Kritiikin pelko saa poliisin peruuttamaan aselupia perusteilla, jotka eivät kestä kritiikkiä. Peruutuksen vaatimissa kuulemisissa poliisi kirjaa omia mielipiteitään, joita ei voi todentaa. Kuulemisiin kannattaa ottaa avustaja mukaan.
Mitä siitä seuraa, että henkilö on hyvin perillä Jokelan ja Kauhajoen koulusurmista?
"Siitä seuraa, että hän on aikaansa seuraava ihminen", vastaa ylikomisario Mikko Puranen, Jyväskylän poliisilaitoksen aselupapäällikkö.
Vastaus on oikea. Silti tuolla perusteella vietiin jyväskyläläiseltä mieheltä aseluvat, ylikomisario Purasen allekirjoittamalla päätöksellä.
Omituinen prosessi alkoi ampumaradalta 2.6.2010. Liki 4-kymppinen mies, ei siis enää mikään huikenteleva nuorukainen, kokeli ensimmäisen kerran uutta tarkkuuspistooliaan. Lopulta osumat olivat mukavassa kasassa pistoolitaulun keskellä. Mies oli siihen niin tyytyväinen, että laittoi seuraavana aamuna taulusta kuvan facebook-sivulleen. Viimeisen kasan yhdeksään luodinreikään hän sijoitti yhdeksän työ- tai puoluekavereidensa kuvat. Kukin tuli näkyviin ao. kohtaa klikkaamalla.
Kuva ilmestyi facebookkiin noin kello 10. Noin kello 18 miehen pihaan pyyhkäisi poliisiautoja. Hänen luonaan tehtiin kotietsintä, kaikki ampuma-aseet takavarikoitiin, luvat peruutettiin väliaikaisesti, mies vietiin yöksi putkaan. Täysi käsittely jatkui betonivuodeyön jälkeen: poliisikuva, sormenjäljet, DNA-tunniste. "Sanoivat, että on niin vakava rikosepäilys, että tuntomerkit voidaan ottaa", mies kertoo. Vieläkin ällistyneenä, puolitoista vuotta myöhemmin. Hän kertoi poliisille vain vitsailleensa, hyvään tulokseensa tyytyväisenä.
Miehellä ei ole tilillään rikoksia. Hän on normaali työssä käyvä kansalainen, Keski-Suomen käräjäoikeuden lautamies.
Ketään ei uhattu
Vakava rikosepäily oli laiton uhkaus. Lisäksi poliisi kirjasi ampuma-aserikkomuksen, koska aseista kaksi ei ollut lukon takana. Miehen mukaan tämä johtui siitä, että hänen asekaappinsa oven sarana oli pettänyt, ja kaappi siksi remontissa. Poliisi kirjoitti sakkolapun ampuma-aserikkomuksesta, eikä asia ollut lupaharkinnassa oleellinen seikka.
Esitutkintapöytäkirjaan ei ole merkitty ilmoittajaa, mutta asia on kirjattu, kuin ilmoittaja olisi ammattikorkeakoululta, jossa mies työskentelee: "Poliisille tulleen ilmoituksen mukaan Facebookkiin laitettu osumataulu, missä luodinreikiä. Kuvassa uhkaillaan epäsuorasti JAMK:n henkilöstöä".
Yhdeksän kuvaa tarkoitti yhdeksää asianomistajaa. Heistä kolme oli työkavereita, yksi entinen työkaveri ja viisi muuten tuttuja. Kaksi oli saman puolueen kansanedustajaehdokkaana, kuin mies itsekin. Poliisi tavoitti kaikki samana päivänä, 4.6.2010, heistä viisi ennen kuin miehen kuulustelu alkoi. Näihin kuuluivat myös kaikki kolme työkaveria, joihin poliisi väitti uhkailun kohdistuneen.
