Poliisihallituksen edustajien starttiaseväitteet eivät kestä tarkistamista. Väitettyjä tutkimuksia ei kyetä esittämään. Asehallinto esittää jopa aselain sisällöstä perättömiä väitteitä.
Poliisihallituksen ylitarkastaja Reima Pensala kertoi ASE-lehden haastattelussa starttiaseista kaksi mielenkiintoista seikkaa: "Kosketusetäisyydeltä ilmakiväärin luodille porattu starttari läpäisee Pensalan mukaan todistetusti kakkosnelosen." "Tällaisella poratulla starttipistoolilla itsemurhan itseään päähän ampumalla tehneitä on jo tilastoitu pari Helsingissä ja yksi Pohjois-Suomessa", Pensala kertoi haastattelussa, jonka hän tarkisti ennen sen julkaisemista (ASE-lehti 4/2014).
Koko suuren starttiasejahdin keskeinen kiistakysymys on ollut, pystyykö starttiaseen muuntamaan helposti, ilman erityistaitoja luotiaseeksi, ja kestääkö pehmeästä sinkkivalusta tehty laite luotipatruunoita. Poliisihallituksen edustajat ovat väittäneet, että niillä voi ampua samaa patruunaa kuin poliisi käyttää, 9 mm para.
Saksan fysikaalis-tekninen liittovaltion viraston edustaja H.C.Schönekess toteaa kesällä starttiaseista antamassaan lausunnossa: "Yli 500 barin kaasun paine voi tuhota aseen". Tavallinen 9 mm para tuottaa aseen piippuun yli 2300 barin paineen. Ristiriita on aikamoinen. Sitä eivät ole ratkaisseet keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion vv. 2012–2013 starttiaseista antamat lausunnot, koska laboratorio ei ole lainkaan tutkinut aseiden kestävyyttä, eikä edes muunnettavuutta luotiaseeksi.
Ylitarkastaja Pensalan haastattelu antoi siis hyvän pohjan selvittää asiaa. Itsemurhat tosin hoidetaan kuolinsyyn tutkintana, jonka asiakirjat eivät ole julkisia. Starttiaseen muuntaminen luotiaseeksi on kuitenkin ampuma-aserikos, ase on takavarikoitava ja siitä on tehtävä takavarikkopöytäkirja. Sellaisen julkisuudelle ei ole periaatteellista estettä.
Asiakirjoja ei löydy
Tilasin elokuussa Poliisihallitukselta kirjallisesti takavarikkopöytäkirjat kolmesta Pensalan mainitsemasta itsemurhatapauksesta, sekä koetulokset, jotka osoittavat että "ilmakiväärin luodille porattu starttari läpäisee --- todistetusti kakkosnelosen." Tietojen etsimisen helpottamiseksi jätin kopion Pensalan haastattelusta.
Poliisihallitus siirsi asian ylitarkastaja Pensalalle, jolta tuli syys-lokakuussa kolme kirjelmää, yhteensä 14 liuskaa, mutta ei tietoja eikä lainmukaista päätöstä. Sen sijaan Pensala kyseli "mitä tarkkaan ottaen tarkoitatte ilmakiväärin luodin läpäisystä suoritetusta kokeesta käyttäessänne ilmausta "todistetusti"?"
Vasta lokakuun lopulla Poha toimitti asehallintopäällikkö Mika Lehtosen tekemän, Reima Pensalan esittelemän päätöksen. Siinä kieltäydyttiin lähettämästä takavarikkopöytäkirjoja, joiden väitettiin olevan salassa pidettäviä. Epäselväksi jäi, onko niitä olemassakaan. Entäpä koetulokset?
Lehtonen ja Pensala kirjoittavat: "Koetulosten osalta hakija ei ole ilmoittanut sitä, mitä hän tarkoittaa käyttämällään ilmaisulla todistetusti". Niinpä "Poliisihallitus ei ole voinut ratkaista sitä, olisiko pyyntöä koskevasta asiakirjamateriaalista" annettava tietoja.
Lehtonen ja Pensala siis ilmoittivat etteivät he tiedä, mitä koetuloksia Pensala ASE-lehden haastattelussa tarkoitti.
