Oikeuslaitoksessa hyväksytään todisteiden väärentäminen, mutta Helvetin enkeleiden jäsenyys on arvomaailman vastaista.
Asiassa ei ole edes väiitetty, ”että oikeudenkäyntiavustajan toimintaan missään yksittäisessä oikeudenkäyntiasiassa olisi kohdistunut moitteita,” totesi Helsingin hovioikeus 16.6.2022 antamassaan päätöksessä. 1)
Silti HO katsoi kyseisen henkilön sopimattomaksi toimimaan oikeudenkäyntiavustajana, yksinomaisena syynä jäsenyys Hells Angels Motorcycle Clubissa. HO:n perustelut tälle vielä lainvoimaa vaille olevalle ratkaisulle: ”Hells Angels Motorcycle Clubista esitetyn selvityksen perusteella sen maailmanlaajuisen toiminnan pääasiallinen tulonläde oli kansainvälinen huumekauppa, minkä lisäksi se osallistui väkivalta- ja talousrikoksiin. Suomessa sitä on useissa rikosoikeudenkäynneissä pidetty järjestäytyneenä rikollisryhmänä.”
Tätä täytyy vähän purkaa.
Mikä on ”esitetty selvitys”? Se on asiassa kuultu KRP:n ammattitodistaja. KRP:llä on poliiseja, jotka käyvät oikeudenkäynneissä valan nojalla todistamassa, että milloin mitäkin on tehty järjestäytyneenä rikollisryhmänä, koska todistajalla on pitkä kokemus järjestäytyneestä rikollisuudesta, joten todistettavassakin asiassa on ilman muuta kysymys JR-toiminnasta, vaikkei todistaja nyt juuri tästä tapauksesta mitään tiedäkään.
Kuulostaa Kummeli-sketsiltä, mutta on todellisuutta suomalaisessa oikeuslaitoksessa. Läheskään aina KRP:n kiertävien ammattitodistajien tarinat eivät kuitenkaan menesty, koska monet tuomarit näkevät niiden läpi. Muutamia vuosia sitten Kymenlaakson käräjäoikeuden tuomari oli aivan erityisen pisteliäs:
"Todistajana kuultu keskusrikospoliisi kertoi moottoripyöräjengeistä syyttäjien kantaa vahvasti tukevalla tavalla mutta toisaalta huomiota herättävän yleisluontoisesti. Hänen todistaminen oli turhaa, koska vastaava tiedot olisivat myös syyttäjät pystyneet ilmoittamaan. Todistajan kertomuksesta jäi puuttumaan kiinnekohdat todellisuuteen, eli kuinka varmasti ja millä perusteella hän mielipiteensä ilmoitti."
"Hänen kertomuksensa muistuttaa niin suuresti oikeustapauksessa KKO:2011:41 kuullun ylikonstaapelin kertomusta, että päättelemme kyseessä olevan saman henkilön. Korkein oikeus ei siinä jutussa pitänyt hänen kertomustaan riittävänä osoittamaan, että sen jutun moottoripyöräjengi muodostaisi vakavia rikoksia varten järjestäytyneen ryhmän." 2)
Kymen oikeusjutussa oli kysymys niinkin rajusti yhteiskuntavaarallisesta rikoksesta, kuin Virosta tuodun halvan oluen myymisestä kerhotiloissa. Mikä sopii teekkareille, ei sovi MC-kerholle, päättelivät syyttäjät.
Poliisi tietää ilman näyttöä
Helsingin HO:n tuomarit ovat aivan oikeassa todetessaan ”Suomessa sitä on useissa rikosoikeudenkäynneissä pidetty järjestäytyneenä rikollisryhmänä”, mutta he ovat onnistuneet välttämään sen tiedon, ettei ainuttakaan HA-kerhoa ole Suomessa tuomittu JR-ryhmänä toimimisesta (ainakaan minun tiedossani ei ole sellaista tapausta). Yritystä on, mutta usein yritys on edellä kuvattua Kummelitasoa.
Tuomarit siis hylkäsivät tuomioistuinten tuomioissaan vetämän linjan, ja nojasivat ratkaisunsa poliisien ja syyttäjien todistamattomiin väitteisiin. Tämä on hiukka huolestuttavaa.
Istuin keväällä 2011 pitkän päivän KRP:n Jokiniemen päämajassa, ja kuuntelin vakuutteluja Helvetin enkeleiden toiminnasta järjestäytyneenä rikollisryhmänä. Ihan mielenkiintoisia juttuja, joissa tosin oli teeman kannalta kaksi ongelmaa: kaikki sinällään raflaavat esimerkit olivat muiden kuin HA:n tekemisiä, ja heidän osaltaan puuttui oleellinen palanen: näyttö. Päivä tiivistyikin julistukseen: ”Emme pysty todistamaan, mutta me tiedämme, että Helvetin enkelit pyörittävät pääosaa Suomen amfetamiinikaupasta”.
