Pommittakaa poliisia

Kaupunginvaltuutettu on tehnyt rikosilmoituksia persuterrorista, mutta mitä apua on ilmoituksista, joita poliisi ei suostu tutkimaan? Entä tarvitaanko vihapuheen suitsimiseen lakimuutoksia?

Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra kirjoitti juhannuksen jälkeen saaneensa tietää törkysivusto Ylilaudan pitkissä keskustelulangoissa esitetyn hänen henkeensä kohdistuvia uhkauksia: ”Eilen sen sijaan, että olisin mennyt ulos nauttimaan auringosta töiden jälkeen, vietin illan tehden rikosilmoituksia.” 1)

En ole lähtenyt tarpomaan Ylilaudan mutavellissä, tässä vaiheessa riittää Diarran ilmoitus päätymisestään rikosilmoitusten tekoon.

Fatim Diarra on paitsi kaupunginvaltuutettu, myös Vihreä liitto rp:n varapuheenjohtaja ja Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja.

Persujen poliittisen strategian ydin on henkilöön käypä terrori. Tummahipiäinen nainen, ulkomaalainen nimi, vihreä, feministi – sellainen on persuräkytyksen automaattinen kohde, mitä ei voi olla somessa huomaamatta. Diarra on itsekin sortunut julkisuudessa tökeröihin heittoihin, mutta persuterrorissa ei ole kysymys aiheellisesta kritiikistä.

Diarra kuvaa omaa ja samalla monen muun kokemuksia ja tilannetta:

”Valitettavasti olen tottunut siihen, että kun ilmaisen mielipiteeni lähtökohtaisesti ihan mistä tahansa asiasta se johtaa siihen, että saan uhkauksia ja inhottavia viestejä. Olen puhunut tästä aiemmin siksi, että kukaan ei ansaitse sellaista häirintää ja ahdistelua. Ihmisiä, jotka toimivat aktiivisesti politiikassa tai järjestöissä ahdistellaan ja häiritään systemaattisesti Suomessa.”

Pitää paikkansa, toiminnalla on tarkoitus. Juuri hiljentääkseen muut persut pyörittävät terroriaan. Itse he kutsuvat terroriaan sananvapaudeksi.

Poliisi sallii vihapuherikokset

Ikävä kertoa, mutta ennuste Diarran rikosilmoituksille on huono, vaikka onkin mahdollista, että helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu saa poliisilta hieman paremman kohtelun kun kansalaiset keskimäärin.

Poliisi kehottaa maireasti kansalaisia tekemään vihapuherikoksista ilmoituksia matalalla kynnyksellä, mutta jättää mainitsematta, kuinka matalalla kynnyksellä se jättää ilmoitukset tutkimatta.

Kaikista kansalaisten tekemistä rikosilmoituksista poliisi ja syyttäjät suostuvat päästämään esitutkintaan vain yhden viidesosan, ja vihapuherikoksissa osuus on vielä pienempi, alle kymmenesosa. 2)

Käsite vihapuherikokset kattaa kymmenkunta rikosnimikettä. Niistä tehtiin toissa vuonna yhteensä 15 473 rikosilmoitusta ja syytteitä nostettiin 941 kappaletta. Noin kuusi prosenttia rikosilmoituksista johti syytteeseen. 3) Kahdeksan vuotta aikaisemmin luvut olivat 12 323 ilmoitusta ja 1 332 syytettä. Tuolloin 10,8 ilmoituksista johti syytteeseen. Rikosilmoitusten määrä kasvaa, mutta syytteitä nostetaan yhä vähemmän.

Nostetuista syytteistä melkein ¾ koski laitonta uhkausta, muut rikostyypit jakavat rippeet. Esimerkiksi kunnianloukkauksista tehdyistä rikosilmoituksista alle kolme prosenttia johtaa syytteeseen.

On ymmärrettävää, että fyysisen väkivallan uhka otetaan vakavimmin, mutta täysin kohtuutonta on, etteivät poliisit ja syyttäjät anna mitään painoa sille henkiselle paineelle, johon viharikolliset uhrinsa alistavat.

Kaikki viranomaiset myöntävät vihapuherikollisuuden tähtäävän vaientamiseen, kaikki myöntävät sen olevan suora ja tarkoituksellinen hyökkäys demokratiaa vastaan. Kuten Fatim Diarra kirjoittaa: ”Tämä ahdistelu on hiljentämistä, jolla nämä henkilöt halutaan sulkea ja pelotella pois päätöksenteon piiristä”.

Silti juuri ne, joilla on sekä valta että velvollisuus panna peli poikki, poliisit ja syyttäjät, varmistavat tämän rikollisuuden kukoistuksen. Vihapuhe roihuaa, koska poliisien ja syyttäjien poliittinen päätös on jättää vihapuherikokset tutkimatta.

