Auerin seksirikosjutun hatarat perusteet

Oikeudenkäynnin salaiseksi määrätyt asiakirjat osoittavat, että Anneli Auerin ja hänen entisen miesystävänsä tuomiot seksuaalirikoksista langetettiin näytöllä, jota oikeuslääketiede ei hyväksy.
Oikeusjuttu perustuu lasten hyvin erikoisiin kertomuksiin, joista suurta osaa edes kovat tuomiot langettaneet tuomarit eivät uskoneet.

Turun hovioikeus aloitti maanantaina 28.1 oikeusjutun käsittelyn. Käräjäoikeudessa Anneli Auerille ja entiselle miesystävälleen Jens Kukalle esitettiin yhteensä 27 syytettä, alakohtineen 109. Pääosa koski lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia, loput pahoinpitelyjä.
Seksuaalirikosten väitetään tapahtuneen marraskuun 2007 alusta heinäkuun 2008 loppuun. Aikana, jolloin Anneli Auer seurusteli helsinkikäisen taksiautoilija Jens Kukan kanssa. Tekojen väitetään kohdistuneen neljään sisarukseen, sekä kolmeen muuhun lapseen.
Pahoinpitelysyytteiden tekoaika on pääosin sama, osa ajoittuu vuosille 2004-2009. Paria pahoinpitelyä lukuunottamatta kaikki perustuu sisarussarjan kolmen nuorimman lapsen kertomuksiin elokuulta 2011. Väitettyjen seksuaalirikosten alkaessa marraskuussa 2007 poika oli vajaan 8, tytöt noin 6 ja 3,5 vuoden ikäisiä.
Sisaruksista vanhin tyttö oli tuolloin 10-vuotias. Hän on johdonmukaisesti kiistänyt sekä seksuaalirikokset, että väkivallan. Turun hovioikeus on päättänyt kuulla nyt jo 15-vuotta täyttänyttä tyttöä todistajana.

Seksiä ja väkivaltaa

Nuorempien lasten kertomusten ydin on Anneli Auerin, Jens Kukan ja vanhimman, siis 10-vuotias tytön taajaan harrastama ryhmäseksi, jota nuoremmat lapset joutuivat katselemaan. Toisinaan heitä olisi pakotettu mukaan, ja käytetty myös muulloin hyväksi. Kertomuksissa korostuvat anaaliyhdynnät, ja Kukan väitetään olleen toisen tytön kanssa myös tavallisemmassa sukupuoliyhdynnässä. Kaikkiin kertomuksiin hyväksikäytöstä liittyy väkivaltaa, kuten vyöllä hakkaamista.
Lapset kertoivat Kukan käyttänyt hyväkseen myös kolmea muuta lasta, yhdessä heidän kanssaan. Kysymys ei ollut pedofiilille tyypillisestä viettelystä, vaan lapset olisi alistettu vyöllä lyömällä. Tekopaikaksi kerrottiin rivitaloyhtiön yhteinen kuntosali, johon kaikilla perheillä oli avain.
Annelin väitettiin kohdelleen pieniä lapsia muutoinkin äärimmäisen julmasti. Heitä oli paiskottu lattiaan ja seinään "jotta veri lensi", kiskottu toistuvasti jalasta pitkin portaita pään hakatessa askelmiin. Anneli Auer ja vanhin tyttö olisivat harjoittaneet saatananpalvontaa, ja niihin liittyen toistuvasti vv. 2007-2008 viillelleet nuorempia lapsia. Riiteissä väitettiin uhratun kymmenittäin hiiriä, joskus papukaijoja ja kissoja.
Kolme nuorinta lasta alkoivat kertoa hyväksikäytöstä ja väkivallasta sijaisvanhemmilleen elokuussa 2011. Aikuiset videoivat lasten haastattelut, ja toimittivat ne poliisille. Kaikille rikoksen uhreiksi väitetyille seitsemälle lapselle tehtiin lääkärintarkastus ja oikeuspsykologiset haastattelut. Anneli Auer ja Jens Kukka pidätettiin ja vangittiin.
Syyttäjät syyttivät suoraan nuorimpien lasten kertomusten mukaisesti. Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi kesäkuussä 2012 äänin 2-1 Auerin seitsemän ja Kukan 10 vuodeksi vankeuteen seksuaalirikoksista ja pahoinpitelyistä. Käräjäoikeus kuitenkin totesi huomattava osan lasten kertomuksista mahdottomiksi.
Muu syytteiden tueksi esitetty näyttö on vähintäänkin ristiriitaista.

Voiko neitsyyden todistaa?

