Yhdelle maksetaan tuhansia euroja, toiselle vain piruiltiin, kolmannelta vietiin aseluvat. Saman tyyppiset tapaukset, täysin eri lopputulos. Mikä on muuttuva tekijä?
Ilta-Sanomien otsikko oli pysäyttävä: ”Tilanne sotilaiden ja poliisin välillä kärjistyi Tikkakoskella – sanailun jälkeen komisariota uhattiin rynnäkkökiväärillä”. 1)
Hieno esimerkki reilusti yliampuvasta otsikosta, joka kuitenkin on, pakko myöntää, aivan totta.
Ihan niin vaarallinen kohtaus ei kuitenkaan ollut kuin otsikosta ensimmäiseksi mieleen tuli. Sen verran paha kuitenkin, että asiaa puitiin viikko sitten (17.8.) Keski-Suomen käräjäoikeudessa.
Tapaus antaa oivan näkökulman siihen, mitä mahtaa käytännössä tarkoittaa Suomen perustuslain julistus ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä”. Periaate, jota ilman ei ole oikeusvaltiota. Sitä, ja perustuslain toista määräystä lienee lupa pitää oikeusvaltion perustuksina: ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia”.
Vertailen tässä kolmea hyvin samantyyppistä oikeustapausta. Ne eivät ole täysin analogisia, mutta niissä on aivan riittävästi yhteistä mielekkääseen vertailuun. Kaikissa tapauksissa kansalainen oli julkisella paikalla tekemässä täysin luvallisia asioita, ja joutui virkavallan hyökkäyksen kohteeksi. Kaikissa kolmessa tapauksessa esiintyi uhkaa.
Komisario kulkee jokamiehenoikeudella
Tikkakosken tapauksesta on käräjäoikeuden tuomio, mutta sitä ei ole vielä tässä vaiheessa kirjoitettu valmiiksi, joten joudun turvautumaan Ilta-Sanomien tietoihin. Oletan, että lehden artikkeli on laadittu korrektisti.
Siviilipukuinen komisario seisoi lokakuussa 2016 Jyväskylän Tikkakosken lentokentän eteläportin takana. Hän valokuvaa harrastuksekseen lentokoneita, Tikkakosken kentän laitamilla jo 40 vuoden ajan. Siellä kuvaavat myös monet muut lentokonebongarit. Kentällä oli menossa armeijan Ruska-sotaharjoitus, ja ikävyydet seurasivat siitä.
Lentokentän suunnasta tuli pakettiauto, sieltä nousi kaksi rynnäkkökiväärein varustettua sotilasta. Toinen oli tivannut komisariolta, millä asioilla hän liikkui.
”Vastasin hänelle, että olen jokamiehen oikeudella kuvaamassa lentokoneita yleisellä paikalla. Sotilas sanoi, että ”ole ihmisiksi, ettei tarvitse laittaa sinua nippuun”. Ihmettelin mielessäni moista käytöstä, komisario kertoi esitutkinnassa”, selostaa Ilta-Sanomat. Nämä miehet poistuivat, mutta vähän ajan päästä tuli toinen auto. Lehti jatkaa:
”– Välittömästi pysähtymisen jälkeen autosta hyppäsi täydessä taisteluvarustuksessa oleva sotilas, joka siirtyi juoksujalkaa auton kuljettajan puoleiselle sivulle 10–15 metrin päähän minusta ja tähtäsi rynnäkkökiväärillä minuun pitäen asetta ampumaotteessa ja sormeaan liipasinkaarella, komisario kuvasi tilannetta.
Samaan aikaan toinen mies käveli puhuttamaan komisariota. Komisarion mukaan mies tivasi tiukkaan sävyyn, miksi hän oli paikalla.
– Vastasin, ettei tämä taida hänelle kuulua. Kysyin, miksi minua tähdätään rynnäkkökiväärillä, johon sotilas vastasi kyseessä olevan ”turvallisuustoimenpide”. Ilmoitin sotilaalle, että teko täyttää laittoman uhkauksen tunnusmerkistön ja ampuma-aseella tehtynä se on virallisen syytteen alainen rikos.
