Poha tiedottaa 2: Ylitarkastaja Pensalan erikoiset

Ylitarkastaja Reima Pensalan kirjoittama teksti kertoo millaisen vihan ja valheen vallassa Poliisihallituksen asehallinnossa virkatoimia hoidetaan.

Edellisessä blogissani kerroin, kuinka poliisijohtaja Sanna Heikinheimo jätti vastaamatta kysymyksiin vastuullaan olevasta kyseenalaisesta lausunnosta ja sen seurauksista. Sen sijaan Tulli ja Poliisihallitus (Poha) vastasivat ennaltaehkäisevällä tiedotteella.

Kyseessä on paintball-aseiden tapaus. Vain 7,5 – 16 joulen iskutehoon jäävät ilma-aseet muuttuivat Heikinheimon lausunnossa aselain tarkoittamiksi ”tehokkaiksi ilma-aseiksi”, joiden osto vaatii luvan. Tavallisen ilmakiväärin teho on noin 30 joulea, ja muut lupavapaat ilma-aseet yltävät jopa 120 joulen tehoon. Olematta ”tehokkaita ilma-aseita”. Asiasta enemmän täällä http://www.mikkoniskasaari.fi/node/293

Toinen Pohassa lähestymäni oli ylitarkastaja Reima Pensala, joka kirjoitti Heikinheimon lausunnon. Pensala oli katkera jo siitä, että häneltä yleensä kysyttiin. Hän kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin, mutta lähetti hämärän, yli 8 000 merkkiä pitkän herjauskirjelmän. Erikoisena lisänä Pensala vaati etukäteen nähtäväkseen haastattelulausuntonsa, joita hän ei antanut. Onkohan tämä ylitarkastajan oma viestintäinnovaatio, vai Pohan yleinen ohjeistus virkamiehilleen?

Julkistan alempana kokonaisuudessaan Pensalan haahuilun, koska se kuvaa valitettavan hyvin sitä, millaisen valheen ja henkilökohtaisen vihan vallassa Poliisihallituksessa virkatoimia hoidetaan.

Paintball-pyssyjahdissa ylitarkastaja Pensalan kohteena on jälleen kerran tuusulalainen Teräasekeskus, johon kohdistuu nyt jo 7. Pensalan käynnistämä esitutkinta. Ylitarkastajan aiempien viritysten menestys on ollut huono, ja juuri siksi piina jatkuu. Poliisi ei salli lopputulosta, jossa kansalainen on oikeassa, ja poliisi väärässä.

Ylitarkastaja Pensalan terrori Teräasekeskusta kohtaan alkoi kymmenisen vuotta sitten starttiasejahdista. Starttiaseet eivät tarvinneet minkäänlaisia lupia, kunnes erään lakimuutoksen jälkeen Pohan asehallinnossa Pensala alkoi väittää niitä luvanvaraisiksi. Aselakiin kirjattu muutos koski aseiden ”helppoa” muunneltavuutta.

Nyt syntyi outo, ja Pohan asehallinnosta paljon kertova tilanne. Pensala kirjoitteli rikosilmoituksia liikkeistä, jotka myivät starttipistooleja, mutta samaan aikaan Pohasta neuvoa kysyneet saivat muilta virkamiehiltä vastauksen, ettei mikään ole muuttunut, vaan starttipistooleja saa edelleen myydä lupavapaasti. Kuten ennenkin.

Asehallinnon päällikkö Mika Lehtonen lupasi virastonsa antavan ohjeen lain tulkinnasta, mutta hän söi sanansa. Pensalan rikosilmoitukset poikivat joukon esitutkintoja ja jopa oikeudenkäyntejä, joissa kuitenkin syyttäjä luopui syytteistään, kun Pohan kaksinaamaisuus tuli tietoon.

Yhdeltäkään aiheetta esitutkinnan, kotietsintöjen ja syytteiden kohteeksi joutuneelta ei poliisi ole koskaan pyytänyt anteeksi. Poliisin kaikkein pyhin periaate on, ettei poliisi ole koskaan väärässä. Mitä raskaammin poliisi törppöilee, sitä lujemmin periaatteeseen takerrutaan.