Vastausta on oikeus pitää näyttönä, ettei Pensalan väittämiä kokeita ja koetuloksia todennäköisesti ole olemassakaan. Se vie uskottavuutta myös itsemurhaväitteiltä.
Itä-Suomen hovissa
Poliisihallituksen asehallintoyksikkö on lausunnoissaan väittänyt tehneensä itse muunnos- ja ampumakokeiluja starttiaseilla, mutta niistä ei ole esitetty mitään dokumenttia. Asehallinnon väitteiden epämääräisyys tuli alleviivatuksi Itä-Suomen hovioikeuden istunnossa 5. marraskuuta. Syyttäjä oli tuonut sinne uusina todistajina kolme asehallintoyksikön virkamiestä.
Jutussa syytetyllä kuopiolaisella miehellä oli ollut muutamia starttiaseita, joista kahdessa piippu oli ilmeisesti osin avoin, jolloin sillä ainakin teoriassa saattoi ampua kaasupatruunan kaasua eteenpäin. Tosin Poliisihallitus väittää lupaa vaativiksi kaasuaseiksi kaikkia starttiaseita, joissa voidaan laukaista kaasupatruuna, vaikka kaasu purkautuukin niistä joko ylös tai sivulle; siis lähinnä ampujan silmille.
Puolustuksen kutsuma todistaja, Varsinais-Suomen poliisilaitoksen aseasiantuntija ylikonstaapeli Ilkka Leino kertoi selvitelleensä starttiaseiden luvanvaraisuutta vuonna 2012.
- Tutkimme 300 starttiasetta ja päättelimme etteivät ne tarvitse lupia, vaikka osassa ehkä oli mahdollista laukaista kaasupatruuna. Niissä kaasu kuitenkin suuntautuisi muualle kuin kohteeseen, ylös tai sivulle. Varmuuden vuoksi kysyin Poliisihallituksen ylitarkastaja Jussi Kytösaarelta, tarvitsevatko tällaiset lupia. Hän vastasi etteivät tarvitse, todisti Leino. Sillä erää tutkinta Turussa päättyi siihen.
- En muista tällaista keskustelua. Jos olen Leinon kanssa tästä puhut, olen varmaankin sanonut että ne tarvitsevat luvan, todisti ylitarkastaja Jussi Kytösaari.
Arvioitaessa kumpi puhuu totta, Leino vai Kytösaari on syytä muistaa, että Turussa toimittiin juuri sen mukaisesti, kuin Leino kertoi Pohasta neuvotun. Sitä paitsi turkulainen komisario kirjoitti jo heinäkuussa 2011 asiakkaan starttiaseelle "lupavapaa" -todistuksen saatuaan Pohalta saman neuvon kuin Leino.
- Olemme Poliisihallituksessa muuntaneet 4-5 kertaa starttiaseen luotiaseeksi, ihan vaan oman ammattiaidon ylläpitämiseksi, Kytösaari todisti myös. Muuntelutöitä ei ollut dokumentoitu.
Poliisihallituksen aseseppä Jussi Suutari kertoi muuntaneensa hovioikeuden istuntoa edeltäneenä päivänä yhden starttirevolverin luotiaseeksi. Siitä hänellä oli esittää pari valokuvaa. Starttiaseissa on piipun tukkeena kovametallipala, joten laitteesta oli poistettu piippu, jäljellä oli vain ylimenokartio. Patruunapesät oli suurennettu 9,5 mm terällä. Suutarin mukaan tällä laitteella laukaistu paukkupatruuna upotti 7,65 mm br luodin lankkuun 22 mm syvyyteen, 60 cm päästä ammuttuna. .38 specialin patruunan luoti upposi 28 mm syvyyteen; se oli tosin osunut lankkuun vain osin.
- Miten piiputon laite voisi olla ase? Yhtä hyvinhän patruuna voitaisiin laukaista missä vain, hämmästeli puolustuksen todistaja insinööri Erkki Katerma, jota kuultiin ristiin Suutarin kanssa.
- Suomen lain mukaan ampuma-ase voi tosiaan olla ilman piippua. Näin säädettiin jo vuoden 1998 ampuma-aselakia hyväksyttäessä, väitti syyttäjän kolmas uusi todistaja asehallintopäällikkö Mika Lehtonen, valan nojalla kuultuna.
