Poliisi edistää aiheettomia ja vääriä rikosilmoituksia, koska sillä on häiriköiden kanssa yhteisiä intressejä.
Motto:
”Vastahyökkäys ei koskaan ala liian aikaisin”.
(Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth)
En koskaan tosissani uskonut joutuvani kirjoittamaan nettiartikkelia jostain niin mitättömästä asiasta, kuin Mika-Peter Välipirtti, kompuroiva kuntapoliitikko Helsingistä. En, vaikka elokuussa 2019 uhkasin julkistaa perinpohjaisen selonteon hänen väärinkäytöksistään ja törmäilyistään luonnonsuojelujärjestöissä, ellei hän lopeta valehteluaan ja parjauskampanjoitaan järjestöjä ja minua kohtaan.
Eihän Välipirtti valehtelua lopettanut, mutta ne järjestöt, joissa Välipirtti-ongelmaa käsittelin, pääsivät hänestä eroon vuoden 2019 myötä, joten Välipirtti olisi ollut vain ikävä ja vähän nolo, mutta jo unohdettu muisto. Olisi ollut, ellei Helsingin poliisilaitos olisi vuonna 2022 ryhtynyt vetämään Välipirtin vankkureita.
Helsingin poliisilaitos pakotti kirjoittamaan tämän artikkelin. Ainoa tapa puolustautua poliisin korruptiota vastaan on nostaa se julkisuuteen. Suomalaisilla ei ole tehokkaita oikeussuojakeinoja poliisin mielivaltaa ja rikoksia vastaan, tässä maamme rikkoo systemaattisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklaa.
Kuntapoliitikko Välipirtistä tuli tärkeä, koska poliisin hänen väärinkäytöksilleen ja valehtelulleen tarjoama suojelu antaa hyvän – tai karmean – näköalan poliisin korruptioon.
EU:n komissio on ottanut tavoitteekseen kitkeä niin sanotut slapp-kanteet. Slapp on lyhenne ”toisen kotimaisen” sanoista ”strategic lawsuits against public participation”. Suomeksi voisi puhua strategisessa häirintätarkoituksessa nostetuista kanteista. Tai lyhyemmin kiusantekokanteista.
”Perusteettomien kanteiden tarkoituksena on tyypillisesti pelkkä häirintä ja kiusaaminen tai esimerkiksi toimittajien tai ihmisoikeusaktivistien vaientaminen, mustamaalaaminen ja kiristäminen.” 1)
Kanteilla tarkoitetaan yleisesti siviilikanteita, mutta meillä slapp-kanteiden tärkein sovellus ovat perusteettomat, jopa väärät rikosilmoitukset, joita poliisi kuitenkin edistää ottamalla ne "esitutkintaan", samalla kun se systemaattisesti jättää kokonaan tutkimatta kansalaisten aiheelliset ja tärkeät rikosilmoitukset.
Näiden poliisien ja syyttäjien tavoite on aivan sama kuin somessa riehuvilla häiriköillä: pelotella ”vääriä” mielipiteitä omaavat hiljaiseksi ja ellei pelottelu onnistu, uuvuttaa heidät. Molempien tavoite on likvidoida sananvapaus. Somehäiriköt voi sulkea ulos, mutta poliisit käyttävät terroriinsa heille annettua pakkovaltaa. Tässä poliisit käyttävät virka-asemaansa väärin, mikä on rikos.
Suomessa slapp-kanteiden ongelman ydin on poliisissa ja syyttäjälaitoksessa. Poliisi tarjoaa häiriköille kosto- ja kiusaamispalveluja. Se on korruptiota.
Poliisilla on tässä oma intressinsä, tyypillisesti estää poliisin kritisoiminen, tai kostaa se. Se on korruptiota.
Poliisia ei ohjaa laki vaan mielivalta, ja usein silkka rikollinen tahto. Näin on myös tapaus Välipirtissä. Se on korruptiota. 2)
Käsittelen tässä toistakin veijaria, espoolaiseläkeläistä Heikki Simolaa, joka myös kärttää poliisilta kostopalveluja läpivalheellisella rikosilmoituksellaan.
20 VUOTTA POLIISIN TERRORIN ALLA
24. helmikuuta hyökkäsi Vladimir Putin.
25. helmikuuta hyökkäsi Helsingin poliisilaitos.
Helsingin poliisilaitokselta soitti vanhempi rikoskonstaapeli Ilari Sirén, joka ilmoitti laitoksen aloittaneen esitutkinnan, jossa minun epäilleen pakottaneen Mika Välipirttiä. Räjähdin, ja aivan spontaanisti karjaisin: ”Jumalauta. 20 vuotta. 20 vuotta te olette terrorisoineet minua tekaistuilla rikosjutuillanne, siitä lähtien kun ensimmäisen kerran kirjoitin poliisien ja syyttäjien toisilleen takaamasta syytesuojasta. 20 vuotta ilman päivänkään taukoa”.
”Niin, mutta aiemmin ne ovat olleet muita poliiseja”, hekotteli konstaapeli Sirén, jolla tuntui olevan oikein hauskaa. Ilmiselvästi hän tiesi tilanteen ja taisi nauttia siitä.
Sirén olisi halunnut hoidella kuulustelun samoin tein puhelimitse, minkä tietysti tyrmäsin. Sitä ei ole pidetty vieläkään, ja kun se pidetään, siitä tulee pitkä istunto. Hänen päämiehestään on paljon lausuttavaa.
Nyt elo-syyskuun taitteessa tuli täyteen 20 vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen kerran poliisien ja syyttäjien toisilleen takaamasta syytesuojasta, joka ei perustu lakiin, vaan rikokseen. Havaintoni liittyi erääseen talousrikokseen, jonka tutkinnan Espoon poliisit sitkeästi estivät. Vaikka talousrikollinen lopulta vuosia myöhemmin tuomittiin, Espoon poliisit onnistuivat viivyttelyllään saamaan ison osan rikoksista vanhentumaan, turvasivat rikolliselle mahdollisuuden tyhjentää tapauksen keskiössä ollut yhtiö, ja näin aiheuttivat asianomistajalle mittavan taloudellisen vahingon.
Jutun ensimmäinen tutkinnanjohtaja oli rikoskomisario Timo Seppälä, joka tuntui ihailevan epäiltyä toimitusjohtajaa. Asianomistaja oli pyytänyt poliisia laittamaan yhtiön omaisuuden hukkaamiskieltoon, koska oli vaara, että muutoin toimitusjohtaja tyhjentää firman. ”Juu, kyllä se sen osaa. Se on bisnesmies”, lausuu Timo Seppälä nauhalla, ääni ihailusta väristen. Asianomistaja oli nopeasti havainnut, minkä tasoisia Espoon poliisit olivat, ja nauhoitti kaikki keskustelunsa heidän kanssaan. Ei, yhtiötä ei määrätty hukkaamiskieltoon.
Selostin outoa rikostapausta lehdessä ja Timo Seppälä loukkaantui verisesti. Espoon poliisissa kunnianloukkausjutut oli keskitetty Seppälälle, ja silloinen (sittemmin kumottu) painovapauslaki keskitti ne lehtien painopaikkakunnalle. Suurimman asiakkaani Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n (nyk. Otavamedia) lehdet painettiin Espoossa, joten kaikki artikkeleistani tehdyt rikosilmoitukset tulivat Seppälän käsiin.
Joten siinä missä muiden kohdalla oli esitutkintakynnys, minun kohdallani oli kuoppa. Kun rikosilmoitus oli niin sekava, ettei se edes kohdistunut minuun, Seppälä ja alaisensa rikosylikonstaapeli Jan Sinerkari väärensivät tutkintailmoituksen. Asianomistajaksi ilmoittautuneiden avustaja kuultiin todistajana, vastaajien nimeämiä todistajia ei suostuttu kuulemaan lainkaan. ”Ei vaikuta asiaan”, päätti Timo Seppälä. Olihan se tavallaan rehellisesti sanottu, sillä mitkään tosiasiat eivät tosiaankaan millään tavalla vaikuttaneet Espoon poliiseihin ja syyttäjiin.
Kunnianloukkausjuttuja oli ollut ennenkin, totta kai, mutta poliisin toiminta oli ollut asiallista ja lainmukaista. Uusi piirre olikin se, että nyt poliisit olivat osapuoli. Usein aggressiivisempi kuin asianomistajaksi ilmoittautuneet.
Kihlakunnansyyttäjä Erkki Huhtala ei salaillut pelin henkeä. Huhtala oli nostanut hänelle ominaisen tolkuttoman syytteen, mutta Espoon käräjäoikeuden istunnossa kesäkuussa 2006 asianomistajat luopuivat jutusta, eikä Huhtalalla ollut valtuuksia jatkaa. "Vahinko. Mielelläni minä olisin Niskasaarta syyttänyt", valitti Erkki Huhtala. 3)
Nämä sanat ja Huhtalan viha eivät unohdu.
Huhtala oli äärimmäisen katkera, koska kuukautta aikaisemmin toisen jutun istunnon alkajaisiksi käräjätuomari Tapani Koskimäki ajoi Huhtalan ulos käräjäsalista ja antoi tälle 15 minuuttia aikaa päättää mistä hän oikein syyttää. Istunnon myöhemmässä vaiheessa Huhtala yritti paeta salista. "Syyttäjä, istukaa alas. Teillä ei ole mitään oikeutta poistua oikeuspaikalta", karjaisi tuomari. Istunnon loppuajan Huhtala murjotti mykkänä oikeussalin ovipielessä. Syyte hylättiin. 4)
Tämä on tähtihetkiäni oikeussaleissa.