Teräasekeskus oli yksi näitä aiheetta kurmuutettuja, ja myös Teräasekeskuksen kohdalla syyttäjä luopui syytteestä. Mikä pahinta, Teräsekeskus nosti Pohan asehallinnon sekoilun julkisuuteen. Näin Teräasekeskuksen johto syyllistyi poliisin silmissä kaikkein pahimpaan kuolemansyntiin: puolustautui julkisesti poliisien mielivaltaa vastaan, ja voitti.

Kostoa onkin sitten riittänyt. Ylitarkastaja Pensala on valinnut aina uusia keppihevosia käydä yhtiön kimppuun. Hänen rikosilmoituksilleen on ollut ominaista myöhäisherännäisyys, vai pitäisikö sanoa uusherännäisyys: pitkään kaupan olleiden tuotteiden myyminen on Pohan rikosilmoituksissa yhtäkkiä muuttunut rikokseksi. Näissä tapauksissa on usein myös se erikoispiirre, että Teräasekeskuksen myydessä tietynlaista veistä se on rikos, mutta jonkun muun firman myyntitiskillä sama veitsi on luvallinen tuote.

Poliisi on muutoinkin törmäillyt tutkinnoissa, onnistuen aikoinaan hukkaamaan jopa Teräasekeskuksen asekirjanpidon. Elikeinonharjoittaja olisi vakavissa vaikeuksissa moiseen sortuessaan, mutta koska asialla olivat poliisit, kukaan ei ollut vastuussa.

Terrorille voi ennakoida jatkoa, sillä poliisimaijassa ei ole peruutusvaihdetta.

Jokainen osannee päätellä ylitarkastajan virkatoimien hoidon objektiivisuuden asteen, Reima Pensalan oman tekstin perusteella.

Näin Pensala vastasi 26.5.2022

”Arvoisa toimittaja Mikko Niskasaari,  

Olenkin jo tovin odottanut ”haastattelupyyntöänne”. Turusta on tullut minulle aiheesta kaksikin sekavaa viestiä, joiden tarkoituksena on ymmärtääkseni yrittää vaikuttaa sivusta tullin ja poliisin meneillään esitutkintoihin. Tässä taktiikassahan ei ole mitään uutta.

Viimeisen kymmenen vuoden ajalta näyttäisi siltä, että joka ainoa kerta, kun olen antanut virassa haastattelun medialle tai esiintynyt oikeudessa asiantuntijana aseasiassa, te olette jo kohta muistanut minua haastattelupyynnöllänne. Ja kirjoittanut Niskasaari paljastaa -artikkelin johonkin mediaan. Kuten viime syksyisessä Jokelan teräasekeskusta koskeviin kysymyksiinne totesin, toimituksellinen kykynne pitää fakta ja fiktio erillään on mielestäni, ehkäpä, teille jopa ilmeisen haastava tavoite. Käsitykseni vahvistuu entisestään tästä viestistänne.  

Omasta näkökulmastani, oltuani kaikki nämä vuodet palstanne ja kirjoitustenne ”pysyvä aseharrastajien olkinukke”, ja näin edistänyt mm. Ase-Lehden myyntiä, toistan käsitykseni, joka tietysti on täysin henkilökohtainen eikä edusta millään tavalla Poliisihallituksen asehallinnon kantaa, että kirjoitatte aivan täyttä puppua ja puuta heinää, jos tällainen hupaisa kansankielinen ilmaisu tässä sallitaan. En osaa sanoa mistä tämä erikoinen menettelynne johtuu, siis onko kyse taloudellisesta vai jostain muusta, ns. koreammasta moraalisesta, hengellisestä tai jopa henkisestä intressistä. ( Olen jo pitkään ihmetellyt omistamanne yrityksen Incubus Oy nimeä. Incubus – Wikipedia Sic!).  

Yhtään ainoaa kertaa, kun olen teille haastattelu antanut, ette ole toimittanut minulle haastatteluni sitaatteja tarkastettavaksi, vaikka ns. oikeustoimittajana esiinnyttekin, ja olen tätä teiltä nimenomaisesti pyytänyt. Ja näin menetellen olette pystyneet ”laillisesti” kirjoittamaan minusta ns. disinformaatiota, jota nykyisin jopa vaihtoehtoiseksi totuudeksi tai jopa ehkä valeuutisiksikin kutsutaan. Vastaavaa ”venäläistä”, siis totuuden kääntävää uutisointia harrastaa esimerkiksi Luhanskin kansantasavallasta toimitettava uusi MV-lehti ja jonka mielipiteitä käsityksenne näyttäisivät ilmeisesti myötäilevän (korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä!)  