Poistuin Jokiniemestä miettien miten suhtautua poliisin, jota ”tietää” sellaista, mitä ei pysty todistamaan.
Mitä tiedeyhteisö sanoisi tutkijasta, joka työssään ”tietää” sellaista, mitä ei kykene todistamaan?
Mitä tapahtuisi toimittajalle, joka jutussaan ”tietää” sellaista, mitä ei pysty todistamaan?
Tuosta on 11 vuotta, ja todistamatta on edelleen. Yksittäisiä HA:n jäseniä on usein tuomittu rikoksista, mutta ei ainuttakaan kerhoa osallisena noihin rikoksiin. HA:t ovat poliisille, erityisesti KRP:lle juuri siksi katkera pala. KRP:llä on perinteinen poliisiongelma: olisi tiedossa syylliset, mutta ei näille rikosta. Mikä törkeintä, merkittävällä osalla syyllisiä ei ole lainkaan rikostaustaa.
Poliisin kosto tulee tällaisena HO:n tuomiona, jossa halutaan riistää elinkeino rikosväitteillä, joille ei ole koskaan kyetty esittämään näyttöä. Prosessi on KRP:n käynnistämä.
Miten tällainen ratkaisu istuu oikeusvaltion periaatteisiin?
HO vetosi myös siihen, että ” yhdistyksen jäsenyys ilmensi sitoutumista sen arvomaailmaan”.
”Jännää”, sanoisi Pekka Routalempi. 3)
Nyt todella ollaan jännän äärellä. Vilkaistaanpa hieman Suomen poliisien ja syyttäjien arvomaailmaa.
Todisteiden väärentäminen on arvojen mukaista
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen sai juuri Suomen Asianajajaliiton Oikeusteko-tunnustuspalkinnon. Palkinnolle lienee asiallisia(kin) perusteluja, mutta mahdetaankohan AA-liitossa tuntea Toiviaisen arvomaailma kokonaisuudessaan?
Toiviaisen arvomaailman pimeää puolta edustaa todisteiden väärentämisen hyväksyntä, josta tässä esimerkkinä Toiviaisen johtama ”Operaatio Juvosen kunnia”.
Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario Petri Juvonen väärensi esitutkintapöytäkirjan työntämällä paperisilppuriin 35-sivuisen rikosilmoitukseni ja sen mukana toimitetut 39 kirjallista todistetta ja kaksi muuta kirjelmää. Yhteensä yli 300 sivua todistusaineistoa. Salatakseen tekonsa hän ei tehnyt siitä merkintää pöytäkirjaan, lain täysin yksiselitteisestä määräyksestä piittaamatta. Tuhottuaan todistusaineiston Juvonen väitti, ettei todistusaineistoa oltu esitetty, eikä esitutkintaa siksi tehdä. (Rikosilmoitus koski kahta espoolaista syyttäjää, mikä selittää Juvosen toimet).
Juvosen rikoksen tutkinnan estämiseen osallistui eri vaiheissa koko joukko syyttäjiä, myös silloinen valtionsyyttäjä Raija Toiviainen. Hänen päätöksensä esitteli valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koivisto, juuri valittu uusi valtakunnansyyttäjä. Esitutkintapöytäkirjan väärentäminen istuu siis sekä vanhan että uuden valtakunnansyyttäjän arvomaailmaan.
Ja tämä oli vain jutun alkusoitto. Jo 5 ½ vuotta on Toiviaisen, valtionsyyttäjä Anu Mantilan, aluesyyttäjä Maija Päivisen, Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen rikoskomisario Timo Pirisen ja vanhempi rikoskonstaapeli Juha-Pekka Kososen voimin yritetty laittaa pystyyn kunnianloukkausjuttua.
Viisikko katsoo olevan törkeä kunnianloukkaus todeta Juvosen väärentäneen esitutkintapöytäkirjan, koska Toiviainen et al estivät rikoksen tutkinnan. Viisikon arvomaailman mukaan sillä, että Juvonen todellakin työnsi paperisilppuriin 300 sivua todistusaineistoa, kiistatta vastoin esitutkintalakia, ei ole mitään merkitystä. Heidän arvomaailmansa mukaan rikos muuttuu tekemättömäksi, kun syyttäjät estävät sen tutkinnan.
Perusteellisempi selvitys ”Operaatio Juvosen kunniasta” täällä: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/292
Lisää arvomaailman mukaisia väärennöksiä
Helsingin poliisilaitoksen rikostarkastaja Urpo Mäkelä ja apulaisekseen valtakunnansyyttäjänvirastosta komennettu ylikonstaapeli Paula Viitasaari väärensivät todisteet, saadakseen aikaiseksi tuomion rikoksesta, jota ei ollut tapahtunut.