Vastasin poliisin terroriin rikosilmoituksilla, ja aina valtakunnansyyttäjänvirasto esti poliisien ja syyttäjien rikosten tutkinnan. Näin virkavalta kasasi todisteita poliisien ja syyttäjien toisilleen takaamasta syytesuojasta, joka ei perustu lakiin vaan rikokseen.
Käyttämällä – asianajajat Matti Wuori, Heikki Salo ja minä – aika kovia otteita pääsimme aikanaan eroon Espoon rosvojepareista, mutta emme poliisin korruptiosta. 20 vuotta olen ollut, ilman päivänkään taukoa esitutkinnassa, syyteharkinnassa, osallisena oikeudenkäynnissä. Tämä tulee jatkumaan kuolemaani saakka.
Jokaisella rosvolla ja retkulla, joka tekee rikosilmoituksen minusta, on poliisissa kaveri. Kunnianloukkauksista tehdyistä rikosilmoituksista alle 10 % suostutaan ottamaan esitutkintaan, mutta luokkaa 50 %, jos ilmoitus kohdistuu minuun.
Poliisit ja syyttäjät jättävät kokonaan tutkimatta 4/5 kaikista kansalaisten tekemistä rikosilmoituksista, ja 9/10 ns. vihapuherikosten ryhmään kuuluvista ja selittävät tätä resurssipulalla. Resursseja on kuitenkin rajattomasti, kun kohde on "oikea".
Vuonna 2017 oli tilanne tämä:
- edustan 1 / 10 000 Suomen toimittajakunnasta,
- mutta 1 / 7 esitutkinnoista, joissa rikosnimike on kunnianloukkaus ja vastaajan ammatti toimittaja, kohdistui minuun.
Sittemmin on tullut muutamia muita toimittajiin kohdistuvia juttuja, kuten Johanna Vehkoon tapaus, joten sijoitukseni on hieman pudonnut. Osuuteni lienee silti edelleen tasoa 1/10.
Olenko siis Suomen räävittömin toimittaja?
En.
Ainoa poikkeava piirteeni on, että minä kirjoitan poliisien ja syyttäjien toisilleen takaamasta syytesuojasta, joka ei perustu lakiin vaan rikokseen. Sitä poliisit ja syyttäjät kostavat.
Poliisit ja syyttäjät ovat hävinneet jokaisen näin aloittamansa sodan, viimeistään Strasbourgissa. He ovat saavuttaneet vain kaksi asiaa.
Yksi: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on kaksi kertaa, vv. 2010 ja 2015, tuominnut Suomen sananvapauteni loukkaamisesta.
Kaksi: Jatkuvasti kasvavan pinon todisteita poliisien ja syyttäjien toisilleen takaamasta – no te tiedätte jo.
VÄLIPIRTIN ”PAKOTTAMINEN”
Helsingin poliisilaitoksella oli siis keksitty, että olen pakottanut Välipirttiä. Minulla oli tiedustelutietoa jo vuodesta 2019, että Välipirtti oli tehnyt rikosilmoituksen kunniansa loukkaamisesta, mutta ”pakottaminen” oli poliisilta uusi innovaatio. Se on nimenomaan poliisin innovaatio.
Konstaapeli Sirén lähetti tutkintailmoituksen, joka sisältää vain minun 18.8.2019 Välipirtille lähettämäni sähköpostin, jossa haukuin pystyyn hänen toimintansa, sekä uhkasin julkistaa väärinkäytöksensä, ellei hän lopeta häiriköintiään.
Arvioin olevan kaksi syytä, miksi kunnianloukkausjuttu sepitettiin Helsingin poliisilaitoksella pakottamiseksi.
Kunnianloukkauksen perustunnusmerkki on, että on esitetty valheellinen väite tai vihjaus. Minun tekstini pitävät paikkansa, mitä samaa ei voi sanoa poliisien ja Välipirtin tarinoista. Kunnianloukkausjutussa he olisivat joutuneet todistamaan, että Välipirtistä lausumani ei ollut totta. Helsingin poliisilaitoksella on ilmeisesti aivan realistinen käsitys päämiehestään, he ymmärtävät, että tietoni Välipirtistä ovat oikein.
Toinen syy on edellä oleva tilasto kunnianloukkauksista, se tunnetaan Helsingin poliisissa. Epäsuhta, yliedustukseni kunnianloukkausjutuissa on aivan järjetön. Joten poliisit päättivät kokeilla jotain muuta rikosnimikettä.
Pakottaminen on tätä:
”Joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, pakottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” (Rikoslaki 25:8)
Huomatkaa avainsana ’oikeudettomasti’. Arvelen poliisien koettavan sivuuttaa juuri sen sanan.
Välipirtille 18.8.2019 lähettämäni uhkaus on tämä:
”Jos tapaan pienenkin viitteen kostotoimistasi [SLL:n järjestöjä] tai minua kohtaan, julkaisen blogin, jossa kerron laajasti, täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti millainen hiippari on Mika Välipirtti, joka kauppaa itseään oikealla ja vasemmalle ”vahvana järjestötoimijana”, vaikkei osaa, ei kerta kaikkiaan mitään.”
Vaadin siis Välipirttiä lopettamaan parjauksen, valehtelun, kiusanteon. Helsingin poliisin mielestä se on oikeudeton vaatimus.
Jutun ”tutkinnan”johtajaa esittää rikoskomisario Pekka Seppälä, ”tutkijaa” näyttelee vanhempi rikoskonstaapeli Ilari Sirén. Juttu perustuu kuitenkin niin räikeälle lainvääristelylle, ettei ole uskottavaa, että he olisivat kaksistaan säveltäneet tämän rosvo-oopperan. Konstaapeli Aleksi Leppälän Välipirtille heinäkuussa 2021 lähettämä sähköposti osoittaakin tätä suunnitellun isolla porukalla: "Helsingin poliisilaitoksen tarkastajat ovat esiselvityksessään todenneet, että jutussa mahdollisesti täyttyy pakottamisen ja kunnianloukkauksen tunnusmerkistö".
VÄLIPIRTTI LUONNONSUOJELUJÄRJESTÖISSÄ
On aika katsoa, millaista oli Seppälän ja Sirénin päämiehen toiminta ja menettely politiikassa ja muissa julkisissa tehtävissä.
Mika Välipirtti on järjestöpeippari, kaveri joka hyppelee kaikenlaisten yhdistysten ja muiden yhteisöjen johtoelimiin. Kaikki kelpaavat, jos ne kelpuuttavat hänet – tosin pestit tuppaavat useimmiten jäämään lyhykäisiksi. Hän on aina etualalla, kun paikalla on toimittaja kameroineen, mutta katoaa aamusumun lailla, kun pitäisi tehdä työt.
Keskityn tässä Välipirtti-kokemuksiimme Suomen luonnonsuojeluliitossa (SLL), SLL:n Uudenmaan piirissä ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksessä (Helsy). Välipirtti oli Helsyn puheenjohtaja 2018-2019, piirihallituksen jäsen saman ajan, ja SLL:n liittohallituksen varajäsen vuoden 2019.
Välipirtti kehui laveasti järjestöosaamistaan, johtamiskokemustaan, ja muuta osaamistaan. Valitettavasti niistä osaamisista ei juurikaan merkkejä nähty. Välipirtti ei tiennyt, osannut eikä saanut aikaiseksi – paitsi sekasortoa.
Sen sijaan Välipirtti on hyvä kehumaan itseään, ja erittäin lahjakas manipuloimaan ihmisiä. Manipulointitaito oli hänen tärkein osaamisensa. Hän pystyy antamaan itsestään mukavan ja asiallisen kuvan, mutta jouduimme toistuvasti toteamaan, että todellisuus oli aivan muuta.
Ennen kaikkea kuntapoliitikko Mika Välipirtti valehteli. Jatkuvasti. Häikäilemättä. Hänen puheillaan ei ollut lainkaan totuusarvoa. Ja järjestöissä pyöriminen vaikutti olevan Välipirtille pelkkä egotrippi.
VÄLIPIRTTI – EI KOULUTUSTA, EI AMMATTIA
Mihin tahansa tehtävään pyrkivä henkilö kertoo yleensä ensimmäiseksi ammattinsa ja koulutuksensa. Mika Välipirtti on poikkeus: hänen koulutuksensa ja ammattinsa on tarkoin varjeltu salaisuus. Salailu antaa oikeuden olettaa, että koulutus ja ammatti ovat jääneet Välipirtiltä hankkimatta.
Välipirtin kerrotaan esiintyneen ekonomina, joka hän ei ole – jos olisi, kuulisimme siitä jatkuvasti. Hän on käyttänyt titteleitä projektipäällikkö ja projektisuunnittelija, näin esimerkiksi Ylen vaalikoneissa 2019 ja 2021. Nimikkeet eivät tarkoita oikein mitään, ja ”projektisuunnittelija” -tittelin synnyn esittelen käsiteltäessä, kuinka Välipirtti nosti Helsyltä palkan, mutta jätti työt tekemättä.
Välipirtti sai vuonna 2009 potkut mainostoimistosta, ja tuolloin 42-vuotias mitä ilmeisimmin fyysisesti terve mies asettui pysyväistyöttömäksi.
