Jätetäänkö terrorismirikokset tutkimatta?

Supon mukaan valtakunnansyyttäjä estää terrorismirikosten tutkinnan. Valtakunnansyyttäjä kiistää. Kumpi heistä valehtelee?

Helsingin Sanomat julkaisi joulun välipäivinä mielenkiintoisen, mutta myös erittäin huolestuttavan artikkelin, jonka ei pidä antaa unohtua luppoajan kinkkuhämärään. HS:n mukaan Suomessa merkittävä määrä terrorismirikoksiin mahdollisesti syyllistyneitä livahtaa vastuusta, koska valtakunnansyyttäjäntoimisto estää rikosten tutkinnan:

”Suomessa on viranomaisten mukaan ollut useita mahdollisia terrorismitapauksia, joita poliisin olisi ollut syytä tutkia, mutta tapaukset ovat jääneet tutkimatta. Suojelupoliisi ja valtakunnansyyttäjä vierittävät tilanteesta vastuuta toisilleen.” 1)

Lehti vertaa Suomen tilannetta muihin Pohjoismaihin: ”Suomessa on terrorismirikoksista yksi lainvoimainen tuomio, kun muissa Pohjoismaissa niitä on yhteensä kymmeniä.”

Lehti nojaa pääosin nimettömiin lähteisiin: ”Useampi HS:n haastattelema turvallisuusviranomainen kokee, että valtakunnansyyttäjän toimisto vaatii niin sanotusti varman tapauksen ennen kuin se päättää aloittaa esitutkinnan tai nostaa syytteet.”

”Yhdeksi mahdolliseksi syyksi tähän arvellaan sitä, että terrorismirikosten tutkinta voi olla hyvin hankalaa ja kallista. Toiseksi syyksi mainitaan se, että syyttäjällä ei ole kenties riittävää kokemusta esitutkinnoista.”

Artikkeliin on haastateltu myös Supon tiedottaja Minna Passia, joka vahvistaa nimettömien lähteiden näkemykset, tai lausuu samaan suuntaan. Sitä voidaan pitää lähtökohtana, ettei Supon tiedottaja kerro omia mielipiteitään, vaan sen, jonka on saanut esimiehiltään tehtäväkseen kertoa.

Huomattakoon, etteivät artikkelin tietolähteet varmaankaan tarkoita toteutuneita väkivaltarikoksia, vaan vähän harmaammalla alueella olevia tekoja, kuten terroriteon valmistelu tai terrorismin rahoittaminen. Sekään ei kuitenkaan ole kovin rauhoittava ajatus.

Kaikki kriminologinen viisaus kertoo tehokkainta rikostorjuntaa olevan kiinnijäämisriskin nostaminen. Se on tehokkaampaa, kuin rangaistusten koventaminen. Tämä toimii kuitenkin myös toisinpäin. Jos terrorismia on voinut edistää ilman ongelmia, kasvaa todennäköisyys rikosten jatkamiseen – mikä lisää todennäköisyyttä, että jossain vaiheessa joku pääsee hengestään.

Raija Toiviainen kannustaa rikoksiin

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kiisti jyrkästi syytösten aiheellisuuden: ”Kiistän täysin sellaisen ajatuksen, että syyttäjälaitos ei haluaisi tutkia terrorismirikoksia eikä haluaisi aloittaa esitutkintoja.”

Raija Toiviainen kannattaa, suosii ja edistää todisteiden väärentämistä, vaikka se onkin rikollista toimintaa, eikä tällaisen henkilön puheilla ole mitään totuusarvoa. 2)

Toiviaisen yleinen epärehellisyys ei tosin vielä todista, että hän valehtelee myös tässä nimenomaisessa tapauksessa. HS:ssa hän kuitenkin jatkoi:

”Emme harkitse terrorismirikosten tutkintakynnystä mitenkään eri tavalla kuin muissakaan rikoksissa, ja Suomessa esitutkintakynnys on tosi matala.”

Tässä valtakunnansyyttäjä valehteli. Suomessa esitutkintakynnys on erittäin korkea, mikä ilmenee jo siinä, että poliisi ja syyttäjät jättävät tutkimatta 4/5 kansalaisten tekemistä rikosilmoituksista. Pääosin huonoin, tai vielä huonommin selityksin. 3)

Siis neljä viidestä kansalaisten rikosilmoituksista jätetään tutkimatta.