Viestinne perusteella päättelen, että teillä on hallussanne Tullille kuuluvan asiakirjan jäljennös. Huomautan, että tässä nimenomaisessa asiakirjassa on punaisella merkintä asiakirjan salassapidosta julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 -kohdan mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos kommentoisin tällaisen salassa pidettävän asiakirjan sisältöä millään tavalla, syyllistyisin ilmeisesti virkarikokseen ja hyvin todennäköisesti joutuisin esitutkintaan virkasalaisuuden rikkomisesta. Jos joku tällaisen tutkintapyynnön tekisi. Enkä hetkeäkään epäile, etteikö kukaan tekisi.  

Neuvoisin myös teitä viimeinkin ymmärtämään, että julkisuuslain 24 § 1.3 mukaisia salassa pidettäviä asioita voidaan laillisesti julkistaa vain tutkinnanjohtajan tai syyttäjän nimenomaisella luvalla tai kun asiassa esitukinnan jälkeen mahdollisesti esitettävä syyte on luettu oikeudessa tai asia on jätetty silleen. Ihmettelenkin, että kaikkien näiden vuosien jälkeen, joina olette ollut mukana kymmenissä, ellei sadoissa, sanoisinko jopa värikkäissäkin rikosprosesseissa, tämä asia ei muka olisi teille tiedossa.  

Muistutan vielä, mitä kirjoitin edellisessä vastauksessani ”Joko olette lopettanut ryyppäämisen/vaimon hakkaamisen/valehtelemisen? ” -typpisistä vakavista argumentaatiovirheistä eli ns. kompleksikymyksestä ja niiden sopivuudesta haastatteluihin. Pidänkin esittämienne ”kysymystenne” perusteella todennäköisenä, että teillä jälleen kerran on jo valmiina juttu, jota kauppaatte uutisköyhänä kesäaikana johonkin mediaan ja pyydätte nyt minulta tietoja kolmesta syystä: haluatte hyötyä raflaavasta ”Taas Niskasaari paljastaa” -jutusta ja käynnistää minuun kohdistuvan ns. maalittamisen, te tai joku muu taho haluatte mahdollisesti vaikuttaa tullin tai poliisin mahdollisiin esitutkintoihin tai syyttäjien ratkaisuihin viittaamissanne asioissa taikka yksinkertaisesti, jälleen kerran, vähentääksenne yleistä uskottavuuttani. Tämä viimemainittu asia näyttäisikin olevan teille oikein sydämenasia. Semminkinkin kun teille on käynyt selville, että ”starttarin” voi muuntaa, toisin kuin vuosia Ase-Lehdessä julistitte, toimivaksi ampuma-aseeksi ja että viimeisen vuoden aikana niillä on surmattu ainakin kolme ihmistä.  

Niin tai näin, poliisissa on tutkinnanjohtajien keskuudessa vanha sanonta esitutkinnan puolustuksen erikoisista taktiikoista: ”Kun kimppuusi hyökätään sanoin ja henkilökohtaisin perustein, jutun pullat ovat hyvin uunissa”.  

Mitä taas tulee Sami Raunioon ja Jokelan teräasekeskukseen yleisellä tasolla, en lähde kommentoimaan hänestä tai yrityksestä tekemieni tutkintapyyntöjen määrää. Kysymys on yksikertaisesti siitä, että virkatehtäviini Poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastajana kuuluu muun ohessa ampuma-aselain noudattamisen valvonta. Jos joku toimii ampuma-aselain vastaisesti ja saan sitä tiedon, virkavelvollisuuteni on saattaa asia esitutkintaa suorittavan viranomaisen, siis poliisin tai tullin tietoon. Jos esimerkiksi tietooni tulee, että kun henkilöltä on syystä tai toisesta peruutettu aseluvat, ja hän on kuitenkin piilottanut omistamansa luvallisen haulikon, joka siis on nyt luvaton, teen ilmoituksen. Vastaavasti jos joku tuo maahan, hankkii ja myy sarjatuliaseta ilman asianmukaista elinkeinolupaa, teen sitäkin ilmoituksen. Kaikkiaan arvioisin tehneeni viimeisen 10 vuoden aikana noin 500 - 700 rikosilmoitusta tai tutkintapyyntöä esitutkintaviranomaisille ampuma-aseisiin liittyvistä, mielestäni lainvastaisista teoista. Suurin osa näistä ilmoituksista on johtanut syyksi lukevaan tuomioon.

