KKO palautti Vehkoo-Lokka -jutun tolpilleen

Korkein oikeus laittoi pisteen poikkeuksellisen ala-arvoiselle näytelmälle oikeuslaitoksessa.

Korkeimman oikeuden päätös kumota toimittaja Johanna Vehkoon katuhäirikkö, ex-kaupunginvaltuutettu Junes Lokan ”kunnian” loukkaamisesta saama sakkotuomio oli odotusten mukainen, mutta silti suuri helpotus. Eihän lopputuloksesta voinut olla varma jutussa, jonka ei olisi koskaan pitänyt edes päätyä tuomioistuimeen, mutta joka oli johtanut Oulun käräjäoikeuden ja Rovaniemen hovioikeuden langettavaan tuomioon kovin oudoksuttavin perustein.

KKO:n ratkaisu on sananvapauden kannalta poikkeuksellisen tärkeä.

Juttu alkoi marraskuussa 2016, jolloin Johanna Vehkoon oli tarkoitus esitellä kirjaansa Rovaniemellä, kirjakaupassa järjestettävässä tilaisuudessa. Hänen tulonsa estyi, mutta Vehkoo oli saanut tiedon Junes Lokan aikomuksesta tulla tilaisuuteen häiriköimään, toisen samanlaisen rentun kanssa. Tämä Lokan toimintatapa oli jo tuolloin koko maassa yleisesti tunnettu.

Vehkoo kirjoitti Lokan aikeista omassa suljetussa fb-ryhmässään 200 kaverilleen. Hän kutsui häiriköitä natsipelleiksi ja rasisteiksi.

Kavereiden joukossa oli Efialtes, persutoimittaja Maria Asunta, joka kiikutti viestin Lokalle, joka kiikutti rikosilmoituksen ”kunniansa” loukkaamisesta Oulun poliisille. Lokka on persuille tärkeä vihanlietsoja, jota ovat julkisesti kiitelleet muun muassa Jussi Halla-aho ja mep Laura Huhtasaari.

Oulun käräjäoikeus tuomitsi Vehkoon kunnianloukkauksesta 15 päiväsakkoa, perustellen mm. ”edellä kerrottuja sanoja on pidettävä haukkumasanoina, joita tyypillisesti käytetään silloin, kun halutaan osoittaa toiselle epäkunnioitusta. Ilmaisujen totuudellisuudesta ei ole mielekästä puhua eikä väitteiden totuudellisuutta voida ainakaan riidattomasti ratkaista. Näin on todettava siitäkin huolimatta, että Vehkoon taholta on kirjallisella todistelulla pyritty osoittamaan Lokka natsi-aatteen ja rasismin kannattajaksi.”

Näin KO tuli väittäneeksi ”natsi” ja ”rasisti” -termien olevan kunnianloukkauksia silloinkin, kun ne ovat totta ja perusteltuja, kohdistuvat natseihin ja rasisteihin.

KO huomasi Lokka olleen tapahtuma-aikaan vaaliehdokkaana, ”osallistunut erilaisiin julkisiin tapahtumiin (myös järjestäjänä ja juontajana) ja esiintynyt sosiaalisessa mediassa. Lokkaa on näin ollen pidettävä henkilönä, joka on toiminut ja toimii edelleen politiikassa taikka tähän rinnastettavassa julkisessa toiminnassa. Lokan menettelyä politiikassa ja julkisessa toiminnassa on siis voinut arvostella, kunhan arvostelu ei kohdistu selvästi Lokan henkilöön ja ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.”

KO kuitenkin katsoi Vehkoon kritiikin kohdistuneen ”pikemminkin” Lokkaan henkilönä, kuin tämän poliittiseen toimintaan.