Komisario lisäsi vielä tekevänsä rikosilmoituksen.
– Sotilas tuijotti hetken minua sanomatta mitään toisen sotilaan ollessa ampuma-asennossa ja osoittaessa yhä aseellaan minua.
Hetken päästä miehet nousivat takaisin autoon, jonka kuljettajana toimi vartiointipartion ryhmänjohtaja.”
Komisariolle hyvät korvaukset
”Koen henkeni olleen vakavassa vaarassa”, kertoi komisario ja teki rikosilmoituksen. Se johti esitutkintaan – päinvastoin kuin 4/5 kansalaisten tekemistä ilmoituksista – ja syyttäjä nosti syytteen molempia jälkimmäisen partion miehiä vastaan.
Aseella osoittanut korpraali tuomittiin laittomasta uhkauksesta. Komisariota puhutelleen miehen syyte hylättiin, koska hänen ei katsottu tienneen korpraalin toiminnasta.
Korpraalin rangaistus oli pieni sakko. 20 päiväsakkoa teki 460 euroa (mikä kertoo hänen nettotulojensa olevan luokkaa 1 600 - 1 700 euroa / kk).
Paljon pahempi seuraus olivat korvaukset. Korpraali tuomittiin maksamaan komisariolle tilapäisestä haitasta 4 000 euroa ja kärsimyksestä 1 500 euroa, sekä oikeudenkäyntikuluja. Artikkelista ei selviä, mikä komisarion tilapäinen haitta oli. IS:n mukaan lasku oli yhteensä 5 700 euroa. Jos tuomio saa lainvoiman, korpraali menettää melkein neljän kuukauden nettotulonsa. Se on kova seuraamus.
Sivuutan vain maininnalla, ettei komisario huomannut rynnäkkökiväärin päässä ollutta keltaista mötikkää, sysäyksenvahvistajaa, joka kertoo aseessa olleen vain paukkupatruunoita. Hän on kuitenkin huomannut miehen sormen olleen liipasinkaarella – ei siis liipaisimella, kuten silloin kun ihan oikeasti varaudutaan ampumaan. Nämä yhdessä osoittavat, ettei komisario todellisuudessa ollut hengenvaarassa, mikä tosin ei sinällään poista laitonta uhkausta. Sen sijaan se voisi vaikuttaa komisarion kokeman pelon määrän uskottavuuteen, mutta en nyt ryhdy sitä arvailemaan; asia on tässä yhteydessä sivuseikka.
Tuomiossa on kaksi oleellista asiaa:
1) Komisario oli täysin oikeassa pitäessään kiinni oikeuksistaan: hän liikkui yleisellä alueella luvallisilla asioilla jokamiehenoikeudella, eikä se asia kuulu kenellekään.
2) Hänen hyväkseen tuomitut korvaukset ovat selvästi suuremmat, kuin laittomasta uhkauksesta yleensä tuomitaan.
Vantaallakin kuljettiin jokamiehenoikeudella
Syyskuussa 2017 kaksi miestä oli kuvaamassa Vantaan lentokentän laidalla. Aidan takana oli maastopukuisilla konepistooleilla aseistetuilla poliiseilla jotain toimintaa, ilmeisesti harjoitus. Todennäköisesti kyseessä oli valmiusryhmä Karhun harjoitus. Miehet kuvasivat sitäkin.
Kun kuvaajat lähtivät ajamaan pois paikalta, poliisiauto pysäytti heidät. Kuvaajista toinen kertoi kahden siviiliasuisen poliisin tulleen puhumaan heille valokuvaamisesta ja vaatimaan, että kentän lähellä otettuja kuvia poistetaan kamerasta. Pakon edessä kuvaaja suostui, mutta onnistui huijaamaan poliiseja ja pelastamaan ainakin yhden kuvan.
