Metrojohtaja Unto Valtanen jäi elämään kansan suussa Metro-Valtasena. Nimitys ei ole kiitos erinomaisesta metrosta. Pilkkanimen tuotti 1970/1980-lukujen metroprojektin musta kääntöpuoli, salailu, kähmintä ja lahjusten kahminta. Jälkimmäisestä KKO tuomitsi Valtasen ehdottomaan vankeuteen vuonna 1987. Metron suunnittelu ja rakentaminen oli uskottu erilliselle metrotoimikunnalle, jolla homma karkasi käsistä. Se salasi tietoa, ylitti toimivaltansa, eikä puuttunut metrojohtajan lahjuksiin, vaikka ainakin osa jäsenistä niistä tiesi. Valtasen lisäksi eräät muutkin metrotoimikunnan jäsenistä olivat ilmeisesti ottaneet lahjuksia, mutta syytteet hylättiin vanhentuneina.
Metro-Valtanen tuli mieleen lukiessani Helsingin kaavapäällikkö Tuomas Rajajärven rehvastelua Helsingin Sanomissa: "Nyt on itämetro raiteillaan" (17.8.2010). Lehti uhosi pääuutissivullaan kuudella palstalla "Helsinki, Vantaa ja Sipoo alkoivat suunnitella yhdessä metroa. Itämetro vie Sipooseen asti". Lehden propagandahyökkäys jatkui päivittäisenä kokonaisen viikon. Se huipentui pompöösin pääkirjoituksen julistukseen "Itämetroa ei pidä enää viivytellä. Helsinki haluaa, että itämetron rakennustyöt alkavat vuonna 2015" (23.8). Lehti piti selvitettynä, että metro on parempi liikenneratkaisu Helsinkiin liitetylle Östersundomin alueelle, kuin pikaraitiotie, jota myös on ehdotettu.
Pari asiaa jättivät kaupunkisuunnitteluviraston (KSV) päällikkö Tuomas Rajajärvi ja HS:n toimitus kertomatta. Kuka on päättänyt, että Mellunmäestä itään suunnitellaan metro? Mihin perustuu väite metron paremmuudesta?
Ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata. Ei yksikään toimivaltainen elin ollut päättänyt metrosta mitään. Kolmen kunnan virkamiehet ovat kyllä neuvotelleet itämetrosta, mutta kenellä onkaan päätösvalta? Kaupunkisuunnitteluvirastolla ja Helsingin Sanomilla, jos Rajajärveltä ja HS:n toimittajilta kysytään. Kaupungin- ja kunnanvaltuustoilla, jos lakikirjalta kysytään.
Virkamiesten vallan varmistamiseksi Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta ehdotti 26.8, että Östersundomiin ja sen naapurialueille Vantaalla ja Sipoossa laaditaan yhteinen yleiskaava, jonka valmistelua varten muodostetaan kuntien kaavavirkamiesten toimikunta ja valta hyväksyä yleiskaava luovutetaan kolmen virkamiehen toimikunnalle. Tähän toimikuntaan tulisi yksi edustaja kustakin kunnasta. Helsingistä puheenjohtajaksi Tuomas Rajajärvi. Lautakunnat sivuutettaisiin kokonaan ja kunnanvaltuustot voisivat lausua kantansa vain valmiista esityksestä. Siis vasta siinä vaiheessa, kun On sovittu -niminen hyväveliverkosto olisi päättänyt asian.
Yhteistä yleiskaava on syytä kannattaa. Helsinkiä, Espoota ja Vantaata olisi pitänyt ryhtyä kaavoittamaan yhtenä alueena jo ajat sitten. Sen sijaan vallan kaappaaminen suppealle virkamiesryhmälle osoittaa syvää demokratian halveksuntaa. Näyttö siitä, mitä halveksunta merkitsee, saatiin heti.