Markkinapuheita

”Uusi apulaisvaltakunnansyyttäjä vihaa vihapuhetta”, otsikoi Yle ylen mielistelevän haastattelun tammikuussa 2017, kun Raija Toiviainen oli ollut puoli vuotta apulaisvaltakunnansyyttäjänä. Vuotta myöhemmin hänestä tuli valtakunnan ykkössyyttäjä, kun edeltäjänsä Matti Nissinen sai nepotisminsa vuoksi potkut.

Se näyttää olleen pelkkää markkinapuhetta. Toiviaisen vihapuheen vihaaminen ei ole missään vaiheessa realisoitunut poliisien ja syyttäjien toiminnaksi. Raija Toiviaisen alaiset syyttäjät ovat avainasemassa, sillä suuri osa kansalaisten rikosilmoituksista dumpataan syyttäjien päätöksillä, toki poliisin esittelystä. Toisaalta poliisin on pakko tutkia jokainen juttu, jonka syyttäjä tutkittavaksi määrää.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pystyisi siis muuttamaan nykytilanteen varsin nopeasti, jos haluaisi. Aivan ilmeisesti halua ei ole. Toiviainen on poiminut pullasta vain muutaman riittävän suuren julkisuusarvon omaavan rusinan, ja jättänyt kansalaiset persuterrorin armoille.

Kaikki kriminologinen viisaus kertoo, että tehokkain tapa ennaltaehkäistä rikoksia, on lisätä kiinnijäämisen riskiä. Se on paljon tehokkaampaa, kuin koventaa rangaistuksia. Ja kääntäen: jättäessään vihapuherikokset tutkimatta poliisit ja syyttäjät de facto yllyttävät niihin.

Joten jos haluamme muutosta, on painostettava poliisia ja syyttäjiä noudattamaan virkavelvollisuuksiaan, ja suhtautumaan kansalaisten rikosilmoituksiin, kuten laki heitä siihen velvoittaa.

Tässä olisi myös sisäministeri Maria Ohisalolla ja oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilla toimen paikka. Tasa-arvon ydin on varmistaa, että kansalaiset saavat tasa-arvoisesti lain heille suoman suojan.

Resurssipula on tekosyy

Poliisi vetoaa aina resurssipulaan, mutta se selitys pätee vain osin. Poliisin esitutkintaan ottamien kansalaisten rikosilmoitusten määrä putosi jo ennestään alhaisesta 30 prosentista noin 20 prosenttiin vuonna 2010, jolloin poliiseja oli ennätysmäärä, 7 800 htv. Määrä kääntyi laskuun vasta tuon jälkeen, ja Juha Sipilän kabinetin jäljiltä poliiseja oli enää 7 200.

Antti Rinteen, sitten Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan kirjattiin 300 uutta poliisia. Se on tervetullut käänne edeltäneiden porvarihallitusten toteuttamalle poliisikunnan alasajolle, mutta tarve on vieläkin suurempi. Tarve on luokkaa 1 000 poliisia lisää, verrattuna kevään 2019 tasoon. Se ei tietenkään tapahdu käden käänteessä, koska uudet poliisit on koulutettava.

Tarvittavat lait ovat jo käytettävissä

Kuten tavallista, myös kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra esittää tilanteen korjaamiseksi lakimuutoksia, ja kuten tavallista, ehdotukset menevät eräin osin pieleen.

Diarra kirjoittaa: ”Meidän on lisättävä rangaistuksen koventamisperustetta koskevaan lainkohtaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä lisättävä tunnusmerkistöön maininta sukupuolesta.”

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei voi olla koventamisperuste, koska se on rikoslaissa itsenäisenä rikoksena. Rikos itsessään ei voi olla koventamisperuste.

Koventamisperusteena jo on "rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta –- " (RL 6:5)

Sukupuolen määrittäminen koventamisperusteeksi on erittäin ongelmallista. Sukupuoleenkin perustuvan koventamisperusteen olisi oltava sukupuolesta riippumaton, muuten poljetaan perustuslain pyhintä periaatetta, yhdenvertaisuutta lain edessä.

OM:ssa valmistellaan tästä lakiesitystä. En ole luonnoksia nähnyt, joten en tiedä miten onnistuneita tai epä-sellaisia muotoiluja aiotaan tarjota.

Epäilen kuitenkin tässä tavoiteltavan, ainakin kentän esityksissä privilegioita naisille, eikä tasa-arvoa. Arvelen, ettei vaatijoiden mielessä ole tapaus jossa miestä lyödään kadulla, lyöjän huutaessa ”saatanan sälli”.

Meillä on jo riittämiin huonoja esimerkkejä väkivallan jyvittämisestä sukupuolen perusteella. Esimerkiksi Suomen Amnestyn propagandassa naisiin kohdistuva väkivalta (30 % väkivaltarikoksista) on ihmisoikeuskysymys, miehiin kohdistuva (70 % väkivallasta) ei ole.

Olin aikoinani Amnestyn jäsen, mutta järjestön ryhtyessä sukupuolittamaan ihmisoikeuksia, jätin jäsenmaksun maksamatta.

PS: Otsikkona on ”Pommittakaa poliisia” paitsi siksi, että vihapuheen suitsimisen esteenä on poliisi, myös koska löin vetoa, kuinka nopeasti persut alkavat levittämään tarinaa, että vaadin heittelemään poliiseja pommeilla.

LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:

1) Fatim Diarran kirjoitus facebook-sivullaan 23.6.2020:
”Sain viime viikonloppuna tietää, että minusta on tehty pitkiä keskustelulankoja Ylilauta-nimiselle sivustolle, jossa esitetään henkeeni kohdistuvia uhkauksia. Eilen sen sijaan, että olisin mennyt ulos nauttimaan auringosta töiden jälkeen, vietin illan tehden rikosilmoituksia.
Valitettavasti olen tottunut siihen, että kun ilmaisen mielipiteeni lähtökohtaisesti ihan mistä tahansa asiasta se johtaa siihen, että saan uhkauksia ja inhottavia viestejä. Olen puhunut tästä aiemmin siksi, että kukaan ei ansaitse sellaista häirintää ja ahdistelua.
Ihmisiä, jotka toimivat aktiivisesti politiikassa tai järjestöissä ahdistellaan ja häiritään systemaattisesti Suomessa. Tämä ahdistelu on hiljentämistä, jolla nämä henkilöt halutaan sulkea ja pelotella pois päätöksenteon piiristä. Tämä toiminta kohdistuu erityisesti naisiin ja vähemmistöihin. Naiset kokevat internetissä tapahtuvaa ahdistelua maailmanlaajuisesti 27 kertaa miehiä todennäköisemmin (EWL).
Vihapuhe on vaarallista sen tehokkuuden vuoksi. Se saa monet luopumaan sillä, ei kukaan jaksa jatkuvaa uhkailua ja ahdistelua. Samalla se ehkäisee ihmisiä olemaan lähtemättä mukaan politiikkaan. On helppo sanoa, että politiikassa toimivan ihmisen tulee kestää haukku. Kyllä, ei haukku haavaa tee, mutta yksilön henkeen tai terveyteen kohdistuva uhkaus ei ole enää haukku. Ihmisen etnisyyteen, sukupuoleen, seksuaalisuuteen tai toimintakykyyn liittyvä haukku ei ole vain haukkua, vaan vihapuhetta.
On eri asia todeta, että mielipiteeni on väärä, hölmö tai yksinkertainen. Minä en ole erehtymätön ja nostan mielelläni käden pystyyn virheen merkiksi. Mielipiteiden kritisointi on täysin asiallista ja oleellinen osa yhteiskunnallista keskustelua.
Kun kirjoitellaan nimettömänä, että minut pitää viedä saunan taakse tai uuniin, on menty rajan yli. Kun läheiseni mainitaan, on menty rajan yli. Kun nämä vihakampanjat kohdistetaan työtään tekeviä ihmisiä, kuten journalisteja, syyttäjiä tai poliiseja kohtaan, on menty rajan yli.
Sinä voit toimia ja me voimme yhteiskuntana päättää, että ei ole sallittua.
Meidän pitää tuoda koulusta tutut välituntisäännöt aikuisten maailmaan, kun selkeästi me aikuiset emme osaa käyttäytyä. Se mikä ei ole ok, välitunnilla ei pitäisi olla ok internetissä.
Olen ilmiantanut poliisille henkeeni ja terveyteeni kohdistuvia uhkauksia. En aio lopettaa politiikan tekemistä, mutta vetoan teihin. Me kaikki voimme toimia, vihapuheen kitkemiseksi.
•Kun näet epäasiallista tai häiritsevää sisältöä, ilmianna se välittömästi.
•Me voimme vaatia, että sivustoilla on vastuu siitä minkälaista materiaalia ne sallivat julkaistavan. Ei ole oikein luoda alustaa toinen toistaan kammottavimmille uhkauksille. Ylläpitäjällä täytyy olla vastuu.
•Meidän on lisättävä rangaistuksen koventamisperustetta koskevaa lainkohtaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä lisättävä tunnusmerkistöön maininta sukupuolesta.
•Meidän on lisättävä verkkoalustojen vastuuta torjua vihapuhetta lainsäädännön keinoin.
•Meidän on myös lisättävä verkkoalustojen toimintatapojen ja moderointipäätösten läpinäkyvyyttä.
Tämä ei hiljennä minua.”

2) Tieto kansalaisten kaikkien rikosilmoitusten kohtalosta perustuu sisäministeriön poliisiosaston kahden vuoden välein julkaisemaan Poliisibarometriin.

3) Rikosilmoitusten määrät ovat Poliisihallitukselta, syytteet valtakunnansyyttäjän toimistostta. Taulukko kaikista vihapuherikoksista löytyy Voima-lehden artikkelista: https://voima.fi/artikkeli/2020/vain-6-vihapuherikosilmoituksista-johtaa...

4) YLE 22.1.2017: ”Uusi apulaisvaltakunnansyyttäjä vihaa vihapuhetta – "Sakkorangaistusten taso mietityttää" https://yle.fi/uutiset/3-9417116?fbclid=IwAR19oM_MAFPbSf449A00WcrltXkwFI...