Kaikki väitetyt uhrit asuivat Turussa. Satakunnan poliisilaitoksen tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari, jonka käsissä on myös Ulvilan murhajutun tutkinta, valitsi lääkärintutkimusten tekijäksi naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilän Tampereen yliopistollisesta sairaalasta. Hänellä on kokemusta yhteistyöstä poliisin kanssa.
Joki-Erkkilä löysi lapsista hyvin paljon arpia, myös viiltelyn jälkiä. Hän löysi arpia myös lasten peräaukon tienoilta, mikä sopi väitteisiin anaaliyhdynnöistä.
Joki-Erkkilä havaitsi kaikkien tyttöjen olevan niin sanotusti neitsyitä, minkä pitäisi osoittaa yhdyntäväitteet perättömiksi. Joki-Erkkilä kuitenkin katsoi, ettei havainto sulje pois sukupuoliyhdyntää. Pariin yhdysvaltalaiseen tutkimukseen viitaten hän kirjoitti lausuntoihinsa: "[I]mmenkalvon vauriot paranevat usemmiten täysin, ellei repeämä ole syvä". "[J]opa raskaana olevilla teini-ikäisillä on todettu immenkalvolla emättimeen työntymiseen viittaava objektiivinen löydös vain 5,6 %". Immenkalvo ikään kuin kasvaisi takaisin.
Kaikki tätä artikkelia varten haastatellut oikeuslääketieteen edustajat olivat täysin erimieltä. Heidän mukaansa "neitsyys" tai sen puuttuminen voidaan tutkimuksessa todeta, sillä immenkalvo häviää yhdynnässä. Yksikään virassa toimiva oikeuslääkäri ei kuitenkaan halunnut esiintyä omalla nimellään. Lääkärit ovat yleensäkin haluttomia todistamaan toisen lääkärin lausuntoa vastaan, ja tässä tapauksessa asiaan vaikutti myös Minna Joki-Erkkilän asema. Terveyden- ja hyvivoinnin laitos pitää häntä erittäin pätevänä seksuaalisen hyväksikäytön tutkijana.
Todennäköisesti tämän vuoksi puolustuksella ei ollut käräjäoikeudessa lääkäritodistajaa, joka olisi kyseenalaistanut Joki-Erkkilän tulkinnan.
Entisen Uudenmaan läänin lääninoikeuslääkäri Martti Tenhu oli aikoinaan Suomen kokenein oikeuslääkäri. Eläkeläisellä ei ole enää ura vaarassa, joten hän lausui kantansa avoimesti: "Ainakin tapauksessa, jossa yhdyntöjä on ollut useita, ei immenkalvosta olisi kuin muisto. Se tuhoutuu toistuvissa penetraatioissa, eikä se kasva uudelleen. En koskaan joutunut tilanteeseen, jossa tästä olisi ollut epäselvyyttä".
Lääkäri Minna Joki-Erkkilä puolustaa edelleen kantaansa. "Siitä on valtavasti kirjallisuutta. Lapsilla ja nuorilla ei todista mitään, jos immenkalvo on ehjä. Yhdynnästä jää hyvin harvoin jälkiä, varsinkin jos siitä on pitkä aika".
Käräjäoikeus hyväksyi rivin mittaisella maininnalla Joki-Erkkilän tulkinnan, pohtimatta lainkaan sen ristiriitaa yleisen tietämyksen kanssa.

Kertomukset kaatuvat

Seksuaalisen väkivallan kerrottiin repäisseen yhdelle lapselle aukon, fistelin, peräsuolen ja virtsaputken väliin. Vielä kolme vuotta myöhemmin, syyskuussa 2011 Joki-Erkkilän vastaanotolla lapsi kertoi virtsan mukana yhä tulevan ulostetta, ja lääkäri havaitsi mahdollisen fistelin. Lapselta ei kuitenkaan otettu virtsanäytettä, joka olisi osoittanut onko virtsassa ulosteperäisiä bakteereja.
Lapsille tehtiin myös laaja-alainen magneettikuvaus. Niissä ei löytynyt vähäisintäkään viitettä lasten värikkäästi kuvaamasta rajusta väkivallasta. Myöskään väitettyä fisteliä ei löytynyt. Kuvauksen tulokset kumosivat siten ison osan lasten kertomuksista.
Ainoa poikkeava löydös oli yhden lapsen peräsuolen laajentuma, jonka kuvauksen tehneet lääkärit arvioivat syntyneen tapaturmaisesti, "mutta tapaturman mekanismi ei kuvista selviä". Käräjäoikeus piti löydöstä erittäin vahvana todisteena seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Hymyn haastattelema HUS:n lastenkirurgi Harry Lindahl tyrmää arvion: "Lääkärinlausunnossa kuvattua syntytapaa ei ole olemassakaan. Selitys tapaturmaisesta synnystä on mahdoton, eikä penetraatio aiheuta venymistä. Ellei ole synnynnäistä vikaa, tällaisista peräsuolen laajentumista 99 prosenttia johtuu ummetuksesta. Peräsuolen venymiseksi pitää olla pitkäaikainen paine, ja sen tuottaa ummetus"
Tämä lapsi oli toistuvasti kärsinyt ummetuksesta.
Muut tutkimuksiin joutuneet kolme lasta ja heidän vanhempansa olivat hyvin hämmästyneitä seksuaalirikosväitteistä, eikä niille löytynyt esitutkinnassa mitään näyttöä. Silti niistäkin nostettiin syytteet, jotka kaikki kaatuivat käräjäoikeudessa.
Myös tarina saatananpalvonnasta ja syytteet siihen liittyvistä viiltelyistä kaatuivat. Syyttäjät olivat sivuuttaneet lapsille vuosina 2009 ja 2010 tehdyt lääkärintutkimukset, joissa oli tarkasteltu myös ihoa, joka oli siisti, ilman mainittavia arpia. Jos Joki-Erkkilän löytämät viiltelyarvet ovat todellisia, ne ovat syntyneet myöhemmin. Aikana, jolloin Anneli Auer on istunut tutkintovankeudessa, miehensä murhasta syytettynä.
Lapset myös väittivät kertoneensa hyväksikäytöstä isoäidilleen, ja Jens Kukan pojille. He myös väittivät Jensin poikien olleen paikalla, kun hyväksikäyttöä tapahtui, Kuulusteluissa nämä kiistivät väitteet, niistä perin hämmästyneinä.