Syksyllä 2018 koin myötähäpeää SLL:n valtuuston kokouksessa Välipirtin pyrkiessä liiton hallitukseen tällä vaalipuheella: ”Luonnonsuojeluliitto on muutosorganisaatio ja haluan olla siinä mukana”.
Mitä se on? Ei yhtään mitään, vain mainosmiehen tyhjyyttä.
Kirjallisessa esittelyssään Välipirtti lausui: ”Olen saanut hallitustyöskentelyyn myös koulutusta Helsingin kaupungin konserniakatemiassa”.
Mitä se on? Helsingin kaupunki järjestää uusille luottamushenkilöille koulutustilaisuuden, jossa heitä 1-2 tunnin alustuksella perehdytetään kaupungin toimintaan. Niin myös kaupunkiympäristölautakunnan varajäsenille, jollaiseksi Välipirtti oli v. 2017 valittu. Entisen mainosmiehen versio kuulostaa tietysti räyhäkkäämmältä.
Tämä oli tyypillistä Välipirttiä. Juttu kuulostaa ensin hyvältä, mutta tarkemmin katsoen ei sisällä mitään.
VÄLIPIRTTI VAALEISSA
Mika Välipirtti oli Helsingin vasemmistoliiton ehdokkaana 2017 kuntavaaleissa ja sai 327 ääntä. Se ei riittänyt lähellekään valtuustopaikkaa, mutta valittujen vasemmiston edustajien lukuisat paikkakunnalta poismuutot ja kuolemantapaukset nostivat Välipirtin varavaltuutetuksi.
Välipirtti oli vasemmistoliiton ehdokkaana myös 2019 eduskuntavaaleissa. Puolue sai Helsingissä tuolloin yli 6 000 ääntä enemmän kuin kuntavaaleissa, ja niitä jakamassa ollut ehdokasjoukko oli murto-osa siitä kuin kuntavaaleissa. Silti Välipirtin äänimäärä pysyi lähes samana, 344. Kansanedustajanpaikkaan olisi tarvittu noin 20-kertainen äänimäärä.
Ehdokkuus vuoden 2021 kuntavaaleissa vasemmistoliiton riveissä ei ollut itsestäänselvyys, sillä puolueessa moni halusi osoittaa hänelle ovea; syistä kerron jäljempänä. Tiukan äänestyksen jälkeen – yhden äänen enemmistöllä – hänet kelpuutettiin vasemmistoliiton ehdokkaaksi. Välipirtti kuitenkin perui tämän ehdokkuutensa. Mitä ilmeisimmin Välipirtti laski, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia päästä läpi vasemmistoliiton listoita.
Kuntavaaleihin 2021 Helsinkiin perustettiin ”asukkaiden ja ympäristöliikkeen” -nimissä esiintyvä yhteislista, johon Välipirtin Ympäristöliike Helsinki lähti mukaan. Listan tunnetuin ehdokas oli piskuisen SKP:n entinen puheenjohtaja Yrjö Hakanen, joka oli istunut valtuustossa vuoteen 2017. Vaikka SKP:n kannatus oli marginaalinen, Hakasella itsellään oli ollut Helsingin kaupunginvaltuustossa aika hyvä maine ja hyvät suhteet, sillä hän oli ollut asiallinen, ajoi järkeviä asioita, oli hyvin perehtynyt, ja hän on herrasmies. Hakanen siis oli ja on kaikkea sitä, mitä Välipirtti ei ole.
Niinpä yhteislista hajosi ennen kuin ehdokaslistat piti jättää vaalilautakunnalle. Oli ilmeistä, että yhteislista saisi parhaimmassakin tapauksessa vain yhden paikan, ja todennäköisesti Välipirtti laski, että ainokaisen ottaisi Yrjö Hakanen. Joten Ympäristöliike Helsinki rikkoi sopimuksen ja meni vaaleihin omalla listallaan.
Vaaleissa Asukkaiden Helsinki sai 1 718 ääntä (0,5 %) ja Välipirtin Ympäristöliike Helsinki 2 754 ääntä (0,8 %), eikä kumpikaan yhtään paikkaa, mikä onkin Välipirtin puuhastelun tavanomainen tulos. Hakanen sai muuten 778, Välipirtti 582 ääntä.
Näin Välipirtti oli entinen varavaltuutettu eikä hänellä ollut enää pääsyä lautakuntiin, mihin kaupunkiympäristölautakunnassa epäilemättä oltiin hyvin tyytyväisiä.
Nyt, vuonna 2022 Välipirtti ilmoittaa julkisesti yrittävänsä seuraavissakin kuntavaaleissa valtuustoon, ja uhoaa oman puolueen perustamisella. 5)
Surkuhupaisten puoluejohtajien Ano Turtiainen (VKK), Ossi Tiihonen (Vapauden liitto), Juho Lyytikäinen (Kristallipuolue), Tuukka Kuru (Sinimustat), Riikka Salmi (Suomen Kansa Ensin) jonon jatkoksi Mika Välipirtti sopii hyvin.
VÄLIPIRTTI-FIASKO YMPÄRISTÖLAUTAKUNNASSA
Vuoden 2017 vaalituloksen perusteella Välipirtti oli valittu Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan varajäseneksi, vasemmistoliiton edustajana. Koska puolueen varsinaiset edustajat olivat kiireisiä, varajäsen pääsi usein osallistumaan kokouksiin.
Kaupunkiympäristölautakunta on ympäristöjärjestöjen kannalta kaikkein tärkein lautakunta. Niin myös Helsylle. Äkkiseltään voisi kuvitella, että yhdistyksen puheenjohtajan varajäsenyyskin lautakunnassa olisi ollut hyvä asia. Kävi päinvastoin. Se olikin katastrofi.
Lautakunnassa Välipirtti oli kokematon, tietämätön ja taitamaton. Hän ajoi itsensä nurkkaan tyrkyttämällä kannattamiaan asioita tavattoman kömpelösti. Hän toi isotkin muutosesityksensä suoraan kokoukseen kertomatta niistä etukäteen kenellekään mitään, joten ne eivät menestyneet. Tämä oli kuitenkin vielä pientä.
Pahinta oli Välipirtin epärehellisyys. Hän kannatti päätöksiä lautakunnan kokouksissa, mutta sen jälkeen julisti sosiaalisessa mediassa vastustavansa niitä. Toistuvasti. Tämä halpamaisuus sai muut raivoihinsa, ja myös Helsy sai valituksia puheenjohtajansa valehtelusta. Saatoimme vain muistuttaa, että Välipirtin valitsi lautakuntaan vasemmistoliitto, ei Helsy.
Helsyn piti hoitaa yhteytensä lautakuntaan muiden jäsenten kautta, ja varoa visusti tarjoilemasta sinne mitään näkemyksiä puheenjohtajansa äänellä.
Kun syksyllä 2018 aloin tutkimaan Välipirtti-ongelmaa, minulle kerrottiin vasemmistoliiton Helsingin piiritoimistosta, että Välipirtin oltua lautakunnassa vasta vuoden, piirissä vaadittiin häntä eroamaan, jotta puolue voisi valita tilalleen asiallisen edustajan. ”Tyyppi on patologinen valehtelija”, luonnehti piirin työntekijä Välipirttiä.
Syksyllä 2018 lautakunta jääväsi Välipirtin erään kaava-asian käsittelystä. Julkilausuttuna perusteena se, että hän oli aiemmin allekirjoittanut Helsyn kaavasuunnitelmasta tekemän muistutuksen. Lautakunnan kaikki muut jäsenet, myös Välipirtin puoluetoverit, olivat jääväämisestä yksimielisiä.
Päätös oli juridisesti ongelmallinen, ja se olisi saattanut olla kaikille järjestöille hyvin hankala. Helsy pyysi tapauksesta arvion eräältä oikeustieteen professorilta, joka piti lautakunnan perusteluja kyseenalaisina. Olisi siis ollut eväitä kiistää lautakunnan linjaus. Siinä vaiheessa meille oli kuitenkin jo selvinnyt, miten asiatonta Välipirtin lautakuntatyöskentely oli ollut, ja siksi kukaan ei halunnut enempää asiaan puuttua. Välipirtti itse ei osannut.
Yhtä vastuutonta oli Mika Välipirtin suhtautuminen päätöksistä valittamiseen.
Valitus hallinto-oikeudelle on tärkeä keino valvoa päätösten lainmukaisuutta. Kun ympäristöhallintoa on ajettu alas, valvonnan taakkaa on siirtynyt ympäristöjärjestöille, mitä emme suinkaan ole halunneet. Ja toisinaan on pakko valittaa.
Oikeudenkäynnin aloittaminen – siitähän hallinto-oikeuteen valittamisessa on kysymys – on kuitenkin vakava asia. Valituksia ei pidä tehdä kevyin perustein. Valitus, jonka menestymisen mahdollisuus on objektiivisesti arvioiden olematon, on lähes oikeuden väärinkäyttöä. Perusteettomat valitukset ovat aseen ojentamista niiden käteen, jotka pyrkivät rajoittamaan kansalaisten valitusoikeutta – ja heitä vallan kamareissa riittää.