Yksikään ei ollut kokenut itseään uhkaillun, eikä kenelläkään ollut vaatimuksia.. "En kokenut kuvaa millään tavalla uhkaavana, vaan minusta se liittyy [miehen] ampuma-harrastukseen", kommentoi tohtori Jussi Halla-aho. "En kokenut sitä mitenkään uhkaavana. Mieleeni tuli vain, että onpa [mies] ampunut hyvin, itse en pystyisi samaan", tuumi entinen työtoveri.
" Työpaikalla olemme tästä asiasta puhuneet ja ehkä se on lähtenyt vähän lentoon ... Mielestäni tulen hänen kanssaan hyvin toimeen ja tapaamisemme ovat aina olleet ihan normaalia kanssakäymistä", arvioi yksi työkavereista. Toinen työkaveri kritisoi kuvaa: "Mielestäni [miehellä] on arvostelukyky pettänyt ja kuva oli todella huonoa huumoria". Uhkailusta ei silti ollut kysymys: "En henkilökohtaisesti kokenut kuvaa uhkaavana, ainoastaan että [mies] halusi näyttää kuinka oli osunut ampuessaan. En ole koskaan [miehen] käytöstä töissä kokenut uhkaavana".
Kolmas työkaveri halusi puhua monen suulla: "Kaikki me työyhteisössä olemme pitäneet häntä vähän outona ja epävakaana." Kahden muun saman työpaikan henkilön, ja yhden entisen työkaverin näkemys asettaa kyseenalaiseksi ainakin "kaikki me" -väitteen. Tosiasiassa tämä yksi oli ainoa, jolla oli miehestä jotain negatiivista lausuttavaa. Poliisille oli tärkeä tämä lausunto:
"Jos kyseessä olisi ollut joku toinen, niin asiaa olisi voinut käydä kysymässä suoraan kuvien lähettäjältä, mutta kun kyseessä oli hieman epävakaan kaverin maineessa oleva [mies], niin tämä ei tullut kysymykseen. [Miehellä] on monesta asiasta hyvin vahvat mielipiteet. Hän on äkkipikainen ja on ollut jonkinlaisissa ongelmissa työpaikalla ennenkin. Jos minun pitäisi omista tutuista nimetä joku joka kenties pystyisi toteuttamaan jotain tällaista ampumisjuttua, niin se on juuri [mies]".
Silti hänkään ei kokenut kuvaa uhkailuna. Syyttäjä päätti nopeasti laittoman uhkauksen olevan asianomistajarikos, ja ellei ole uhattuja, eikä vaatimuksia, ei ole myöskään syyteoikeutta. Syyttäjä voisi syyttää asianomistajista piittaamatta, jos erittäin tärkeä yleinen etu sitä vaatisi, mutta sillekään ei ollut perusteita. Päätös tarkoitti, ettei ollut rikosta.
Laiton esitutkinta
Esitutkinta oli lain vastainen. Esitutkintalain mukaan asianomistajarikos tutkitaan vain, jos asianomistaja on vaatinut rangaistusta. Jos vaatimus peruutetaan, tutkinta on lopetettava, määrää esitutkintalain 3 pykälä. Jos kyseessä on erittäin tärkeä yleinen etu, esitutkinta on kuitenkin toimitettava syyttäjän pyynnöstä. Syyttäjä ei pyytänyt. Yksikään asianomistaja ei vaatinut. Tämä selvisi viimeistään 4.6.2010. Ainakaan tuon jälkeen poliisilla ei ollut oikeutta jatkaa tutkintaa.