Väärennöksiä hyödynsivät ensin kihlakunnansyyttäjä Kimmo A. Virtanen, sitten häneltä jutun perinyt syyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen.
Kysymys oli siitä, pitivätkö paikkansa lehtiartikkelissani olleet tiedot salaiseksi määrätystä käräjäoikeuden tuomiosta. Poliisit ja syyttäjät halusivat kehittää asiasta kunnianloukkausjuttua, mutta se edellyttäisi, että artikkelissa olisi ollut valheellisia tietoja.
Minun arvomaailmani edellyttää, että artikkelini tiedot pitivät paikkansa, joten Urpo Mäkelä ja Paula Viitasaari väärensivät todisteita, ja Kimmo A. Virtanen ja Juha-Mikko Hämäläinen hyödynsivät niitä.
Väärentäminen sopii heidän arvomaailmaansa. Laajempi selostus tapauksesta tässä: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/263
Huijauksen paljastumisesta huolimatta Hämäläinen – tosin paljastumisestaan nolona – pärjäsi alioikeudessa, sillä käräjätuomari Mitja Korjakoffin arvomaailmaa järkytti vain se, että kykenimme osoittamaan väärennökset väärennöksiksi.
Hovioikeudessa tämä isolla porukalla rakennettu arvoton huijaus romahti: syyte hylättiin. 4)
Väärennöksissä oli tietysti syytä epäillä rikoksia, joten jätin siitä rikosilmoituksen. Sen tutkinnat estivät poliisit ja syyttäjät, heistä aggressiivisimpana apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe. Hänen arvomaailmaansa todisteiden väärentäminen sopii, mikä on testattu muissakin yhteyksissä.
Väärentää saa, puuttua ei
Sittemmin syyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen ajoi syytettä vainoamisesta eräästä nettikirjoittelusta, jossa mielestäni oikea rikosnimike olisi ollut kunnianloukkaus tai törkeä sellainen. Ero on siinä, että kunnianloukkauksessa syyttäjän on pystyttävä osoittamaan kirjoituksissa olleen valheellisia väitteitä, vainoamisessa riittää, että ikävänsävyisiä kirjoituksia on ollut paljon (pelkistäen näin). Tämä oli sananvapauden kannalta ongelmallinen linjaus. Tämä ongelma on, vaikka jutun vastaaja eittämättä oli ikävä tyyppi.
En kyennyt voittamaan kiusausta, ja olla lähettämättä Hämäläiselle kysymystä:
”Kysymys:
käytättekö tässä oikeudenkäynnissä väärennettyjä todisteita?”
Vastauksensa jakeluun Hämäläinen liitti myös Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtaja Rami Mäkisen (Ilta-Sanomat) ja varapuheenjohtaja Susanna Reinbothin (Helsingin Sanomat):
”Tervehdys Oikeustoimittajat ry:n pj ja vpj
Sain eräältä jäseneltänne alla olevan viestin. Matalalle näyttää vajonneen oikeustoimittamisen taso tässä maassa.
Juha-Mikko Hämäläinen
Aluesyyttäjä”
Hämäläinen tiivisti kauniisti poliisien ja syyttäjien arvomaailman peruspilarin. Aivan kuten komisario Petri Juvosen tapauksessa, ongelma ei ole hänen väärennöksensä vaan siihen puuttuminen, ei tässäkään matalaa tasoa edusta Juha-Mikko Hämäläisen turvautuminen väärennettyihin todisteisiin. Matalaa tasoa edustaa rikoksen uhrin tarttuminen väärennöksiin. Matalaa tasoa on muistuttaa kansalaisia poliisien ja syyttäjien epärehellisyydestä.
Näin aluesyyttäjä Juha-Mikko Hämäläisen arvomaailman mukaan.
Suojaa poliisien ja syyttäjien arvoja vastaan
En jaa poliisien ja syyttäjien tällaista arvomaailmaa. Tämä arvomaailma edustaa korruptiota. Tämä on alastonta, raakaa, kansalaista kohtaan väkivaltaista korruptiota.
Puolustautuakseni näiden poliisien ja syyttäjien – ja monien tässä mainitsematta jääneiden rosvojepareiden – terroria vastaan, olen tarvinnut ja tarvitsen tämän lakimiehen apua. Ihan sama, vaikka onkin Helvetin enkeleiden jäsen, kunhan ei jaa korruptoituneiden poliisien ja syyttäjien arvomaailmaa.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) Helsingin hovioikeus 16.6.2022, nro 833, H 20/2240
2) Kymenlaakson käräjäoikeus, tuomio 13/856, asia R 12 / 2395. Tapauksesta laajemmin http://www.mikkoniskasaari.fi/node/160 ”Tuomari kyllästyi poliisin valehteluun”
3) Animaatiosarja Pasila.
4) Helsingin hovioikeus 3.7.2018, tuomio 18/128841, asia nro R 17/550