Yleensä ympäristöjärjestöt pyrkivätkin vaikuttamaan esimerkiksi kaavoihin etukäteen, prosessin aikana, ja valittaminen on viimeinen keino, jos päätöksen lainmukaisuutta on vahvat perusteet epäillä. Välipirtin suhtautuminen oli aivan toinen. Välipirtti ei tuntenut lainsäädäntöä, eikä hän tuntenut luonnonsuojelun kysymyksiä. Hän ymmärsi vain julkisuuden hakemista itselleen, joten hän oli valmis valittamaan mistä tahansa ja oli siinä kenen tahansa vietävissä. Helsyssä piti toistuvasti painaa jarrua, ettei yhdistystä viedä holtittomiin seikkailuihin.
Yhdelle Välipirtin valitukselle esitettiin viime keväänä hintalappu: 3,2 miljoonaa euroa. Sen verran väittää pääkaupunkiseudun Raide-Jokeri -projekti tulleen maksamaan viivästys, jonka Välipirtti aiheutti oman yhdistyksensä nimissä elokuussa 2020 jättämällään valituksella. 6)
Valitus koski Raide-Jokerin työmaata Helsingin Patterimäessä. Korostan ja alleviivaan, että tuossa vaiheessa Välipirtti oli jo poistettu Suomen luonnonsuojeluliiton organisaation kaikilta portailta, eikä hän ollut enää edes jäsen. Yhdistyksellä, jonka nimissä hän operoi, ei ole mitään tekemistä SLL:n kanssa – tasan päinvastoin, kuten jäljempänä selviää.
Asia on kuitenkin tuttu, koska Helsyä pyydettiin aikoinaan valitukseen mukaan. Kieltäydyimme, koska katsoimme, ettei valituksella ollut menestymisen mahdollisuutta. Kerroin elokuussa 2020 Helsyn blogissa, miksi emme olleet mukana. 7)
Tosin Raide-Jokerin hintalappuun on syytä suhtautua osin varauksella, siinä voi olla mukana myös annos propagandaa. Hintaa saattoi kertyä siitäkin, että projekti teetätti töitä joita ei olisi tarvinnut tehdä, jos olisi odotettu tuomioistuimen päätöstä.
VÄLIPIRTTI PAKOTTI VALITSEMAAN SUOSIKKINSA
Keväällä 2018 Helsyn piti alkaa etsimään uutta järjestösihteeriä. Välipirtti ilmoitti, että silloinen sihteeri jättää tehtävänsä heti, koska hän aloittaa väitöskirjan teon – myöhemmin selvisi, että Välipirtti valehteli meille.
Järjestösihteeri oli aloittanut vasta helmikuussa. Uusi päätettiin valita edellisen hakukierroksen kolmesta, valitun jälkeen seuraavaksi parhaasta. Näin kiirehtiessäkin Helsy jäi harmillisesti ilman järjestösihteeriä koko kesän 2018 ajaksi.
Kolmen vanhan hakijan lisäksi kisaan tuli neljäs, Välipirtin oma löytö ja suosikki, jonka hän väitti tuntevansa hyvin. Myöhemmin selvisi Välipirtin valehdelleen myös tässä kohdin. Kyseessä oli lähinnä satunnainen tuttavuus: Välipirtin ja hakijan koiranulkoilutusreitit olivat joskus ristenneet.
Välipirtti vaati omaan hoitoonsa yhteydenotot kolmeen entiseen hakijaan. Hän viivytteli tässä viikkokausia, pelasi aikaa ja jätti lopulta yhteydenotot tekemättä. Tosin aivan prosessin loppusuoralla Välipirtti väitti olleensa yhteydessä yhteen (1/3) hakijoista, joka ei olisi enää ollut kiinnostunut, mutta ei ole esitetty mitään näyttöä, että edes tätä olisi tapahtunut.
Näin Välipirtti syrjäytti hallituksen päätöksen ja pakotti hallituksen valitsemaan oman suosikkinsa. Tässä auttoi, että ehdokas oli hyvä.
Oli silti virhe jättää puuttumatta Välipirtin omavaltaisuuteen. Miksi katsoimme sen läpi sormien? Luullakseni siksi, ettei kukaan meistä uskonut silmiään. Emme olleet tottuneet näkemään luonnonsuojelujärjestöissä noin häikäilemätöntä toimintaa.
Korostan, ettei valittu järjestösihteeri tiennyt Välipirtin juonittelusta. Hän oli aika järkyttynyt, kun asia sittemmin hänelle selvisi.
VÄLIPIRTTI SIMPUTTAA JÄRJESTÖSIHTEERIÄ
Syyskuussa 2018 aloittanut uusi järjestösihteeri ei ehtinyt olla töissä kuin puolitoista kuukautta, kun SLL:n toimistosta jo tuli huolestuneita viestejä - Helsyn toimisto on SLL:n keskustoimiston yhteydessä. Välipirtti oli syksyllä 2018 jatkuvasti toimistolla, määräili, hiosti ja pomotti järjestösihteeriä. Hän kuormitti tätä aiheettomilla työmääräyksillä, joita saattoi tulla viikonloppuisinkin esimerkiksi Facebookin yksityisviestinä, ja pian perässä kysely ”joko olet tehnyt”.
Välipirtti sai päähänsä jonkun idean, ja halusi järjestösihteerin ryhtyvän heti toteuttamaan sitä – eikä ollut hetken päästä enää itsekään kiinnostunut koko asiasta.
Suurin osa Välipirtin ”työnjohdosta” oli täysin aiheetonta ja perusteetonta. Järjestösihteerin työt sovitaan yhdistyksen hallituksen kokouksissa, ne eivät ole, eivätkä saa olla puheenjohtajan improvisoinnin tuotoksia. Sellainen sotkee yhdistyksen koko toiminnan, kuten tapahtuikin.
Myöhemmin järjestösihteeri kertoi Välipirtin ilmoittaneen hänelle työsuhteen alkajaisiksi: ”Sinun tulee olla minulle lojaali”. Todellisuudentaju heitti pahasti.
Tilannetta pahensi, että yhdistyksen työt jotka Välipirtti oli luvannut hoitaa, jäivät muiden ja usein järjestösihteerin tehtäväksi. Se muodostui säännöksi: käytännössä kaikki, minkä Välipirtti oli luvannut hoitaa, oli lopulta muiden tehtävä tai ainakin perusteellisesti parsittava.
Kuvaava oli vuoden 2019 talousarvion laadinta.
Järjestösihteerin tehtävä oli valmistella seuraavan vuoden talousarviota. Välipirtti raivostui nähtyään hänen pohjatyönsä, huusi ja haukkui järjestösihteeriä toimistolla niin, että sitä ihmetteli koko keskustoimisto. Tämä oli Välipirtin vakituinen toimintatapa: hän ei argumentoinut.
Seuraavaksi Välipirtti kirjoitti omasta päästään aivan uuden v. 2019 budjetin, jonka menoarviot eivät perustuneet mihinkään, ja jotka olivat monin osin vastoin hallituksen toimintapäätöksiä. Hallitus joutui sitten viime tipassa, juuri ennen vuosikokousta korjaamaan budjettia tolkullisemmaksi. Jälleen tehtiin paljon turhaa työtä.
Epäselväksi jäi, oliko Välipirtin tarkoitus täysin mielivaltaisilla budjettikirjauksillaan pakottaa hallitus suuntaamaan toiminta ihan toisin kuin muutoin oli päätetty, vai oliko kyseessä ”vain” Välipirtille ominainen hökeltäminen.
Toimistolta varoitettiin entistä tiuhemmin, ettei kukaan työntekijä katsele kauaa tuollaista puheenjohtajan häiriköintiä, ja päteville ihmisille on muitakin töitä.
Marras- joulukuun taitteessa 2018 Välipirtti mustamaalasi järjestösihteeriä eri hallituksen jäsenille päivittäin. Ei hallitukselle, vaan aina 1-2 hallituksen jäsenelle kerrallaan. Tämä oli Välipirtin perustaktiikka kaikessa: hän vältti viimeiseen asti esittämästä näkemyksiään koko hallitukselle, vaan puhui aina vain erillisille jäsenille. Näin hän manipuloi hallitusta ja yritti estää hallitusta muodostamasta yhteistä kokonaiskuvaa.
Tilanne kärjistyikin nopeasti. Kun järjestösihteeri joulukuussa kävi lääkärissä ja sai lyhyen sairasloman, Välipirtti kyseli, pitäisikö sihteeri määrätä käymään lääkärissä. Välipirtti selitti tätä muka huolella työntekijän jaksamisesta. Tosiasiassa jaksamista heikensi tasan yksi asia: Mika Välipirtti.
Vuosina 2018-2019 yhdistyksen ylivoimaisesti suurimman työtaakan muodostivat Välipirtin väärinkäytösten selvittelyt, hänen virheidensä korjaaminen, hänen laiminlyöntiensä paikkaaminen.
VÄLIPIRTTI HUIJASI LIITTOA
Joulukuussa 2018 Välipirtti sai riemuvoiton: järjestösihteeri ilmoitti eroavansa. Välipirtti oli neljässä kuukaudessa
- pelannut kieroilla keinoilla järjestösihteerin paikalleen, ja
- pakottanut tämän eroamaan.
Asia ei kuitenkaan ollut selvä. Erouhka oli ollut ilmassa jo pitkään, ja hallituksen jäsenet reagoivat heti sihteerin ilmoitukseen vetoomuksin, että hän jatkaisi.
Välipirttikään ei aikaillut, vaan hän pyysi heti SLL:n järjestöosastolta yhteystiedot henkilölle, joka oli hakenut töitä liitosta, mutta jäänyt rannalle. Välipirtti valehteli liitolle, että Helsyssä on järjestösihteerin hakuprosessi käynnissä. Ei ollut.