Samalla kun ehdotti vallan siirtoa virkamiehille, lautakunta hyväksyi esityksensä Östersundomin suunnittelun työohjelmaksi. Toisin sanoen perusteet, joilla suunnittelua tehdään. Lautakunta ehdotti sitoutumista metroon.
Apu -lehti paljasti 2.9 KSV:n johdon salanneen teettämänsä liikenneselvitykset metrosta ja pikaraitiotiestä jopa lautakunnalta:
http://www.apu.fi/ajassa/article162602.html
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy) kertoi samana päivänä tiedotteessaan useiden henkilöiden, myös eri lautakuntien jäsenten vaatineen aiemmin asiakirjoja, mutta KSV oli kieltäytynyt niitä antamasta. "Ne saatiin julki vasta nyt – kansalaisten tekemien painostustoimien ansiosta", yhdistys tiedotti. Raportit tulivat KSV:n nettisivuille 30.8. Ne ovat valmistuneet tammikuussa 2010, jolloin ne olisi tullut myös julkistaa. Vähintään ne olisi tullut antaa niitä pyytäneille.
HS ei kehdannut olla uutisoimatta Apu-lehden paljastusta, mutta se varoi tarkkaan kertomasta ne raporttien dramaattiset luvut, jotka KSV:n virkamiehet olivat lautakunnalta ja kaikilta helsinkiläisiltä salanneet (HS 3.9). Ei ole uskottavaa, että lukujen piilottelu olisi yksittäisen toimittajan lapsus. Mitä ilmeisimmin se on toimituksen johdon harkittu veto. KSV ja HS salasivat muun muassa nämä luvut:
Metron hintahaarukka on 430-543 miljoonaa euroa. Pikaraitiotien hinta olisi 80-112 miljoonaa euroa. Viidesosa metrosta.
Pikaraitiotie olisi raporttien mukaan houkuttelevampi kuin metro. Metroa käyttäisi arvion mukaan 30-32 prosenttia uuden asuntoalueen asukkaista. Pikaraitiotietä käyttäisi 37-39 prosenttia asukkaista ja sen avulla joukkoliikennettä käyttävien osuus saattaisi nousta jopa 45 prosenttiin. Tästä seuraa, että metro-vaihtoehto tuottaisi enemmän uutta autoliikennettä, kuin pikaraitiotie.
Pikaraitiotie olisi siis KSV:n selvitysten mukaan ratkaisevasti halvempi hankkia ja vetäisi kyytiinsä oleellisesti suuremman osan väestä kuin metro. Niinpä KSV salasi raportit.
Siitä lähtien, kun Helsinki aloitti operaationsa Östersundomin kaappaamiseksi Sipoolta, se on väittänyt alueen liikenneratkaisun perustuvan tulevaisuudessa raideliikenteeseen. Kun KSV:n oma selvitys osoitti, ettei raideliikenne tosiasiassa vetäisi edes kolmasosaa asukkaista, ainakaan jos vaihtoehto on metro, KSV salasi tiedon.
En väitä näiden lukujen automaattisesti osoittavan, että pikaraitiotie on parempi ratkaisu kuin metro. Sen ne kuitenkin osoittavat, että KSV:n johdon julistukset metron paremmuudesta ovat vähintäänkin hätiköityjä. Koko Östersundom-hanke on yhä täysi raakile.
Helsingin Sanomien 17.-23.8 julkaisemissa, itämetroa ylistävissä jutuissa on yksityiskohtia, joiden perusteella voi päätellä, on ainakin syytä epäillä sen toimituksella olleen käytössään salatut raportit. KSV on siis todennäköisesti luovuttanut luottotoimittajilleen aineistoa, jota se ei suostunut antamaan edes eri lautakuntien jäsenille. Vastapalvelukseksi myös HS salasi keskeiset tiedot.
Aivan samalla tavalla pelasivat aikoinaan metrotoimikunta ja Metro-Valtanen. Teemaan "Helsinki salaa Östersundom-tietoa" tulee varmuudella jatkoa.