Ehkäpä siksi tulos ei kelvannut poliisille. Oli tehty iso poliisioperaatio ja laiton esitutkinta, joten syyllinen piti olla. Poliisi kutsui miehen kahdesti kuultavaksi, ja peruutti marraskuussa 2010 aseluvat. Päätökseensä poliisin nojasi paljolti yhteen sitaattiin esitutkintapöytäkirjasta; siihen jossa kolmas työkaveri arvuuttelee, että jos joku tuttunsa voisi olla joukkomurhaaja, se olisi tämä mies. Kahdeksan muun kuullun henkilön täysin päinvastaisiin lausuntoihin poliisi ei viitannut. Päätös on outoa luettavaa, kun rinnalla on esitutkintapöytäkirja. Tulee vaikutelma, kuin poliisi suggeroisi itsensä näkemään edessään joukkomurhaajan.
Päätöksessä väitetään: "Työyhteisössä [mies] on hieman epävakaan kaverin maineessa oleva." Esitutkinnan perusteella työyhteisön kanta on aivan toinen, äänin 2-1.
Päätöksessä väitetään: "Ampuma-aseitten peruuttamiseen liittyvän tutkinnan yhteydessä [miestä] on kuultu muutamaan otteeseen ja kuulemisten yhteydessä on ilmennyt hänen olevan hyvin perillä Jokelan ja Kauhajoen tapahtumista".
"Ei päätös vain siitä johtunut. Siihen vaikutti moni muukin asia. Toki päätös olisi voitu painottaa eri tavalla", ylikomisario Mikko Puranen puolustautuu.
Erikoisin perustelu on tämä: "Kuulemisissa sekä esitutkinnassa saadun aineiston perusteella [miehellä] on positiivinen ja innostunut asenne ampumalla tehtyjä joukkosurmia kohtaan."
Esitutkinta-aineistossa ei ole mitään näyttöä tällaisesta. Kuulemisten sisällöstä ei ulkopuolinen voi tietää, mutta jo yleisen elämänkokemuksen perusteella on syytä epäillä, ettei aseitaan takaisin vaativa henkilö selitä poliisilla kannattavansa joukkomurhia.
Kahteen kertaan esitetään tällainen: "Kuulemisten aikana [mies] on ollut aika ajoin apaattinen ja poissaolevankin tuntuinen." Ulkopuolinen ei tiedä tilannetta, mutta tällainen reaktio saattaisi olla aika luonteva, kun lupapoliisi väittää kuultavan ihailevan joukkomurhia.
Julkisuuden pelko
Perustelujen outoudesta huolimatta Hämeenlinnan hallinto-oikeus hylkäsi tämän vuoden syyskuussa miehen tekemän valituksen. Päätös ei asiaa valaise, koska se vain toistaa poliisin väitteitä, joille ei joko löydy näyttöä, tai joissa kerrotaan selvästi virheellisesti esitutkinnan tuloksista. Mies on hakenut valituslupaa KHO:lta, ja asian käsittely on kesken.
Ylikomisario Mikko Puranen on samaa mieltä hallinto-oikeuden päätöksen heikkoudesta: "Olisin toivonut, että HaO olisi perustellut paremmin. Perustellut mitä merkitsee, kun käyttäytyy kuten valittaja käyttäytyi. Meillä ei ole lainkaan mustan huumorin tajua tällaisissa asioissa. Niin on kireäksi mennyt. Ettei pääse kukaan sanomaan, että poliisi suhtautuu löysästi."
Siinä ongelma taisi tulla sanotuksi. Kielteisen julkisuuden pelko tuottaa paniikkiratkaisuja. Lupaperuutuksia kevein, jopa fiktiivisin perustein.
Poliisin päätöksessä kuulemisen tuloksia selostetaan tavalla, jonka todenperäisyyttä on syytä epäillä. Kansalainen on kuitenkin heikoilla, kun on hänen sanansa poliisin sanaa vastaan. Lupien peruuttamiseen liittyviin kuulemisiin onkin syytä ottaa mukaan avustaja. Saako näin tehdä?
"Kyllä saa. Sille ei ole mitään estettä", ylikomisario Mikko Puranen vakuuttaa.
Tähän lupaukseen on syytä tarttua.
Julkaistu: ASE-lehti 6/2011