Samana päivänä Helsyn hallitus kirjasi kokouksessaan päätöksen, vetoomuksen järjestösihteerille: ”Hallituksen mielestä olet hoitanut järjestösihteerin työtä hyvin ja sinulla on hyviä kehittämisideoita. Haluaisimmekin, että et luopuisi tehtävästä ja voisit harkita jatkamista vielä. Olemme valmiita kehittämään kanssasi toimenkuvaa ja esimiestyötä niin, että tämä olisi mahdollista”.
Järjestösihteeri perui eronsa. Välipirtiltä poistettiin esimiesasema.
SLL:n järjestöosastolla oltiin järkyttyneitä, kun heille selvisi Välipirtin huijaus. Työnhakija, joka oli ensin pettynyt kun ei tullut valituksi, ilahtui kovasti kun luuli saavansa töitä Helsystä – ja pettymys oli musertava, kun ilmeni lupauksen olleen vain Välipirtin valheita.
SLL:ssä ei kerta kaikkiaan voitu ymmärtää tapahtunutta. Sielläkään ei ollut kokemusta tunnottomista valehtelijoista.
VÄLIPIRTTI PAKOTTI JÄRJESTÖSIHTEERIT EROAMAAN
Tammikuussa 2019 pidetyssä palaverissa Välipirtti myönsi esimiestoimintansa olleen kelvotonta, olevansa yksin ja täysin vastuussa tilanteesta ja pyysi järjestösihteeriltä toimiaan anteeksi. Hän toisti tämän Helsyn hallituksen kokouksessa 22. tammikuuta.
Kaikki oli kuitenkin mennyt rikki, työnilo oli kadonnut, ja järjestösihteeri erosi helmikuun viimeinen päivä 2019.
Välipirtti oli saavuttanut tavoitteensa, eikä peitellyt riemuaan. Hän kirjoitti hallitukselle 1.3.2019: ”Järjestösihteerin minuun kohdistuneeseen ajojahtiin totean, että en ole syyllistynyt väitteissä esitettyihin.”
Tämä on näiden mikavälipirttien lajityypillinen ominaisuus. Tästä heidät aina tunnistaa. He terrorisoivat systemaattisesti toista – ja muitta mutkitta selittävät olevansa itse ajojahdin uhreja.
Tämä todisti myös Välipirtin anteeksipyyntöjen olleen vilpillisiä. Ne olivat vain taktisia väistöliikkeitä.
Ja lisää Välipirtin likaista peliä selvisi.
Selvisi, ettei meidän olisi vielä kesällä 2018 tarvinnut valita uutta järjestösihteeriä, vaan Välipirtti oli painostanut edellisen sihteerin lähtemään ennen aikojaan. Vasta helmikuussa 2018 aloittanut järjestösihteeri oli saanut toukokuussa apurahapäätöksen, mistä ilmoitti hallitukselle, mutta hän olisi halunnut vielä jatkaa Helsyssä. Hänellä ei ollut mitään kiirettä lähteä. Välipirtillä oli, ja hän pakotti työntekijän lähtemään niin, että yhdistys jäi kesäksi 2018 ilman työntekijää.
”Tämä kokemani painostus tuntui minusta todella ikävältä ja nopeutti lähtöäni Helsystä”, kirjoitti edellinen järjestösihteeri. Välipirtti oli pakottanut hänet ulos mahdollisimman nopeasti saattaakseen Helsyn tilanteeseen, ettei sillä ole työntekijää, jolloin normaali hakumenettely ei toimisi, jolloin hän voisi pakottaa hallituksen valitsemaan oman suosikkinsa.
Saatuaan suosikkinsa sisään, hän alkoi heti terrorisoida tätä ja ryhtyi varsin pian savustamaan häntä ulos. Pakottaen lopulta eroamaan. Vain 10 kuukaudessa Välipirtti oli pakottanut kaksi Helsyn järjestösihteeriä eroamaan.
Tärkeintä tässä on, ettei Välipirtin toiminnassa ollut vähääkään järkeä. Hän vain sai päähänsä jotain ja alkoi riehumaan sen mukaisesti, aiheuttaen pelkkää vahinkoa.
Asetelmana oli, että kouluttamaton, oppimaton, mitään osaamaton ja saamaton Välipirtti pompotti nuoria, päteviä, hyvin koulutettuja naisia. Kateudella saattoi olla paljonkin osuutta asiaan.
Helsingin poliisilaitoksella komisario Pekka Seppälä ja konstaapeli Ilari Siren ovat varmaan päämiehestään ylpeitä.
VÄLIPIRTIN EPÄILTY VÄÄRENNÖS JA PETOS
Kevättalvella 2018 Välipirtti ehdotti Helsyn hallitukselle luontokohteita esittelevän nettisivuston luomista. Idea oli ihan kiva. Toki se oli varastettu, kuten Välipirtin ideat tuppasivat olemaan, mutta mitäpä siitä, ei tällaisiin ideoihin ole tekijänoikeuksia.
Välipirtti ehdotti itseään tekijäksi, ja palkkion maksamista siitä itselleen. Yleensä yhdistyksessä hommat hoidetaan ilmaiseksi, mutta palkkion maksaminenkin on mahdollista, kun kyseessä on tavallista isompi työ. Hankkeelle päätettiin hakea rahoitus SLL:n Uudenmaan piiriltä.
Kun piiri oli rahat luvannut, hallitus päätti 15.5.2018 kokouksessaan nettisivuston rakentamisesta. Päätös: ”Mika palkataan. Hanke toteutetaan kesän aikana. Avajaiset elokuussa Kumpulassa”.
Työsopimukseen Välipirtin työnimikkeeksi sovittiin projektipäällikkö – näin hän hankki vaalimainoksissa käyttämänsä ammattinimikkeen. Työn tuntimääräksi sovittiin 25 tuntia per kuukausi kolmen kuukauden ajan, yhteensä siis 75 tuntia. Jokainen osaa päätellä, millaisen pätevyyden sillä hankkii.
Elokuu tuli ja meni. Syyskuu tuli ja meni. Lokakuu tuli … Projektista ei kuulunut mitään. Ei ollut nettisivustoa, ja ”projektipäällikkö” vaikeni visusti. Palkkion hän oli nostanut viimeistä euroa myöten.
Rahoituksen antajat yleensä vaativat selvityksen miten varat on käytetty, niin vaatii myös SLL:n Uudenmaan piiri. Sieltä tuli Helsyn hallitukselle vaatimus lisäselvityksestä – ja silloin Välipirtti jäi kiinni väärennöksestä. Ilmeni, että Välipirtti oli marraskuussa lähettänyt itse, ilman mitään valtuuksia ja hallituksen selän takana selvityksen, jossa hän väitti muun muassa:
” –- hanke siirtyi toteutettavaksi vuodelle 2019 koska hankkeen rahoitus vahvistui vasta keväällä 2018.”
Välipirtti valehteli.
Projektista päätettiin vasta kun rahat oli saatu. Aikataulu – valmis elokuussa 2018 – päätettiin vasta kun rahat oli saatu. Projekti oli siirtynyt, koska Välipirtti oli jättänyt työnsä tekemättä.
Välipirtti antoi myös ymmärtää tehneensä projektin eteen kaikenlaista, josta mistään ei ollut missään jälkeäkään.
Jos Välipirtti olisi reilusti kertonut yhdistyksen hallitukselle, ettei ollut saanut aikaiseksi mitään valmista, vaikka olikin kuitannut koko palkkion, siihen olisi luultavasti suhtauduttu ymmärtämyksellä. Ehkä vähän ärtyneenä, mutta ymmärtäen. Viivästymisiä sattuu paremmissakin piireissä. Olisi sovittu uusi aikataulu – ja vahdittu, että tällä kertaa työ tehdään.
Nyt hän oli hallitukselta salassa valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena mukamas tehdystä työstä. Tehnyt sen, mikä kriminalisoidaan rikoslain 33 luvun 1 pykälässä. Välipirttiä oli siis ilmiselvät syyt epäillä rikoksesta: väärennyksestä. Tämä oli anteeksiantamatonta.
Lähes yhtä anteeksiantamatonta oli Välipirtin osoittama suunnaton tyhmyys. Hänen temppunsa onnistumisen todennäköisyys oli noin nolla. Piirissä oli heti huomattu selvitys vilpilliseksi, ja vaikka se olisi siellä mennyt läpi, jossain vaiheessa joku Helsyssä olisi kysynyt missä nettisivusto on, ja väärennös olisi paljastunut.
Oli myös perusteita epäillä, ettei Välipirtillä ollut ollut aikomustakaan tehdä työtä, josta oli rahat nostanut. Näin ollen kuntapoliitikko Mika Välipirttiä on syytä epäillä myös petoksesta.
Vielä tuolloin ei kuitenkaan kukaan halunnut rikosilmoitusta tehdä, koska yhdistysten asiat pitäisi pystyä hoitamaan ilman poliisia. Sen sijaan hallituksen piirissä keskusteltiin joulukuussa 2018-tammikuussa 2019 vakavasti ylimääräisen yleiskokouksen kutsumisesta koolle Välipirtin erottamiseksi puheenjohtajan paikalta. Sitä pidettiin kuitenkin liian repivänä ratkaisuna. Jälkikäteen arvioiden juuri näin olisi pitänyt toimia, se olisi ollut kertarytinä.
