Poliisi yrittää lavastaa rikokseksi poliisien rikosten julkistamisen. Poliisijohtajiin kohdistuvat rikosepäilyt eivät siis ole muuttaneet mitään. Molemmissa jutuissa häärää sama poliisiyksikkö.
Jukka Riikosen ja Lasse Aapion, siis Helsingin poliisilaitoksen entisen ja nykyisen poliisipäällikön, sekä entisen poliisiylijohtaja Mikko Paateron joutuminen epäillyn asemaan, ja valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen pidättäminen virantoimituksesta – tosin kovin myöhään – ovat luoneet katteetonta optimismia suomalaisen poliisirikostutkinnan suhteen.
”Jos tästä tilanteesta täytyisi etsiä jotain hyvää, se olisi se, että Suomessa tutkinta ulotetaan vaikka kuinka korkealle, jos epäilyihin on aihetta,” lohduttautui Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen (30.8.2017).
”Toinen kulma on valoisampi. Suomi on maita, joissa näitä asioihin tartutaan – jos ei muuten niin julkisen paineen takia. Jos vääryyksiä on tapahtunut, niihin puututaan ja niistä opitaan, mikä ehkäisee uusien ongelmien syntyä” arvelee Helsingin Sanomien pääkirjoittaja (31.8.2017).
On inhottavaa olla aina ilonpilaaja, mutta nuo arviot eivät vastaa todellisuutta. Tosielämässä lähes kaikki poliisien ja syyttäjien rikokset jätetään yhä edelleen Suomessa tutkimatta. Nämä nyt kuohuttavat tai riemastuttavat tapaukset ovat se pieni poikkeus, joka vahvistaa säännön.
Poliisijohtoon kohdistuvat rikosepäilyt ovat osa entiseen huumepoliisi Jari Aarnioon kytkeytyvää rikostutkintaa ja rikosoikeudenkäyntiä. Tämän haaran alku on Aarnio-vyyhdessä, ja sitä on aikanaan arvioitava osana sen ympärillä käytävää oikeus- ja julkisuustaistelua.
Muistutan, että sisäministeri Päivi Räsänen teki poliisin tietolähdetoiminnasta, ja poliisijohdon osuudesta sen hämäryyksiin, tutkintapyynnön jo vuonna 2013. Kihlakunnansyyttäjä Jukka Haaviston johtaman esitutkinnan tiedotettiin olevan loppusuoralla samana päivänä, kun ilmestyi Vepe Hännisen ja Jari Aarnion kirjoittama kirja Myrkky, joka ennakkotietojen mukaan sisältää Jukka Haavistoa kompromettoivaa aineistoa; kahta päivää ennen kuin saa ensi-iltansa Pekka Lehdon elokuva Paha poliisi, joka sisältää sekä Jari Aarnion että Jukka Haaviston touhuja kyseenalaistavaa tietoa.
Jukka Haavisto oli syyttäjätutkinnanjohtaja Aarnio-casessa.
Sattumaa ei liene sekään, että neljä vuotta keskeneräisenä olleesta ja yhä olevasta esitutkinnasta tiedotetaan, kun Aarnio-jutun huumehaaran käsittely on alkamassa Helsingin hovioikeudessa.
Poliisirikokset haudataan yhä
Mikään ei ole muuttunut. Syyttäjät hautaavat yhä poliisirikokset, usein syyllistyen virka-aseman väärinkäyttöön, mitkä rikokset poliisit hautaavat. Tämä keskinäinen syytesuoja ei perustu lakiin vaan rikokseen, ja se toimii valtakunnansyyttäjänviraston ohjauksessa ja suojeluksessa.
Poliisista tehdään vuosittain noin 900 rikosilmoitusta. Niistä noin 800 tutkinnan valtionsyyttäjät estävät heti, ja loppujen esitutkinta keskeytetään jo varhaisessa vaiheessa. Syyteharkintaan etenee vain kourallinen, syytteeseen ei sitäkään. Viime vuosina valtakunnansyyttäjänvirasto on kansalaisten tekemien rikosilmoitusten pohjalta päästänyt oikeuteen lähinnä vain rekisteritietojen urkintoja, ja niitäkin valikoiden. Kaikki muu haudataan.
Selvä sääntö on, että mitä törkeämpi poliisin rikos on, mitä syvemmin se loukkaa oikeusvaltiota, sitä aggressiivisemmin valtakunnansyyttäjänvirasto estää sen tutkinnan. Mopopojan ampumista etälamauttimella voidaan puida käräjillä, todisteiden ja esitutkintapöytäkirjojen väärentämistä VKSV ei sinne päästä.
Osa poliisista tehdyistä rikosilmoituksista on totta kai oikeasti aiheettomia, kuten on kaikista rikosilmoituksista. Aiheettomia ei kuitenkaan ole liki 100 prosenttia, kuten valtakunnansyyttäjänvirasto meille uskottelee. VKSV:n väite on kaiken uskottavuuden tuolla puolen.
Myös poliisien ja muiden viranomaisten tekemistä ilmoituksista osa on aiheettomia. Silti niistä päätyy esitutkintaan liki 100 prosenttia.
Vastoin yleistä uskomusta, poliisista ei tehdä rikosilmoituksia herkästi. Kansalaiset, jopa poliisiin luottavat kansalaiset pelkäävät poliisin kostavan, ja he ovat siinä oikeassa. Mikään viranomainen tai muu instanssi ei ole yhtä kostonhaluinen ja pitkävihainen, kuin poliisiaparaatti. Paitsi syyttäjälaitos.