Ilta-Sanomat sai haltuunsa ääninauhan, jolle oli tallentunut miesten ja poliisien välinen keskustelu:
”Kuvaaja huomautti ääninauhalla poliisille, että julkisella paikalla saa kuvata poliisia.
– Otatko muistikortin irti vai rupeatko meidän silmien edessä poistelemaan niitä kuvia? poliisimies kysyy tiukkaan äänensävyyn.
Poliisi kehottaa sen jälkeen ”poistelemaan kuvia kaverin nähden”.
Kuvaaja lupautuu poistamaan kuvia, mutta kysyy poliisilta syytä, miksi kuvat pitää poistaa.
– Meillä on semmoinen tehtävä tässä näin, mikä on erityisen arkaluonteinen. Emme voi sen takia antaa kuvia otettavan, kuuluu vastaus.
Poliisi sanoo ääninauhalla, ettei poliisien kuvaamisessa julkisella paikalla ole ”muuten ongelmaa”, mutta hänen mukaansa kyseessä on tehtävä, jota ei saa kuvata.
– Meitä isommat viskaalit ovat tehneet tällaisen päätöksen ja linjauksen.” 2)
Poliisi valehteli joka kohdassaan.
Poliisilla ei ole mitään oikeutta poistattaa kuvia kenenkään kamerasta. Tätä oikeutta poliisilla ei ole koskaan, eikä missään tilanteessa.
Poliisi voisi takavarikoida kameran tai sen muistikortin, mutta se edellyttäisi vähintään, että ne olisivat / niissä olisi todisteita rikoksesta. Ei kuitenkaan ole koskaan, eikä missään tilanteessa rikos kuvata poliisia julkisella paikalla. (Kuvien käyttö voi olla, jos kuvissa on sivullisia, mutta se on aivan toinen tarina).
Ilta-Sanomien toimittaja Antti Honkamaa tavoitti Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta ylikomisario Maarit Pikkaraisen vastaamaan kysymyksiin. Toimittaja tiedusteli, miksi kuvia vaadittiin poistettavaksi.
”Poliisit ovat puhuneet henkilöiden kanssa. Olen ymmärtänyt, että se on ollut hyvässä yhteisymmärryksessä. He ovat esittäneet toivomuksen kuvien poistamisesta, ettei poliisin taktiikoita paljastettaisi ja ettei työturvallisuus vaarantuisi. Se on ollut peruste”, selitteli Pikkarainen. Artikkeli jatkui:
”Jos sanotaan, ”otatko muistikortin irti vai rupeatko meidän silmien edessä poistelemaan niitä kuvia”, esitetään käytännössä vaatimus.
– En osaa sanoa, mitä on sanottu. Jos koetaan, että on esitetty vaatimus ja pakotettu, selvitämme asiaa lisää.”
Ylikomisario Maarit Pikkarainen valehteli joka kohdassaan. Lehden julkaisema nauhoite osoittaa, ettei yhteisymmärryksestä ollut tietoakaan, vaan poliisi pakotti poistamaan kuvia. Pikkaraisella on myös virkavelvollisuus tietää, ettei poliisilla ollut siihen mitään oikeutta.
Vaikka poliisi ei uhannut kuvaajia väkivallalla, uhkailu on ilmiselvää. Auton ovessa roikkuva poliisi luo kuvan ”teet kuten me tahdomme, tai … ”
Tapauksessa on oleellisinta nämä kolme seikkaa:
1) Kuvaajat liikkuivat ja kuvasivat yleisellä paikalla täysin luvallisesti.
2) On ilmeistä, että kuvaajat pysäyttäneet poliisit syyllistyivät pakottamiseen (rikoslain 25:8) ja virka-aseman väärinkäyttöön (RL 40:7).
3) Poliisien rikoksista ei käynnistynyt esitutkintaa, eivätkä kuvaajat saaneet korvauksia kärsimyksestä ja/tai tilapäisestä haitasta.
Perätön ilmoitus vei jokamieheltä aseluvat
Palataanpa Jyväskylään.