Näissä mainituissa Sami Raunioon liittyvistä tapauksisata muistaakseni yksi on tähän mennessä johtanut langettavaan tuomioon. Muissa tapauksissa joko Keski-uudenmaan poliisilaitos tai nykyisin poliisiasema on jättänyt asian käsittelemättä, minkä menettelyn lainmukaisuutta voidaan ehkä arvioida tai arvostella, tai esittänyt syyttäjälle esitutkinnan rajoittamista taikka syyttäjä esitutkinnan jälkeen on jättänyt syytteen nostamatta tai yhdessä tapauksessa peruuttanut syytteen. Taikka sitten mahdollisesti tekemäni tutkimuspyynnöt ovat edelleen vireillä.  

Nämä tapahtumat ovat vuosien varrella todellakin herättäneet hämmästelyä ja arvuuttelua, joita tai edes joiden perusteita en katso voivani tärkeistä syistä kommentoida. Näistä erikoisista tapahtumista minulle hämmästyttävin oli, että Sami Raunion asiamies esitti KRP:lle, että olisin jollain tavalla osallinen Jokelan teräasekeskuksen asekirjanpidon katoamiseen (muistatte varmaan, kun tästäkin olette ”uutisoineet”.) Asia, eli elinkeinoluvan peruuttaminen ei tuolloin kuulunut virkatehtäviini enkä ollut edes paikalla, kun silloinen Keski-Uudenmaan poliisilaitos otti Jokelan teräasekeskukseen tekemänsä yllätystarkastuksen yhteydessä yrityksen aseet ja asekirjanpidon haltuunsa. Jos olisin paikalla ollut, yhtään mappia ei olisi varmasti jäänyt haltuunotossa puutumaan. Nyt jäi, ja sitä seikkaa on hyvin aktiivisesti vieritelty minun päälleni. Tätäkään asiaa, ja sen tapahtumakulkua, ei outoa kyllä, ole toistaiseksi selvitetty. Mutta toisaalta, jos edellä mainittu Incubus -ilmiö on todella olemassa, niin kaikkihan on mahdollista.  

Kyse on siis Sami Raunion toiminnasta. Sen arvioimiseksi, mitä on tapahtunut, kuka on tehnyt ja mitä on tehnyt, kannattanee asiasta kiinnostuneen pyytää jäljennökset Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta, syyttäjältä ja tuomioistuimelta Sami Rauniota koskevista julkisista asiakirjoista. Lisäksi Sami Rauniolla ja hänen asiamiehellään on aina mahdollisuus tehdä minusta kantelu, rikosilmoitus tai tutkimuspyyntö lainvalvontaviranomaisille. Kummatkin ovat vuosia tehneet monenlaisia kanteluita ja tutkimuspyyntöjä aina Eduskunnan Oikeusasiamiestä myöten. Toistaiseksi toiminnassani ei ole havaittu mitään huomautettavaa. Jäänkin jännityksellä odottelemaan seuraavaa.  

Pyydän, että ystävällisesti toimitatte minulle jäljennökset haastatteluni sitaateista.  

Reima Pensala
Ylitarkastaja”    

Näitä Pensalalta kysyttiin

Sähköpostiviestini Reima Pensalalle 24.5.2022: ”Olen kirjoittamassa artikkelia Pohan lausunnosta, jonka esittelitte ja Sanna Heikinheimo allekirjoitti 1.11.2021 ”Lausunto voimakkaasta ilma-aseesta”, POL-2021-137287 / ID-21713452 - ja mitä siitä sitten seurasi. Muutamia kysymyksiä:

1) Lausunnossanne myönnätte Pohassa tarkastettujen ilma-aseiden tehon olleen vain 7,5 – 16 joulea. Tavallisen lupavapaan joka-mökin-ilmakiväärin teho on 2-4 x suurempi. K: Miksi halusitte puuttua tällaisiin leluihin?