VÄLIPIRTTI VARASTI AINEISTOT
Välipirtin väärennöksen ja tehtävistä laistamisen selvittyä Helsyn hallitus ei halunnut päästää häntä luistamaan vastuustaan. Välipirtti koetettiin pakottaa - siinäpä tärppi Helsingin poliisilaitokselle – tekemään työ, josta hän oli jo palkan nostanut. Tavanmukaisesti Välipirtin avuksi piti värvätä mukaan muitakin.
Välipirtti sai lopulta nettisivuille joitakin tekstejä valokuvineen, muutamista kohteista. Ne eivät olleet oikein edustavia, mutta edes jotain. Tekstien kömpelyys ei ollut yllätys, sillä olimme jo nähneet, ettei Välipirtti kykene tuottamaan kunnollista tekstiä, vähänkään pidempää pätkää.
Sitten eräät aktiivimme tarkastivat tavaran, ja havaitsivat, että Välipirtin yhdistyksen nettisivuille lataamat tekstit ja valokuvat oli suurelta, ilmeisesti suurimmaksi osaksi varastettuja. Välipirtti oli saksinut tekstejä muiden esitteistä, ja kähveltänyt valokuvia sieltä ja täältä. Vain yhdessä kohteessa tekstit ja kuvat oli varmuudella lainattu luvan kanssa - tarkistin sen kohteen itse. Se oli myös ainoa, jossa todellinen tekijä kerrottiin.
Varastetut aineistot olivat tekijänoikeuksien suojaamia, ja näin kuntapoliitikko Mika Välipirtti oli saattanut yhdistyksen vaaraan joutua vastuuseen tekijänoikeusrikkomuksesta. Sen vuoksi sivuston kaikki tekstit jouduttiin uusimaan.
Loppujen lopuksi Välipirtille sovitun työn joutuivat kokonaisuudessaan tekemään muut. Ilman palkkaa.
VÄLIPIRTILLE OMA YHDISTYS
Välipirtti oli edelleen Helsyn puheenjohtaja perustaessaan 15.7.2019 oman luonnonsuojeluyhdistyksensä, kahden muun kanssa. Toimenkuva perusidealtaan sama kuin Helsyllä. Helsyn hallitukselle Välipirtti ei tietenkään hiiskunut tästä mitään.
Kuntapoliitikko Mika Välipirtti on julkisissa tehtävissään lojaali vain itselleen.
Todennäköisesti Välipirtti oli jo tuolloin laskeskellut, ettei hänellä ole tulevaisuutta SLL:n organisaation millään portaalla. Välipirtin väärinkäytökset, osaamattomuus, sählääminen ja toiminnan sotkeminen olivat liian massiivinen kokonaisuus.
Viimeinen niitti luonnonsuojeluliitossa oli Välipirtin maaliskuussa 2019 poliisille tekemä rikosilmoitus, joka tuli tietoomme toukokuussa. Välipirtti väitti minun loukanneen hänen kunniaansa, koska olimme Helsyssä tarttuneet hänen väärinkäytöksiinsä – missä osuuteni epäilemättä oli merkittävä.
Kuuluu Mika Välipirtin tavaramerkkeihin väittää rikokseksi hänen poliittisen toimintansa, ja muiden julkisten tehtäviensä hoidon kritisoimista – samalla kun hän parjaa ja mustamaalaa muista täysin estoitta.
Tuolla kerralla rikosilmoituksen oli Helsingin poliisilaitoksella saanut pöydälleen asiallinen tutkinnanjohtaja, joka hyvin nopeasti totesi Välipirtin teelmyksen aiheettomaksi.
Tiedotin Välipirtin rikosilmoituksesta ja sen nolosta lopusta laajasti SLL:n piirissä. Tieto oli monelle aikamoinen täräys, ja keskustelua hallitsi varsin laaja ja syvä yhteisymmärrys, ettei tällaiselle tule olla sijaa SLL:n piirissä.
Toiseksi syyksi oman yhdistyksen perustamiseen arvioin sen, että Helsyssä oli erinäisiin valituksiin vaadittu aivan eritasoisia perusteluja, kuin mihin Välipirtti oli valmis. Oman yhdistyksensä voisi valittaa mistä tahansa – tosin Välipirtti ei ehkä vielä tuolloin ymmärtänyt, että hylätyille valituksille pitää olla myös maksaja.
VÄLIPIRTIN ASEKÄTKENTÄJUTTU
Lauantaina marraskuun 20. päivä 2021 Helsingin poliisilaitokselta soitettiin Helsyn työntekijälle ja puheenjohtajalle: poliisille oli tehty ilmianto, jonka mukaan Helsyn vuokraamalla ja ylläpitämällä huvilalla varastoidaan ampuma-aseita. Poliisi oli kysellyt Helsyn edustajilta huvilan avaimia.
Poliisissa oli sittemmin luovuttu huvilavierailusta, avaimia hakematta. Arvelen poliisien katselleen tiedostojaan ja huomanneen, että samalla tarinalla heitä oli yritetty huijata aikaisemminkin. Rikos, väärä ilmianto, oli kuitenkin täyttynyt viimeistään silloin, kun poliisi kyseli avaimia.
Helsyssä minä vastaan huvilan huollosta ja kunnossapidosta, joten kostoiskun maalina oli, Helsyn lisäksi minä. Tätä tukee myös rikoksen ajankohta, joka ei ollut sattuma.
Väärästä ilmiannoista jätetyssä rikosilmoituksessa epäillyiksi nimetään Mika Välipirtti ja Heikki Simola, jotka ovat yhteistyökumppaneita SLL:oon kohdistuvassa häiriköinnissään. Molempien halpamaisuus ja raukkamaisuus riittäisi tähän tekoon. Perusteet epäillä Simolaa selostan myöhemmin, käsittelen ensin Välipirtin yhteyden rikokseen.
Mika Välipirtti on levittänyt tätä valhetta ainakin vuoden 2019 alusta lähtien. Hyvin poikkeuksellisesti tätä valhetta hän ei kuitenkaan sepittänyt itse, vaan sen hänelle tarjoili muuan aivan omista ja syvästi henkilökohtaisista syistään katkeroitunut ihminen, joka lähetteli vuodesta 2018 alkaen kaikenlaista saastaa Välipirtille. Asekätkentäjuttunsa hän lienee sepittänyt toivossa, että se kolahtaisi jonkinlaisena ”vihervasemmistolaisena” esiintyneeseen Välipirttiin. ”Vihervasemmiston” piirissä on suhteellisen tavallista, että jo ampuma-aseen mainitseminen aiheuttaa samanlaista aivokatoa kuin homouden mainitseminen aiheuttaa Päivi Räsäsen uskovaispiireissä.
Vielä marraskuussa 2018 Välipirtti näki tämän mustamaalauksen läpi. Hän kertoi saastapostia taas tulleen, mutta ”en ota sitä lainkaan käsittelyyn, siinä näkyy niin vahvasti henkilökohtainen kauna”.
Sen jälkeen Helsyn järjestöelämää alkoivat hallita Välipirtin häiriköinti järjestösihteeriä kohtaan, väärennös ja muu vilppi, joten hän alkoi hyödyntää ”henkilökohtaisen kaunan” -tuotoksia. Välipirtin tavaramerkki tämäkin.
Välipirtti tarjoili ”asekätkentäjuttuaan” Helsyn hallituksella helmikuussa 2019, jolloin hänelle kerrottiin jutun olevan ihan höpöpuhetta. On vahvempikin näyttö, että Välipirtti tuli tietämään tarinan valheeksi, mutta levitti sitä silti.
Välipirtin maaliskuussa 2019 poliisille jättämä rikosilmoitus sisälsi myös asekätkentäjutun. Välipirtti toimitti poliisille kolmannen henkilön minua parjaavia sähköposteja uskoen niiden todistavan, että minä olen loukannut Välipirtin kunniaa - Välipirtin tietämättömyys ja osaamattomuus liikkuivat jossain aivan omissa sfääreissään.
Poliisi olisi takuuvarmasti hyökännyt, jos sillä olisi ollut vähänkään perusteita uskoa Välipirtin syöttämään tarinaan. Ei uskonut, vaan poliisi totesi Välipirtin ilmoituksen aiheettomaksi. Siitä piittaamatta Välipirtti jatkoi valehteluaan.
Elokuun 16. päivä SLL:n liittohallitus valitsi edustajia erään liiton omistaman yhtiön hallitukseen. Hallituksen varajäsen Välipirtti vaati voimallisesti itselleen hallituspaikkaa, mutta sai vastaukseksi ”Helsyn kokemukset eivät tue valintaasi”. Välipirtti oli epäämisestään suunnattoman raivoissaan ja julisti: ”Niskasaari on tämän takana” (en ollut liittohallituksen jäsen). Ja sitten Välipirtti tarjoili hallitukselle jo varmuudella valheeksi tietämänsä asekätkentäjuttunsa.
Välipirtille oli täysin yhdentekevää, miten asiat olivat. Hän valehteli mitä tahansa, sen mukaan mikä hyödytti häntä, minkä hän uskoi tai kuvitteli hyödyttävän itseään.
Valheen toistaminen pakotti minut toimittamaan SLL:n johdolle selvityksen siitä, kuka ”asekätkentäjutun” oli sepittänyt ja millä motiivein, miksi se on aivan huuhaata, ja miksi Välipirtti sitä levittää.