Noissa rikosilmoituksissa on mukana aiheettomia, ja myös vääriä ilmoituksia (siis rikoksia). Niitä ei kuitenkaan ole 4/5 koko massasta. Jos oletamme väärien ja aiheettomien ilmoitusten osuudeksi 1/3, mikä lienee aika rohkea oletus, niin silti aiheellisistakin ilmoituksista 70 prosenttia jätetään tutkimatta.

Toisinaan poliisi ja syyttäjät kiistävät aivan selvänkin rikoksen, näin erityisesti silloin, kun rikoksesta ilmiannettuna on poliisi tai syyttäjä. Useimmiten vedotaan kuitenkin kustannuksiin. Tutkinnallisesti yksinkertaisetkin jutut jätetään tutkimatta vedoten liian suuriin kuluihin.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen ei voi olla tästä tietämätön.

Toiviainen sysäsi vastuun Supolle: ”On ollut monia tapauksia, joissa esitutkintaa on harkittu, mutta emme pystyneet edes ylittämään sitä pientä syytä epäillä -kynnystä. Emme voi aloittaa esitutkintaa, jos meillä ei ole riittävästi faktatietoa terroristisessa tarkoituksessa tehdystä tai muusta teosta”.

Supon Minna Passi paiskasi pallon takaisin valtakunnansyyttäjälle:

”Suojelupoliisi on luovuttanut krp:lle runsaasti tietoa, joka on tarkoitettu käytettäväksi joko näyttönä esitutkinnassa tai rikostiedustelun suuntaamiseen”.

”Poliisilla on toimivaltuudet hankkia lisää näyttöä suojelupoliisin luovuttaman tiedustelutiedon lisäksi. Jos aloitettaisiin enemmän esitutkintoja, löydettäisiin enemmän tietoa.”

Mikä on terrorismia?

Pohjoismaisen vertailun merkityksen Toiviainen kiisti väittäen sen johtuvan pitkälti lainsäädäntöjen erosta. Tässä voikin olla ainakin hieman perää. On jo oma ongelmansa määrittää, mikä rikos on terroristinen rikos.

”[K]ansainvälisiä terrorismitilastoja ylläpitävän Global Terrorism Databasen mukaan Suomessa tehtiin vuosina 2015–2016 yksitoista terrori-iskua. Nämä olivat erilaisia vastaanottokeskuksiin tehtyjä iskuja, joita kotimaisessa keskustelussa käsiteltiin lähinnä tuhotöinä ja vahingontekoina”, kertoo Kansan Uutiset kirja-arvostelussaan. 4)

Tieto on peräisin Teemu Tammikon kirjasta ”Vihalla ja voimalla. Poliittinen väkivalta Suomessa”. (Gaudeamus 2019).

En tunne kaikkia noita 11 iskua, mutta ei polttopulloa heitetä vastaanottokeskukseen yksin siksi, ettei tyttöystävä antanut. Ainakaan rikollisten terroristisesta tarkoituksesta ei ole epäselvyyttä. ”Rikoksentekijällä on terroristinen tarkoitus, jos hänen tarkoituksenaan on: 1) aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa –-” säädetään rikoslaissa, ja tuon yhden kohdan täyttyminen riittää terroristisen tarkoituksen osoittamiseksi. Itse rikoksen terroristisuuden tunnusmerkistö on hieman monimutkaisempi kysymys.

VOK-iskujen tulkitsemista terrorismiksi vastustaa raivoisimmin se porukka, joka oitis huusi kyseessä olevan terrorismin, kun kurdimielenosoittaja paini poliisin kanssa Helsingin Narinkkatorilla. Tässä kuorossa taisi veisata mukana muuan eduskuntatutkimuksen professori.

Poliisi täyttää median disinformaatiolla

On syytä suhtautua varovaisesti kaikkiin poliisin ja syyttäjien väitteisiin, joilla on yhteiskunnallinen, so. poliittinen ulottuvuus. Poliittisten tavoitteiden tueksi poliisi levittää myös perättömiä väitteitä, täysin harkitusti.

MTV tarjoili vuonna 2016 häkellyttävän uutisen: ”KRP:n tiedustelupomo MTV:lle: Tänä vuonna estetty kymmeniä vakavia väkivallantekoja – mukana kymmenkunta massamurhaa”. 5)

”Koulusurmaa suunnittelevia tai sellaisella uhkaavia on ollut parikymmentä, muita yksittäisiä väkivallantekoja saman verran ja lisäksi erilaisia massamurhia suunnittelevia kymmenisen tapausta, KRP:n tiedusteluosaston päällikkö Sanna Palo sanoo MTV:n Uutisextran haastattelussa”, 14.5.2016.

