Ruotsin Arvikassa, järven rannalta kuolleena neljävuotias Kevin. ”Poliisi löysi lähistöltä kepin ja päätteli, että Kevin oli kuristettu painamalla sitä hänen henkitorveaan vasten. Näytti myös siltä, että Kevinille oli tehty seksuaalista väkivaltaa, sillä hänestä löytyi siihen viittaavia mustelmia”, kertoo Katja Martelius Helsingin Sanomissa. 1)
Poliisi otti silmätikukseen 5- ja 7-vuotiaat veljekset ja lopulta poliisi väitti poikien tunnustaneen murhan. He eivät tietenkään joutuneet oikeuteen, mutta kylläkin sosiaaliviranomaisten myllytykseen: ensimmäisenä toimena huostaanotto. Perheen elämä siis mullistui täysin.
Tapaus on avattu Ruotsissa uudelleen, ja kyseessä mitä ilmeisimmin on raskaan sarjan oikeusmurha. Näitä poliisien ja syyttäjien fiaskoja on Ruotsissa viime vuosina riittänyt. Kuuluisin lienee tapaus ”Thomas Quick”, jossa mielenterveysongelmainen mies saatiin terapeutin, poliisin ja syyttäjän yhteispelillä tunnustamaan itsensä sarjamurhaajaksi. Miehen kahdeksan murhatuomiota on sittemmin purettu. Oikeat tekijät jäivät poliisilta selvittämättä. 2)
Dagens Nyheterin aloittamissa tutkimuksissa selvisi poliisin kuulustelleen pieniä lapsia kahden kuukauden ajan 31 kertaa. Kuulustelut ovat olleet painostavia ja johdattelevia.
Poliisia ei myöskään kiinnostunut Kevinin seurassa murhapäivänä nähty 13-vuotias poika, joka osasi näyttää poliiseille mistä Kevinin kengät löytyvät. Poika ei kiinnostanut poliisia edes puolen vuoden kuluttua, kun hän jäi kiinni 3-vuotiaan pojan raiskaamisesta leikkipaikalla.
Poliisi oli mielestään jo selvittänyt Kevinin murhan. Joten poliisiaparaatti keskittyi todistelemaan, ettei poliisi voi olla väärässä.
Erittäin tuttua myös Suomessa.
Dagens Nyheterin artikkelia oli kirjoittamassa HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksikössä työskentelevä Julia Korkman. Artikkelissa arvostellaan poliisin lapsiin käyttämiä kuulustelumenetelmiä: ”Heidän mielestään ne ovat olleet harhaanjohtavia. Erityisen raskauttavana kirjoittajat pitävät sitä, että neuvo kyseisten menetelmien käyttämiseen on tullut poliisin konsulttina toimineelta oikeuspsykologilta.” (HS).
Sama Suomessa: case Ulvila
Ulvilassa vuonna 2006 tehdyn murhan uhrin tekoaikaan 9-vuotias tytär näki asunnossa vieraan miehen. Hän kertoi siitä poliisille heti murhan jälkeen.
Kun poliisi kolme vuotta myöhemmin otti tavoitteekseen saada murhasta tuomituksi Anneli Auer, he alkoivat painostaa tyttöä.
Poliisit väittivät tytölle – todistajalle - ettei talossa voinut olla ulkopuolisia, joten tytön pitää muuttaa lausuntoaan. Esitutkintalain nimenomaisella kiellolla johdatella kuultavaa, harhauttaa väärillä ja/tai katteettomilla väitteillä tai muutoin painostaa kuultavaa ei ollut poliisille mitään väliä.
Tyttö kuitenkin vastusti urhoollisesti poliisin painostusta.
Tuoreeltaan, vuonna 2006, kuultiin myös uhrin tekohetkellä 7-vuotiasta poikaa. Hän kertoi olleensa nukkumassa, heränneensä ääniin, kuulleensa isänsä huutoa ja menneensä peloissaan peiton alle piiloon. Hän pysyi piilossa poliisien tuloon asti. 3)
Vuonna 2009 myös poika otettiin poliisin tehohaastatteluun. Kuulusteluja analysoineiden Åbo Akademin psykologian professori Pekka Santtilan ja psykologian tohtori Katariina Finnilän mukaan niissä "esiintyy noin 60 % suoria johdattelevia kysymyksiä".