Myös Rovaniemen hovioikeus katsoi ”asiassa selvitetyksi, että jo kirjoituksen julkaisemisen aikana Lokkaa on pidettävä julkisuuden henkilönä ja myös poliittisena henkilönä. –- Poliitikkojen arvostelussa on mahdollista käyttää voimakkaampia ilmaisuja kuin virkamiesten arvostelussa ja toisaalta virkamiesten arvostelussa rajat ovat väljempiä kuin yksityisen kansalaisen arvostelussa.”

Näiden oikeuden havaintojen jälkeen HO veti kovin oudon johtopäätöksen:

”Vehkoo olisi omasta kertomuksestaan ilmenevin tavoin osallistunut kirjoituksessaan käsittelemäänsä tapahtumaan julkaisemansa kirjan vuoksi eikä toimittajana. Vehkoo on edelleen kertonut olevansa hyvin yksityinen henkilö ja julkaisseensa kirjoituksen yksityishenkilönä omalla Facebook-seinällään. Vehkoon kirjoituksesta ei ilmene, että se käsittelisi Lokan menettelyä politiikassa tai siihen rinnastettavassa julkisessa toiminnassa, missä yhteydessä Vehkoon käyttämät termit olisivat voineet EIT:n ratkaisukäytännönkin mukaan olla sallittuja.”

HO:n mukaan toimittaja siis lakkaa olemasta toimittaja, kun hän puhuu kirjastaan. Ajatuksen logiikka jää tietymättömiin.

Siitä, että toimittaja haluaa pitää työnsä ulkopuolisen yksityiselämänsä omanaan, HO näyttää vetäneen johtopäätöksen, ettei hänen työhönsä – kuten kirjan esittely julkisessa tilaisuudessa - kohdistuva häiriköinti ole julkista toimintaa.

HO väite, ettei Vehkoon FB-kirjoitus käsitellyt ”Lokan menettelyä politiikassa” oli jo outoakin oudompi, sillä Vehkoo käsitteli nimenomaan Lokan menettelyä politiikassa. HO:n tuomarit olivat kyvyttömiä ymmärtämään Lokan kaltaisten katuhäiriköiden poliittisen toiminnan ideaa; se on juuri erilaisiin tilaisuuksiin tunkeutumista, niissä reuhaamista ja saastan levittämistä siellä. Tämä Lokan ja monen muun äärioikeistolaisen toimintatapa on notorinen asia – kaikille muille paitsi Oulun poliiseille, syyttäjille ja juttua käsitelleille tuomareille.

Rovaniemen HO:n tuomio jää perustelujensa outouden vuoksi suomalaisen sananvapaustaistelun historiaan.

KKO huomioi Lokan poliittisen toiminnan

Korkein oikeus pani painoa Lokan aiemmalle esiintymiselle. Hän on levittänyt ”julkisesti muun muassa blogikirjoituksissa tiettyjä ihmisryhmiä halventavia ja vihamielisiä näkemyksiä.”

KKO katsoo Vehkoon kirjoituksen tarkoituksen olleen selvän, se käsitteli valemedioista kirjoittaviin kohdistuvaa häirintää: ”Kirjoitus koskee nimenomaisesti Rovaniemellä järjestettyä näihin aihepiireihin liittyvää kirjan esittelytilaisuutta, jossa Vehkoon oli tarkoitus esiintyä ja johon Lokan oli tarkoitus tulla paikalle haastattelemaan Vehkoota ja tallentamaan tilanne. Lokan poliittinen toiminta vaaliehdokkaana ja erityisesti ulkomaalaisasioihin kantaa ottavana aktiivisena mielipidevaikuttajana on kirjallisista todisteista ilmenevin tavoin ollut tuolloin tunnettua ja yleisesti tiedossa.”

”Vehkoo on voinut perustaa näkemyksensä Lokan toimintatavoista tämän menettelyyn muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Kirjoituksessa on siten ollut kysymys arvostelusta, joka on kohdistunut Lokan menettelyyn politiikassa tai siihen rinnastettavassa julkisessa toiminnassa. Korkein oikeus katsoo näin ollen, että rikoslain 24 luvun 9 §:n 3 momentin rajoitussäännös soveltuu asiaan.”