Marraskuun lopulla, illalla vuonna 2015 paikallinen mies ajoi avovaimonsa kanssa sikäläisen vastaanottokeskuksen läheiselle kääntöpaikalle. Ei siis VOK:n alueelle, vaan sen lähellä olevalle kääntöpaikalle. Yleiselle alueelle. Tämän muistaminen on jutussa tärkeää.
VOK:sta paikalle tuli ilmeisesti valmiiksi hermostunut vartija ja yksi VOK:n työntekijä. Mies ei siis mennyt VOK:iin, vaan VOK:sta tuli vartija häätämään miestä. Syksyllä 2015 vastaanottokeskuksia vastaan tehtiin useita polttopulloiskuja, ja tunnelmat olivat monin paikoin vähän hysteerisiä. On siis inhimillisesti ymmärrettävää, jos vartija hermoili. Hänen seuraavia tekojaan se ei kuitenkaan puolusta.
Kääntöpaikalla käydyn keskustelun päätteeksi vartija soitti hälytyskeskukseen. Hän väitti miehen käyneen VOK:n alueella useita kertoja, jopa vetäneen sen pihaan kolmen auton letkan. Poliisipartio pysäytti miehen auton tämän jo poistuttua paikalla, tutki hänet ja auton. Poliisipartio havaitsi tiedostoistaan miehellä olevan aselupia ja uhkaili niiden menettämisellä.
Poliisi käynnistikin miehen aselupien peruuttamisprosessin. Perusteena olivat vartijan öiset puheet hätäkeskukselle. Kun asiassa kuulusteltiin vartijaa, hänen tarinansa olennaisesti kutistui. Siitä katosivat useat käyntikerrat ja VOK:n pihaan ajo. Jäljelle jäi: ”Vartijan kertomuksen mukaan luvanhaltija oli aloittanut keskustelun heti ”päänaukomisella” oikeuksistaan. Vartijan mukaan mies oli väärällä asialla liikkeellä ja hänen käytöksensä oli provosoivaa”.
Vartijan kertomuksesta ei selviä, mikä se ”väärä” asia mahtoi olla, eikä mihin väitteensä perustui.
Tapahtumaa seurannut VOK:n työntekijä kertoi poliisikuulustelussa: ”Mies seisoi takki auki polttaen tupakkaa isoilla elkeillä. Minusta mies ei ollut pelottava, vaan uhmakas. Sellainen ajatus minulle tuli, että jos häntä painostaisi poistumaan paikalta, siitä saattaisi seurata jotakin”.
Jyväskyläläisen miehen synti siis oli, että hän piti kiinni oikeuksistaan. Tätä on syytä verrata jyväskyläisen komisarion lausumaan häntä vuotta myöhemmin hätyytelleelle reserviläispartiolle: ”Olen jokamiehen oikeudella kuvaamassa lentokoneita yleisellä paikalla”.
Poliisi otti miehen aseet väliaikaisesti haltuunsa ja sen jälkeen peruutti aseluvat. Vartijan alkuperäinen tarina oli kuitenkin romahtanut, ja koko VOK-episodista oli poliisin hanskaan jäänyt vain oikeuksista kiinni pitäminen ja tupakan polttaminen takki auki. Niistä ei ollut perusteiksi.
Koska poliisiautossa ei kuitenkaan ole peruutusvaihetta, aiheetonta prosessia ei voitu lopettaa aiheettomana, sillä poliisi ei koskaan myönnä munanneensa. Kun poliisi munaa, kansalaisesta tehdään syyllinen vaikka todisteet väärentämällä.