Samana päivänä Välipirtti esiintyi Ylen haastattelussa, esittäen perättömiä väitteitä Helsyn kannanotoista ja ratkaisuista. Niistä tuli Helsylle vastalauseita, joten tapausta oli selvitettävä ja virheitä oli oiottava – taas Välipirtti teetätti muilla ylimääräistä työtä. Välipirtti itse ei tehnyt asian eteen muuta kuin syytti mokailuistaan Ylen toimittajaa – Välipirtin tärkein periaate on, ettei hän ole koskaan vastuussa mistään, eikä varsinkaan omista tekemisistään.
Ajattelin itsekseni jotta ”onhan se yhtä saatanaa, ettei tämä Välipirtin terrori lopu koskaan”, ja niinpä 18.8.2019 lähetin hänelle sähköpostiviestin, jossa ilmoitin laittavani julkisuuteen perinpohjaisen selostuksen hänen touhuistaan, jos valehtelu jatkuu.
Tätä pyrkimystäni pysäyttää Välipirtin valehtelukone komisario Pekka Seppälä, konstaapeli Ilari Siren ja muut Helsingin poliisilaitoksen kampanjaan osalliset siis väittävät pakottamiseksi. Tässä näkyy kauniisti (?) poliisien ja Välipirtin ideologinen yhtäläisyys. Molempien mielestä on rikos vastustaa heidän terroriaan. Poliisin osalta voin viitata vaikkapa ”Operaatio Juvosen kunniaan”, jo 5 ½ vuotta käynnissä olleeseen yritykseen saada minut tuomituksi kunnianloukkauksesta, koska Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario Petri Juvonen väärensi esitutkintapöytäkirjan. Perusteellinen selvitys operaatiosta tässä http://www.mikkoniskasaari.fi/node/292
HEIKKI SIMOLAN OSUUS
Toinen poliisin kosto & kiusaamispalveluja kärttävä, espoolainen eläkeläisdosentti Heikki Simola poikkeaa Välipirtistä siinä, että hänellä on luonnonsuojelutaustaa. Vuosituhannen alussa hän toimi SLL:n hallituksen puheenjohtajana, ja oli hallituksen jäsen vv. 2017-2020.
SLL teki muutamia vuosia takaperin erään virheeksi osoittautuneen henkilövalinnan, josta lopulta syntyi liiton johdossa erittäin vaikea tilanne. Jostain syystä Heikki Simola leimautui täydellisesti tähän henkilöön, ja kävi raivoisaa taistelua idolinsa aseman puolesta. Simola onnistuikin osaltaan pitkittämään kriisiä, joka pitkittyessään vain paheni. Näin Simola vahingoitti vakavasti Suomen luonnonsuojeluliittoa.
SLL:n valtuuston jäsenenä selvittelin ongelmaa syksystä 2018 alkaen, ja siitä lähtien Simola kävi parjauskampanjaa minua vastaan. Kunnianloukkauksen rajat kevyesti ylittäen hän lähetteli herjausviestejään aluksi liiton hallitukselle, sitten myös toimiston henkilökunnalle ja myöhemmin liiton kenttäorganisaatiolle. Mustamaalausta laajenevassa piirissä, kiihtyvässä tahdissa.
Riita osittain halvaannutti liiton hallituksen, joka ei kyennyt ongelmaa ratkaisemaan. Lopulta valtuusto – ylin päättävä elin liittokokouksen välisenä aikana – otti ohjat käsiinsä, ja siinä osuuteni eittämättä oli merkittävä. Huhtikuussa 2021 valtuusto hyväksyi yksimielisesti sopimuksen, jolla ongelma ratkaistiin. Samalla ratkaistiin eräitä muitakin vanhoja kiistakysymyksiä.
Sopimus oli hyvä ratkaisu molemmille osapuolille, ja ymmärtääkseni molemmat ovat olleet siihen erittäin tyytyväisiä.
Paitsi Heikki Simola, joka tuossa vaiheessa oli jo pihalla kaikista liiton varsinaisen organisaation päättävistä elimistä. Tosin hän on vielä SLL:n suurimman säätiön Suomen Luonnonsuojelun Säätiön hallituksen puheenjohtaja, ja siksi osa hänen rikollisen toimintansa tuottamastaan häpeästä kaatuu myös SLL:n päälle.
Heikki Simola on järjestön eri portailla yrittänyt raivokkaasti elvyttää riitaa, jonka me muut ratkaisimme jo 1 ½ vuotta sitten. Tässä hänen yhteistyökumppaninaan on Mika Välipirtti. Välipirtti oli SLL:n hallituksen varajäsen v. 2019, ja ainakin tältä ajalta herrat tuntevat toisensa.
SLL:n liittovaltuusto täydentää liiton hallitusta aina marraskuussa, syyskokouksessaan. Syksyllä 2021 ehdokkaaksi asettui myös Heikki Simolan vaimo.
Perjantaina 19. marraskuuta viime vuonna varoitin valtuustoa valitsemasta vaimoa, koska tämä tulisi hallitukseen vain jatkamaan tuota jo ratkaistua riitaa. Hän jäikin rannalle, varsin selvin numeroin.
Lauantaina 20. marraskuuta alkoi valtuuston kokous. Samalla hetkellä tehtiin Helsingin poliisilaitokselle ilmianto ”asekätkennästä”.
Olisi lapsellista uskotella, ettei asioilla olisi yhteyttä. On aivan ilmeiset syyt epäillä tästä rikoksesta, väärästä ilmiannosta Heikki Simolaa ja Mika Välipirttiä. Yhdessä tai erikseen.
Odotan mielenkiinnolla Helsingin poliisilaitoksen toimia väärästä ilmiannosta jätetyn ilmoituksen suhteen. Odotan, mutta en pidätä hengitystäni.
Heikki Simola jatkoi koko viime syksyn ja tämän vuoden alun enempi vähempi sekapäisten herjakirjelmien lähettämistä niin SLL:n luottamusjohdolle, kuin keskustoimiston työntekijöille. Liiton johdon kehotukset Simolalle lopettaa, kaikuivat kuuroille korville.
Liiton ongelmien luotsaaminen onnelliseen päätökseen vaati minulta erittäin suuren työpanoksen, mistä hyvästä SLL:n Uudenmaan piirihallitus maksoi keväällä 2021 korvauksen. Tästä Heikki Simola alkoi kehrätä rikostarinaa. Ensin hän väitti korvauksen maksamista petokseksi, sitten luottamusaseman väärinkäyttämiseksi. Rikosnimikkeet ovat järjettömiä, absoluuttisen mahdottomia.
Hallitus tiesi mistä korvauksen maksoi, hallitus päätti siitä yksimielisesti, tilintarkastajat eivät nähneet siinä mitään moittimista. Heikki Simola on koko ajan tiennyt valehtelevansa, mutta hänkin luottaa poliisin kosto & kiusaamispalveluihin.
Tosiasiassa Simola väittää, ettei minulla ole oikeutta laskuttaa tekemästäni työstä. Simolan ja Välipirtin juridinen osaaminen on samaa tasoa: sitä ei ole.
Ilmeisesti huhtikuussa Simola oli jättänyt Helsingin poliisilaitokselle tutkintapyynnön. Uudenmaan piiri sai sen johdosta äsken poliisilta kyselyn, johon piiri vastasi napakasti todeten tutkintapyynnön täysin perusteettomaksi ja aiheettomaksi.
Lähtökohtaisesti poliisin olisi pitänyt havaita Simolan ilmoitus vääräksi jo suoraltaan, mutta koska en vielä tiedä mitä kaikkea Simola on poliisille valehdellut, ja koska Helsingin poliisilaitos lähetti asiasta selvityspyynnön, periaatteessa oikeaan osoitteeseen, en tässä vaiheessa moiti poliisin toimintaa, tässä asiassa.
VÄLIPIRTIN LÄHTÖ JA LOITSU
Marraskuun 13. päivä 2019 Mika Välipirtti kirjoitti Facebook-sivullaan:
”Sydän täynnä kiitollisuutta, rakkautta ja kunnioitusta kuluneista vuosista Helsingin luonnonsuojelun polttopisteessä, nyt haluan kertoa, että olen päättänyt jättää luottamustoimintani Suomen luonnonsuojeluliitossa. En jatka Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksessä puheenjohtajana, päätän toimintani myös Suomen luonnonsuojeluliitossa tähän vuoteen. Päätökseeni ei liity suurta draamaa, paitsi omalta kohdaltani luopumisen surumieltä.”
On ihan näppärää propagandaa tehdä välttämättömyydestä hyve. SLL:n piirissä otettiin helpotuksella tieto, ettei Välipirtti edes pyri jatkokaudelle Helsyn puheenjohtajana, Uudenmaan piirin hallituksessa, eikä SLL:n hallituksessa. Piirihallituksen kokouksiin hän ei tietääkseni ollut kehdannut osallistua sen jälkeen, kun piiri käräytti hänet asiakirjaväärennöksestä. Oli hyvä, ettei kokouksissa tarvinnut selostaa, miksi Välipirttiä ei kannata valita .