Rajoitussäännös sisältää sen, ettei kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Joten KKO kumosi Rovaniemen HO:n tuomion, ja vapautti Vehkoon sakoista, vahingonkorvauksista ja Lokan oikeudenkäyntikuluista.

Poliisien ja syyttäjien mielivalta

Juttunsa hävinnyt aluesyyttäjä Kirsi Männikkö puolusti aikoinaan Vehkoota vastaan ajamaansa syytettä Helsingin Sanomissa: ”Lain edessä ihmiset ovat yhdenvertaisia. Kunniansuoja on jokaisella”.

Männikkö ei puhunut totta.

Johanna Vehkoon viesti ilmestyi noin 200 hengen suljetussa ryhmässä, mutta poliisin, sjä Kirsi Männikön ja Rovaniemen hovioikeuden mukaan sillä ei ole merkitystä. HO:n sanoin: ”Vehkoon on täytynyt ymmärtää, että julkaisemalla kirjoituksen riidattomasti kahdelle sadalle henkilölle vaara kirjoituksen leviämisestä laajemmalti ja myös Lokan tietoon on todennäköinen”.

Muutamia kuukausia ennen Vehkoon viestin julkistamista poliisien suljetussa, noin 2 500 jäsenen Facebook-ryhmässä parjattiin joukolla pappi Marjaana Toiviaista. Parjausten päädyttyä lehtien sivuille, Toiviainen teki poliiseista rikosilmoituksen. Sen tutkinnan esti syyttäjä Laura Sairanen: “Koska viestejä ei oltu tarkoitettu kokonaan julkisiksi (suunnattu ainoastaan suljetun ryhmän jäsenille), katson ettei asiassa ylity esitutkintakynnys kunnianloukkauksen tai muunkaan rikoksen osalta”.

”Laki on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat”, irvaili aikoinaan kirjailija Anatole France.

Näin toimii poliisien ja syyttäjien toisilleen takaama syytesuoja, joka ei perustu lakiin vaan rikokseen, mutta ei tämä mielivalta poliisien rikosten peittelyyn rajoitu.

Vuosina 2010-2020 Suomessa jätettiin kunnianloukkauksista, törkeistä ja perusmuotoisista, yhteensä 53 161 rikosilmoitusta. Syytteitä nostettiin 1 686. Se on 3,2 prosenttia rikosilmoituksista.

Todellisuus on vieläkin karumpi. Noin 48 000 näistä rikosilmoituksista jätettiin kokonaan tutkimatta.

Näissä, kuten kaikissa rikosilmoituksissa on mukana aiheettomia. Seassa on jopa vääriä ilmoituksia (mikä on rikos). Tilastoa kuormittavat myös äärioikeistolaiset tai muuten kummajaiset, jotka tehtailevat rikosilmoituksia; joiden lähtökohta on, että he saavat sanoa muista mitä tahansa, heidän arvostelemisensa on rikos. Esimerkiksi Junes Lokan kerrotaan väsänneen 80 rikosilmoitusta. Someaktivisti Anter Ya?a on julkisesti rehennellyt rikosilmoitustensa virrasta.

Nämä eivät kumoa kokonaiskuvaa. Pääosa näistä rikosilmoituksista on aiheellisia, pääosin niitä tekevät kunnialliset kansalaiset, jotka joutuvat juuri Junes Lokan kaltaisten häiriköiden terrorisoimiksi. Pääosan näistä poliisit ja syyttäjät jättävät kokonaan tutkimatta, ja sen mikä otetaan, mikä jätetään, ratkaisee mielivaltaa. Tai rikollinen tahto.

Vihapuherikollisuus rehottaa Suomessa niin runsaana, koska poliisit ja syyttäjät antavat sen rehottaa.