Poliisin haastattelijat esittivät pojalle, että Auer oli pahoinpidellyt Jukka S. Lahtea jo pitemmän ajan ennen murhaa, samoin lapsia, ja vanhimman tyttären kertoneen murhasta veljelleen. He arvelivat pojan kuulleen murhayönä askelia ja oven avaamista.
"Merkittävää on se, että [poika] vuonna 2009 haastattelussa vastustaa johdattelua melko hyvin. Hän vastaa kielteisesti suoriin johdatteleviin kysymyksiin, eikä hän muuta kertomustaan toistettujen johdattelevien kysymysten myötä", Santtila ja Finnilä huomauttavat lausunnossaan, jonka he seksuaalirikosjutussa antoivat käräjäoikeudelle. 4)
Vaasan hovioikeus hylkäsi Auerin murhasyytteen ensimmäisen kerran toukokuussa 2011. Vähän myöhemmin poliisit ja syyttäjät alkoivat leipoa Auerista seksuaalirikollista, kun eivät saaneet häntä tuomituksi murhasta.
Vihdoin heinäkuussa 2011 poika kertoi poliisille juuri sen tarinan, jonka poliisi oli kaksi vuotta aikaisemmin hänelle tarjoillut.
Uuden kertomuksen mukaan poika heräsi murhayönä äitinsä, ja vanhimman lapsen, tuolloin siis 9-vuotiaan tytön supinaan. Poika oli noussut sängystä, raottanut huoneensa ovea, ja kuunnellut tapahtumia. Kaikki kertomuksen havainnot perustuvat kuulemiseen. "Ja sitten ne sanos että nyt", poika kertoo videolla. Poika kuuli äitinsä menevän ulko-ovesta ulos, siskon menevän keittiöön, ottavan sieltä veitsen, ja menevän makuuhuoneeseen, jossa isä kuorsasi. Tytär iski isää ensimmäisen kerran veitsellä, ja samalla äiti alkoi ulkoa päin rikkoa makuuhuoneeseen johtavan oven lasi-ikkunaa. Poika kuulee, kun takaovi avataan. Tämän jälkeen tytär ja äiti iskevät vuorotellen Jukka Lahtea veitsellä. Lopulta äiti tappaa hänet vasaralla. Vasta tämän jälkeen Anneli Auer soitti hätäpuhelun, jonka poika kertoo alkaneen välillä alusta. Hätäpuhelu olisi siis ollut etukäteen nauhoitettu. Jatkossa tarina paisuu. Anneli Auer ja tytär olivat etukäteen harjoitelleet murhaa, useana yönä, isän kuorsatessa: "Ne --- keskusteli ja sanos, että hyvä kun me harjoitellaan".
Ja niin edelleen.
Vaasan hovioikeus ei pitänyt tätä tarinaa uskottavana, ilmeisistä syistä. Se hylkäsi 19. helmikuuta 2015 jo toistamiseen Auerin murhasyytteen. 5)
Murha- ja seksuaalirikosjutussa puolustuksen kannalta yksi keskeisiä todistajia on ollut Julia Korkman.
Ulvilan murhajutun osalta poliisin johdattelu, painostus ja suoranainen terrori ei tuottanut tulosta. Tärkeintä kuitenkin on, että ne yhä kuuluvat Suomen poliisin työkalupakkiin. Vastoin lakia.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) Helsingin Sanomat 23.7.2017 http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005297812.html
2) Hannes Råstam: ”Kuinka tehtiin sarjamurhaaja. Thomas Quickin tapaus”. Johnny Kniga 2014. Sture Bergwall, https://fi.wikipedia.org/wiki/Sture_Bergwall
3) Tapauksesta laajemmin: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/167
4) Pekka Santtila ja Katariina Finnilä: "Asiantuntijalausunto oikeudenkäyntiä vasten koskien lasten kertomusten luotettavuutta aj merkitystä arvioitaessa epäillyn rikoksen todennäköisyyttä".
Varsinais-Suomen käräjäoikeuden asia nro R 12/805.
5) Vaasan HO 19.2.2015, asianro 14/232 https://oikeus.fi/hovioikeudet/vaasanhovioikeus/fi/index/tiedotteet/2015/02/ulvilansurma_1.html