2) Aselain 2a§ tuli voimaan vuonna 2015. Näitä ”aseita” on myyty ennen sitä ja sen jälkeenkin, eikä viranomaisilla ole ollut asiaan lausuttavaa. Nyt 7 vuoden jälkeen yhtäkkiä väitetään niiden myynnin olevan aserikos. Sama on toistunut lukuisat kerrat: kauppa on ollut vuosia, jopa vuosikymmeniä hyväksyttyä, mutta yhtäkkiä Poha väittää sitä rikokseksi. Hyvän hallintotavan olettaisi edellyttävän, että viranomainen ilmoittaa muuttuneesta kannastaan ao. liikkeille. Pohan asehallinnon linja on jättää rikosilmoitus tai muutoin huolehtia, että asiaa hoidetaan juuri rikosprosessilla. Elinkeinonharjoittajat ja kansalaiset saavat tiedon Pohan muuttuneesta kannasta vasta kun virkavalta marssii sisään kotietsinnälle.
K: Miksi Pohalle on tärkeää esittää kantansa nimenomaan rikosilmoituksilla?

3) Lausunnossa vetoatte lain 764/2015 esitöiden mainintaa, etteivät Airsoft- ja Paintball-aseet kuulu lain soveltamisalaan, . Lain esitöissä rajataan myös (korostus tässä): ”Sääntelyn selkeyden vuoksi ehdotetaan, että se perustuisi ilma-aseen piipun pienimpään halkaisijaan, joka on sekä kansalaisen että lupaviranomaisen helposti mitattavissa. Sääntely ehdotetaan rajattavaksi vain varsinaista ampuma-asetta teholtaan vastaaviin ilma-aseisiin, jolloin rajaksi tulisi yli 6,35 mm:n pienin sisähalkaisija ilma-aseen piipussa”.
K: Mitkä varsinaiset ampuma-aseet vastaavat teholtaan 7,5 – 16 joulen tehoisia ”aseita”?

4) Ampuma-aselain 2 a § antaa tehokkaalle ilma-aseelle 3 kriteeriä: ”pienin sisähalkaisija on yli 6,35 millimetriä ja joka on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja” Lausunnossanne väitätte tiettyjen ilma-aseiden olevan suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja, koska valmistaja ei ole sitä nimenomaan kieltänyt.
K: Entä jos valmistaja oletti, ettei kenenkään päähän edes pälkähdä käyttää muovikuula-aseissa metallikuulia?

5) Valmistaja Umarex ilmoittaa: ”Emme koskaan suunnitelleet tai testanneet näitä aseita teräspallojen kanssa, emme myöskään ole koskaan mainostaneet näitä aseita yhdessä teräskuulien kansaa, koska ne eivät ole suunniteltu tätä varten.”
K: Miten siis todistatte väitteenne, että valmistaja on ”suunnitellut ja tarkoittanut” nämä käytettäväksi ampumaan metalliluoteja?

6) Luodilla tarkoitetaan yleensä metalliammusta, joka on hieman käytettävän aseen piippua isompi, ja joka ammutaan rihlojen läpi; joka siis ammuttaessa puristuu rihloja vasten.
K: Miten te määrittelette luodin?

7) Lausuntonne nojalla käynnistettiin esitutkinta useita tällaisia aseita myyvää liikettä vastaan. Saman valmistajan aivan samoja ”aseita” myyvät myös muut liikkeet, mutta niihin esitutkintaa ei kohdistettu.
K: Miten selitätte tämän?

8) Olette noin 10 vuoden ajan rikosilmoituksillaan tai muutoin käynnistänyt lukuisia esitutkintoja yhtä ainoaa yhtiötä, tuusulalaista Teräasekeskusta vastaan. Kaikki aiemmat kuusi (6) operaatiotanne ovat vetäneet vesiperän.
K: Mistä on peräisin pakkomielteenne Teräasekeskusta kohtaan?”