Lehtosen väite ei ole totta. Vuoden 1998 ampuma-aselain 3 §:ssä luetellaan aseen osat: aseesta irrallaan oleva patruunapesä ja sitä vastaava osa, piippu ja putki, sekä sulkulaite. Ne ovat aseen toiminnan kannalta olennaiset, paineen alaiset osat. Hallituksen esityksen perusteluissa korostettiin: "Ilman niitä kaikkia ei ole mahdollista koota toimivaa ampuma-asetta". Eduskunnan käsittelyssä valiokunnat eivät tähän puuttuneet, joten ne ovat hyväksyneet HE:n näkemyksen. Vastoin Lehtosen väitettä, vuoden 1998 ampuma-aselain mukaan piiputon laite ei ole ampuma-ase.
Aselakia ja myös sen 3 §:ää muutettiin vuonna 2011. Nyt aseen osalla tarkoitetaan aseesta "irrallisena olevaa aseen runkoa, piippua, patruunapesää, sulkulaitetta ja sen runkoa, sulkukappaletta ja äänenvaimenninta sekä niitä toiminnallisesti vastaavia osia". Siis lisää osia määrättiin luvanvaraisiksi, mutta periaatteeseen mistä ase muodostuu, ei lakitekstissä puututa. Entä lain esitöissä?
HE:n perusteluissa, jotka ovat pitkälle Mika Lehtosen kirjoittamia, perustellaan vain uusien osien luvanvaraistamista. Siinä ei oteta kantaa mistä ase koostuu. Perustuslaki- ja hallintovaliokunta eivät lausuneet 3 §:stä mitään. Näin ollen voimassa on vuoden 1998 tulkinta: ilman piippua ase ei ole ase.
Asehallintopäällikkö Mika Lehtonen kirjoitti päätyönään vuoden 2011 muutoksiin johtaneen HE:n, joten olisi vaikea uskoa etteikö hän tiennyt mitä 1998 oli säädetty.
Ainoa tunnettu tapaus
Ainoa luotettava näyttö pehmeästä sinkkialumiini-metallista valmistetun starttiaseen muuntamisesta luotiaseeksi on Helsingissä tammikuussa 2010 tehty tappo. Siinä käytettiin Ekol-merkkistä starttirevolveria, jonka piippu oli porattu auki. Käytetty patruuna oli .38 special ja uhri oli surmattu kosketuslaukauksella. Luoti oli lävistänyt kallon ja juuttunut noin 4 cm syvyyteen aivoihin. Läpäisykyky on siten ollut heikko.
Ase tutkittiin KRP:n rikosteknisessä laboratoriossa, jonka lausunto on kuitenkin ongelmallinen sen suhteen, onko muutostyöt ollut helppo tehdä, ilman erityisiä työkaluja ja taitoja.
Lausunnon kuvaliitteessä on kuvateksti: "Tekoväline, johon vaihdettu revolverin rulla". Tekstin osioon Tutkimusaineisto on merkitty: " --- starttirevolveri, jonka piippu on porattu auki ja rulla ilmeisesti vaihdettu". Tutkimustuloksiin on kirjattu: "Revolverin rullan patruunapesät ovat avarrettu niin, että niihin pystytään sijoittamaan .38 kaliiperin patruunat." Lausunto on siis ristiriitainen, mutta oletettavasti viimeinen on tutkijan varsinainen johtopäätös.
Piipun ja patruunapesien väljyyttä ei ole mitattu. Lausunnossa todetaan, etteivät patruunapesät ja piippu ole aivan linjassa, mutta se ei estä ampumasta luotipatruunoita. Tämä osoittanee, että ase on porattu kovin väljäksi, mikä sopii yhteen luodin heikon läpäisyn kanssa. Aika epävarma itsemurhaväline.
Siitä, että tuo tappo tehtiin juuri tällä välineellä ei ole epäselvyyttä.
Julkaistu: ASE-lehti 6/2014, yhdessä artikkelin "Hovioikeus tyrmäsi poliisihallituksen" kanssa.