Lähes kaikkien poliisi- ja syyttäjärikosten hautaamista ei selitä rikosilmoitusten aiheettomuus eikä tekojen vähäisyys, vaan poliisi- ja syyttäjälaitosten syvä korruptio. Se korruptio, jota Transparency Internationalin hassunhauskat gallupintekijät eivät koskaan havaitse, kun he käyvät kysymässä poliisilta ja syyttäjiltä, onko Suomessa korruptiota.
Poliisirikoksesta kertominen on rikos
Poliisirikosten hautaamisessa ollaan itse asiassa siirtymässä aivan uudelle tasolle. Ei riitä, että poliisien ja syyttäjien rikosten tutkinta estetään. Nyt poliisi yrittää lavastaa rikokseksi poliisirikosten julkistamisen.
Lavastaminen on annettu Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen tehtäväksi. Tutkinnanjohtajana on rikoskomisario Timo Pirinen, ja tutkijan roolia näyttelee vanhempi rikoskonstaapeli Juha-Pekka Kosonen. Kyseessä on siis poliisin juuri nyt käynnissä oleva hyökkäys. 1)
Näin se käy.
Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario Petri Juvonen väärensi esitutkintapöytäkirjan. Hän ei – tietenkään - halunnut tutkia kahdesta espoolaisesta syyttäjästä tehtyä rikosilmoitusta, joten hän turvautui väärentämiseen.
Petri Juvonen pisti joko paperisilppuriin tai Pikku-Roobertinkadun poliisiaseman kassakaappiin syyttäjistä tehdyn rikosilmoituksen, ja sen mukana jätetyt kymmenet kirjalliset todisteet. Hän kokosi esitutkintapöytäkirjan, joka sisälsi vain asianomistajan kuulustelun ja pari sen mukana jätettyä uutta kirjallista todistetta.
Syyttäjistä tehty rikosilmoitus ja sen mukana toimitetut kymmenet todisteet loistivat poissaolollaan. Hävitettyään ne Juvonen valehteli, ettei ole – muka poliisin pyynnöstä huolimatta – esitetty todisteita rikosepäilyn tueksi. Joten epäiltyä rikosta ei tutkita.
Esitutkintalaki määrää täysin yksiselitteisesti, että esitutkinnassa kertyneestä, mutta esitutkintapöytäkirjasta pois jätetystä aineistosta on pöytäkirjaan tehtävä merkintä. Juvonen jätti sen tekemättä, koska olisi ollut vaikea valehdella, ettei aineistoa ole toimitettu, jos toimitettu aineisto olisi luetteloitu esitutkintapöytäkirjan lopussa.
Koska asia oli erittäin merkittävä, väärentämällä Juvonen esti syyttäjien epäiltyjen rikosten tutkinnan, asiassa oli syytä epäillä törkeää väärennöstä, Koska Juvonen väärensi virkatyönään, kyseessä oli myös törkeä virka-aseman väärinkäyttö.
Petri Juvosesta jätettiin rikosilmoitus. Sen tutkinnan estämiseen osallistui puolikymmentä kihlakunnan- ja valtionsyyttäjää. Heidän ”perustelunsa” vaihtelivat tavanomaisen lapsellisista järjettömiin.
Juvosen rikoksia olivat hautaamassa muun muassa Jukka Haavisto, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, totta kai, ja valtionsyyttäjä Raija Toiviainen, joka sittemmin valittiin Kalskeen seuraajaksi. Matti Nissisen ollessa nepotismiharrastuksensa vuoksi pakkolomalla Toiviainen toimii tällä haavaa vs. valtakunnansyyttäjänä.
Ketju on oppikirjaan kelpaava esimerkki siitä, kuinka poliisien ja syyttäjien ylläpitämä syytesuoja Suomessa toimii.
Hankalaksi tämä, sinällään aivan tavanomainen poliisien ja syyttäjien rikos kävi Aarnio-vyyhden vyöryessä julkisuuteen. Ovathan Juvosen rikokseen sekaantuneet, sitä edistäneet ja suosineet Aarnio-tutkinnanjohtaja Jukka Haavisto ja tutkinnan vastoin tapojaan sallinut Jorma Kalske.
Alleviivaan: Aarnio-jutun tutkinnanjohtaja ja esitutkinnan aloittamisesta päättänyt kannattavat esitutkintapöytäkirjan väärentämistä. Suosivat ja edistävät tällaista rikollisuutta.
Niinpä poliisien ja syytäjien piirissä keksittiin juoni. Väitetään kylmästi, että koska Juvosen rikosten tutkinta syyttäjälauman toimesta estettiin, mitään rikosta ei ole tapahtunutkaan. Juvosen tekoa ei siis verrata rikoslakiin, vaan rikoskumppaneiden päätöksiin.
Sovottiin, että Petri Juvonen tekee rikosilmoituksen häneen muka kohdistuneesta törkeästä kunnianloukkauksesta, ja Itä-Uudenmaan poliisilaitos sai tehtäväkseen hoitaa lavastamisen. Lavastaa rikolliseksi poliisirikoksen uhri.
Tämä on koko poliisi- ja koko syyttäjälaitoksen cosa nostra, ”Yhteinen asiamme”. Jos poliisin tekemän väärennöksen julkistaminen tuomitaan rikokseksi, poliisien ja syyttäjien virkarikosten hautaaminen on suljettu hermeettisesti kaikelta kritiikiltä ja julkisuudelta. Tähän ei ole päästy edes Putinin Venäjällä.
Lavastamisen puuhamiehet, rikoskomisario Timo Pirinen, ja rikosylikonstaapeli Juha-Pekka Kosonen työskentelevät Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen poliisirikostutkinnassa. Siinä samassa, jossa on tutkittavana poliisijohtajien tietolähdejuttu.
Se kertoo Suomen poliisirikostutkinnasta kaiken, mikä siitä tarvitsee tietää.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA
1) Itä-Uudenmaan poliisilaitos, esitutkinnan dnro 5500/R/7295/17