Niinpä lupapoliisi sepitti lisää ”perusteita”, kuten: mies oli käyttäytynyt peruutusprosessin aikana liian maltillisesti ja rauhallisesti, sekä saattanut asian median tietoon. Lupakomisario Kari Räisänen puolusti vielä myöhemmin Poliisihallitukselle antamassaan selityksessä väitettään, että yhteydenotto mediaan on pätevä syy peruuttaa aseluvat: ” –- asian julkaiseminen on tämän kaltaisen asian yhteydessä hyvin epätavanomaista ja kuvaa kantelijan tapaa korostaa omia oikeuksia kyseenalaistaen poliisin toiminnan laillisuuden.” 3)
Lupien peruuttamisen syy ei siis ollut vain yhteydenotto mediaan, vaan myös poliisin toiminnan laillisuuden kyseenalaistaminen. Komisario näyttäisi katsovan, että poliisin toiminnan kyseenalaistaminen oikeuttaa poliisin hallinnollisiin kostotoimiin. Prosessin jokaisessa vaiheessa perusteluina käytettiinkin sitä, että mies on pitänyt kiinni omista oikeuksistaan. Tämä oli kaikkiaan poliisin suora hyökkäys kansalaisen perustuslaillisia oikeuksia vastaan.
Korkein hallinto-oikeus oli kesäkuussa miehen kanssa samaa mieltä poliisin toiminnan laillisuudesta, ja kumosi lupien peruutuspäätöksen laittomana. 4)
Poliisi on myöntänyt tappionsa, saattanut miehen aseluvat uudelleen voimaan ja palauttanut perusteetta haltuun ottamansa aseet.
Sivuheittona totean, että mies kirjoitti marraskuussa 2015, heti vartijan ja poliisipartion kanssa käymiensä keskustelujen jälkeen tapahtumista muistion, jonka laittoi sähköpostilla useammille ihmisille, muun muassa minulle. En ollut miehestä koskaan kuullutkaan, enkä aluksi kiinnittänyt viestiin huomiota. Onneksi kuitenkin tallensin sen. Prosessin käynnistyttyä oli helppo nähdä, kenen kertomus oli koko ajan sama, kenen tarina muuttui jatkuvasti. Ei ollut vaikeaa päätellä, kumpi oli luotettava, kansalainen vai poliisi.
Tapauksessa on oleellista:
1) Mies liikkui yleisellä paikalla luvallisilla asioilla.
2) Vartija esitti hänestä hälytyskeskuksen kautta poliisille tekaistuja väitteitä, mikä on ainakin lähellä väärää ilmiantoa, ja ilmeinen kunnianloukkaus.
3) Vartijan tarinan kaaduttua poliisi, tietoisena alkuperäisen tarinan valheellisuudesta, sepitti uusia ”perusteluja”.
4) Vartijan ja poliisin puheita ja toimia ei koskaan tutkittu (paitsi KHO:ssa), mies menetti harrastuksensa 2 ½ vuodeksi, hän ei saanut senttiäkään korvauksia tilapäisestä haitasta eikä kärsimyksestä, vaan joutui maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeuksissa.
Se tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
Kolme verrannollista tapausta, kolme aivan erilaista lopputulosta.
Kun yleisellä paikalla laillisilla asioilla vapaa-ajallaan liikkuva poliisi joutuu oikeudettomien toimien kohteeksi, seuraa rikostutkinta, epäillyt pannaan syytteeseen, jopa tuomitaan ja poliisi saa mittavat rahalliset hyvitykset.
Kun yleisellä paikalla laillisilla asioilla vapaa-ajallaan liikkuva kansalainen joutuu oikeudettomien toimien kohteeksi, ei seuraa rikostutkintaa, ei tule vahingonkorvauksia, ei edes anteeksipyyntöä, vaan pahimmassa tapauksessa kansalainen joutuu poliisin kostotoimien uhriksi.
Georg Orwellin ”Eläinten vallankumous” tavoitteli sikojen johdolla tasa-arvoa, mutta jotenkin hieno aate matkan varrella rappeutui muotoon
”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.
Ja kaikkein tasa-arvoisimpia olivat siat.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) Ilta-Sanomat 23.8.2018: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005800054.html
2) Ilta-Sanomat 28.9.2017: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005387058.html
3) Iltalehti 21.6.2018 https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806212201030414_u0.shtml
ASE-lehti 1/2018
ASE-lehti 4/2018
4) KHO 7.6.2018 dnro 2242/1/17