Kirjoituksen kohtaan ”Päätökseeni ei liity suurta draamaa” oli hauska palata, kun Välipirtti 17.12.2019 lähetti jäähyväisviestinsä Helsyn hallitukselle:
”Kiitän yhteistyöstä ja toivotan teille hyvää joulua ja uutta vuotta. Yleensä on ollut luullakseni tapana, että väistyvä puheenjohtaja lausuu muutaman sanan. Olen hyvin pahoillani, että kauteni puheenjohtajana päättyy näin ikävästi. Toivottavasti yhdistyksen hallitus oppii tapahtuneista ja kantaa vastuuta toimintaympäristöstään jatkossa. Vastuu on kuitenkin aina yksilöiden. Ja vastuunpakoilu on myös kannanotto. Halltuksen jäsenen on hyvä tiedostaa velvollisuutensa myös ikävien asioiden hoidossa.”
Uhriutuminen kävi Välipirtiltä aona vikkelästi. Vastuunkannon hän ulkoisti näppärästi – häntä itseään se ei koske. Kuntapoliitikko Välipirtti on johdonmukaisesti vetänyt linjaa, ettei hän ole vastuussa mistään, eikä varsinkaan omista tekemisistään.
Talven 2019/20 vuosikokouskierroksella Välipirtti poistettiin ainakin kuuden (6) yhteisön hallituksesta, paikoista kolme (3) oli puheenjohtajuuksia. Myös Välipirtin jäsenyys Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksessa päättyi vuoden 2019 myötä.
Odotan mielenkiinnolla, aikooko Helsingin poliisilaitos väittää minun pakottaneen Välipirtin ulos kaikkien kuuden yhteisön hallituksista.
MIKSI POLIISI SUOSII KIUSANTEKOKANTEITA?
Oululainen joutomies ja entinen kaupunginvaltuutettu Junes Lokka toikkaroi ympäriinsä huudellen ”mielipuoli, retardi, huora, menis tuokin mielisairaalaan, huora, uuniin, retardi...” Touhu näyttää pakkomielteiseltä, pakkoliikkeiseltä ja ihmisten kiusaaminen on itsetarkoituksellista.
Miksi poliisit ja syyttäjä lähtivät ajamaan tällaisen tyypin asiaa ihmeteltiin, kun kihlakunnansyyttäjä Kirsi Männikkö lokakuussa 2018 nosti syytteen toimittaja Johanna Vehkoota vastaan väittäen tämän loukanneen Lokan kunniaa.
Väitetyistä kunnianloukkauksista tehdyistä rikosilmoituksista hyvin pieni osa johtaa mihinkään. Vain alle 10 prosenttia etenee edes esitutkintaan – kaikki muut poliisit ja syyttäjät jättävät kokonaan tutkimatta. Syytteeseen päätyy vielä pienempi osa. Esimerkiksi vuonna 2020 kunnianloukkauksista jätettiin 6 130 rikosilmoitusta, syytteitä nostettiin 115. Se on alle kaksi prosenttia. 8)
Juridista logiikkaa siitä mitä otetaan tutkintaan, mitä jätetään, on toivotonta löytää. Hyvinkin törkeiden, suoranaiseksi vainoamiseksi muodostuneiden kunnianloukkausten tutkinnan poliisit ja syyttäjät estävät kokonaan, mutta aivan olemattomia ja myös tekaistuja juttuja he vievät tuomioistuinten käsittelyyn. Valintaa ei ratkaise juridiikka, vaan politiikka.
On tietysti mahdollista, että Oulun poliisi ja syyttäjä Kirsi Männikkö arvostavat Lokan poliittisia näkemyksiä. Väitän kuitenkin, ettei oikea vastaus löydy kysymällä ”miksi Lokan puolesta”, vaan ”miksi poliisit halusivat hyökätä Johanna Vehkoon kimppuun”.
Johanna Vehkoo kutsui Lokkaa ja erästä toista tyyppiä natsipelleksi omassa pienessä, suljetussa, noin 200 ihmisen Facebook-ryhmässään marraskuussa 2016. Lokka teki siitä rikosilmoituksen heti, kun Vehkoon kaveriksi luikerrellut persutoimittaja Maria Asunta vasikoi viestin Lokalle.
Oulun poliisi huomasi myöhäissyksyllä 2017 kaupunginvaltuutettu Lokan kunniaa kauhealla tavalla loukatun, ja käynnisti ”esitutkinnan”. Mitä tapahtui siinä välissä?
Nettilehti Long Play julkaisu 4.6.2017 valtakuntaa kohauttaneen artikkelin ”Satunnaistarkastus”. Ennakkojutun otsikko kertoo oleellisimman: ”Rasismi rehottaa poliisien salaisessa Facebook-ryhmässä”. Poliisien salaisessa ryhmässä oli 2 500 jäsentä, joten joka kolmas poliisi, hieman useampikin oli ryhmän jäsen. Kati Pietarisen artikkelissa kerrottiin kuvakaappauksin ison poliisijoukon avoimesta rasismista. 9)
Poliisijohtajat selittävät mielellään ”meillä on nollatoleranssi rasismille”. Long Playn paljastus oli poliisille äärimmäisen nöyryyttävää, mitä alleviivasi se, että ryhmän yhdeksi moderaattoriksi osoittautui rikoskomisario Marko Forss, jonka poliisi oli aiemmin lanseerannut ”hyvispoliisina”. Nettipoliisina, jonka toimena oli opastaa kansalaisia säälliseen somekäyttäytymiseen ja tarvittaessa puuttua rikoksiin.
Kysymys ei ollut pelkästään rasistisesta puheesta, vaan myös rikollisesta toiminnasta: ryhmässä mustamaalattiin törkeästi nimettyjen kansalaisten kunniaa. Pappi Marjaana Toiviainen teki omalta kohdaltaan rikosilmoituksen, jonka tutkinnan esti syyttäjä Laura Sairanen: “Koska viestejä ei oltu tarkoitettu kokonaan julkisiksi (suunnattu ainoastaan suljetun ryhmän jäsenille), katson ettei asiassa ylity esitutkintakynnys kunnianloukkauksen tai muunkaan rikoksen osalta”.
Juuri tätä on suomalainen poliisi- ja syyttäjäkorruptio:
Henkilön halventaminen suljetussa 2 500 poliisin ryhmässä ei ole mikään rikos, mutta halventaminen toimittajan suljetussa 200 siviilin ryhmässä on rikos.
"Syyllisyyden" ratkaisee pärstäkerroin.
Johanna Vehkoo ei ollut artikkelin kirjoittaja, mutta hän on Long Playn perustaja, ja sen ensimmäinen päätoimittaja. Vuonna 2017 hän saattoi hyvinkin olla tunnetuin Long Playn edustaja – ja hänestä oli oululainen katuhäirikkö tehnyt rikosilmoituksen.
En tiedä, onko selitys poliisin tarttumisesta Vehkoon Lokka-lausahdukseen tuossa Long Playn artikkelissa, mutta siitä olen varma, että selitys löytyy kysymyksen ”mitä poliisi halusi kostaa” -kautta. Natsiksi ja rasistiksi itseään kutsuvan ja niillä ansioilla kuntavaaliehdokkaaksi asettuneen tyypin kutsuminen natsipelleksi ei yksinkertaisesti ole kunnianloukkaus, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan. Näin siitä huolimatta, että myös käräjä- ja hovioikeus hoopoilivat asiassa, kunnes korkein oikeus palautti jutun tolpilleen.
Aivan samaa pätee Mika Välipirttiin. En lainkaan väheksy hänen manipulointikykyjään, mutta en usko hänen hurmanneen poliiseja. En usko järjestöpeipparin etujen kiinnostavan poliiseja vähääkään. Poliiseja kiinnostaa kosto.
Yhteenveto: miksi poliisit edistävät kaiken?aisten ketkujen kiusantekokanteita?
Siksi, että kunnolliset kansalaiset eivät tee toisista kunnollisista kansalaisista huuhaarikosilmoituksia. Niitä tekevät sellaiset kuin Mika Välipirtti, Junes Lokka ja Heikki Simola. Joten halutessaan kostaa jollekin, poliisit joutuvat turvautumaan koston ja kiusan vuoksi tehtyihin kelvottomiin ilmoituksiin.
Toki poliisilla on myös omaa väärien ilmiantojen tuotantoa.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) HS 19.7.2022: ”Sananvapautta tyrehdyttävät kanteet pitää voida hylätä” https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008941264.html
2) Vastoin yleistä käsitystä korruptiota ei ole vain se, että pitää maksaa lahjuksia, saadakseen jotain etuja. Korruptio on toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Sille voi olla muitakin motiiveja kuin raha. Latinan sanan ’corrumpere’ käännös turmelus, turmeltunut, kuvaa hyvin korruptiota. Vrt. korruptoitunut kovalevy.
3) Espoon käräjäoikeus 20.6.2006, asianro R 04/1240
4) Espoon käräjäoikeus 16.5.2006, asianro R 04/1372
5) Verdelehti 24.8.2022
6) Raide-Jokeri 19.4.2022: ”Patterimäen viivästyksestä yli kolmen miljoonan euron kustannus”
7) Helsyn blogi 14.8.2020. Mikko Niskasaari: ”Patterimäen kohtalosta”. https://www.sll.fi/helsinki/2020/08/14/patterimaen-kohtalosta/
8) Rikosilmoitusten määrät: Poliisihallitus. Nostetut syytteet: valtakunnansyyttäjän toimisto.
9) Long Play 3.6.2017 ”Rasismi rehottaa poliisien salaisessa Facebook-ryhmässä” https://www.longplay.fi/sivuaanet/rasismi-rehottaa-poliisien-salaisessa-...