Kolmessa ja puolessa kuukaudessa KRP olisi siis estänyt noin 50 joukko- ja muuta murhaa, niistä kymmenen (10) Myyrmäen, Jokelan ja Kauhajoen tapaisia massamurhia.

Oli enemmän kuin hieman kiusallista, ettei MTV:n toimittaja osannut tai halunnut kysyä Sanna Palolta oleellisinta. Me muut, jotka emme luota poliisiin ihan yhtä sokeasti, osasimme kysyä heti: missä ne jutut ovat?

Henkirikoksen valmistelu oli nimittäin jo tuolloin kriminalisoitua. Noista jutuista täytyi siis olla esitutkintapöytäkirjat, haastehakemukset tai sitten päätös olla syyttämättä. Missä ne ovat?

Ensimmäistäkään ei ole löytynyt. Niitä ei ollut olemassakaan. KRP:n tiedustelupomo Sanna Palo huijasi. Niin poliisi toimii.

Tällaista samanlaista disinformaatiota KRP ja erityisesti sen tiedusteluosasto jakaa jatkuvasti. Samaa tekee koko poliisiaparaatti. Kun luette hälyuutista, jossa tietolähteenä on joku Poliisihallituksen asehallinnon virkamies, hyvin korkealla, sataa prosenttia lähentelevällä todennäköisyydellä luette hatusta vetäistyjä satuja.

Kuka valehtelee nyt?

Kummallista kyllä, Supo ei ole tainnut jäädä kiinni kovin pahasta huijaamisesta sen jälkeen, kun se pääsi eroon Seppo Tiitisestä. Tosin Supon väitteitä on vaikeampi tarkistaa, kuin varsinaisen poliisikoneiston esityksiä.

HS:n artikkelin ongelma on ilmeinen. Siinä ei ole mitään esimerkkejä, joita voisi arvioida ja tarkistaa. En epäile, etteikö toimittaja Paavo Teittinen ole saanut sellaisia lausuntoja joista kertoo, mutta esimerkkien puutteessa lukija ei voi niitä arvioida. ”Mitä et itse tiedä, sitä et tiedä”, alleviivasi Bertolt Brecht.

Supon kritiikin uskottavuuden puolesta puhuu pari seikkaa. Toinen jo mainittu, se ei ole viime vuosikymmeninä jäänyt kiinni merkittävistä valheista – jos unohdamme vuonna 2003 nolosti päättyneen yrityksen lavastaa suurlähettiläs Alpo Rusi vakoilijaksi.

Toinen on Supon (ja / tai nimettömien) esittämä epäilys, että terrorismirikoksia jätettäisiin tutkimatta hankaluuden ja kalleuden vuoksi. Juuri näillä perusteilla tässä maassa jätetään pääosa muistakin rikoksista tutkimatta. Väite siis sopii tunnettuihin tosiasioihin.

Valtakunnansyyttäjäntoimistoa vastaan puhuu jo se, että Raija Toiviainen valehteli Helsingin Sanomissa.

Pahoin pelkään meillä olevan syytä suureen huoleen.

LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:

1) Helsingin Sanomat 27.12.2019 https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006355005.html

2) Kuinka Raija Toiviainen hyväksyi todisteiden väärentämisen, esti rikoksen tutkinnan, ja nyttemmin yrittää muuttaa väärentämisen poliisin ”oikeudeksi”: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/274

3) Luku on peräisin sisäministeriön kahden vuoden välein julkaistavasta Poliisibarometrista. Niiden mukaan 1990-luvulla ja vuosituhannen ensimmäisellä kymmenluvulla esitutkintaan päätyi liki 30 prosenttia kansalaisten rikosilmoituksista (mikä sekin on vähän). Osuus putosi noin 20 prosenttiin vuonna 2010 ja on siinä pysynyt.
Luvuissa on vaihtelua eri vuosien barometrien kesken, mutta trendi 30 > 20 prosenttiin on aivan selvä.
Tämä koskee siis kansalaisten tekemiä rikosilmoituksia. Poliisin itsensä tekemistä rikosilmoituksista liki 100 % menee esitutkintaan (tai niistä kirjoitetaan rangaistus > sakko), vaikka myös niissä on kovin vähäisiä juttuja – ja myös vääriä ilmiantoja. Siis rikoksia.

4) Kansan Uutiset 1.1.2020: ”Poliittinen väkivalta Suomessa -kirja avaa verkossa jylläävää vihaa ja voimaa” https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4192542-poliittinen-vakivalta-suo...

5) MTV 14.5.2016: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/krp-n-tiedustelupomo-mtv-lle...