Porno siivitti kertomuksia

Näytöksi jäivät lasten kertomukset ja lääkäri Minna Joki-Erkkilän tulkinnat somaattisista löydöksistä. Myös psykologit antoivat laajat lausunnot, mutta nekin tukeutuvat Joki-Erkkilän johtopäätöksiin.
Kaiken kaikkiaan käräjäoikeuden enemmistökin hylkäsi kaikki sellaiset syytteet, joissa väitettiin olleen, tai jossa saattoi olla ulkopuolisia näkijöitä. Vain ne syytteet menestyivät, joissa kuvatut teot olivat tapahtuneet pelkästään syytettyjen, ja neljän sisaruksen, kesken.
Lasten ja erityisesti pojan kertomuksista räikein osa selvästi peräisin pornografiasta, painottavat psykologian tohtori Katarina Finne ja Åbo Akademin psykologian professori Pekka Santtila. He laativat Auerin puolustuksen pyynnöstä laajan lausunnon rikosväitteistä.
Myös poikaa haastatellut psykologi toteaa tällä olevan "huomattavan paljon 12-vuotiaan lapsen ikätasoon kuulumatonta tietoa seksistä". Psykologi syytti Jens Kukkaa pornon tarjoamisesta pitäen mahdottomana, että lapsi olisi itse hakenut sitä internetistä.
Psykologin väite ei vastaa yleistä kokemusta. Väestöliiton tutkimusten mukaan jopa päiväkoti-ikäiset lapset katsovat internetistä pornoa, vahingossa tai tarkoituksella: "Suurin osa kymmenvuotiaista lapsista on nähnyt pornoa internetistä. Osa katsoo sitä jopa päivittäin". (YLE 29.11.2012).
Poika kertoi psykologille, että Jens Kukka oli ostanut isosiskolle tekopeniksen "ja siinä luki kaalimato.com". Puolustus osoitti, ettei tuollaisissa leluissa lue kauppiaan nimiä. Käräjäoikeus piti kertomusta totena arvellen, että nimi on voinut lukea pakkauksen päällä.
Santtila ja Finne liittivät lausuntoonsa kopion joka kotiin jaetusta katalogista, jossa vaatteiden, astioiden ja muiden kodin tavaroiden ohella mainostettiin seksivälineitä. Myös tekopeniksiä. Sivulla lukee kauppaliikkeen nimi: kaalimato.com. Käräjäoikeus ei edes mainitse tätä todistetta.
Pekka Santtila ja Katariina Finne arvostelevat hyvin jyrkästi Minna Joki-Erkkilän lausuntoja asenteellisuudesta. Joki-Erkkilä joutuikin poistamaan lausunnoistaan virheellisiä tutkimussitaatteja, ja yliampuvia päätelmiä. Tuomarit yhtyivät kritiikkin: "Käräjäoikeuden käsityksen mukaan voidaan Joki-Erkkilän allekirjoittamien lausuntojen asenteellisuuteen kohdistuvaa kritiikkiä pitää perusteltuna ja oikeutettuna. Kritiikin oikeutukseen ei vaikuta se, että Joki-Erkkilä on 25.5.2012 päivätyssä lausuntojen korjauksissa ja korjatuissa lausunnoissa peräytynyt eräistä aiemmissa lausunnoissaan esittämistä kannanotoista".
Tästä huolimatta tuomio perustuu ratkaisevissa kohdin Joki-Erkkilän lausumiin.
Kaikki tuomarit totesivat lasten kertomuksissa olevan paljon liioittelua ja täysin epätosia väitteitä. Vähemmistöön jäänyt puheenjohtaja katsoi kertomusten muodostavan kokonaisuuden. Kun iso osa kertomuksista oli mahdottomia, ei loppujakaan voi pitää tarpeeksi luotettavina, varsinkaan kun muuta näyttöä ei juuri ole. Anneli Auer kertoi lyöneensä kerran yhtä lasta muovilautasella päähän, ja tukistelleensa lapsia. Näistä ja eräistä muista pahoinpitelyistä puheenjohtaja olisi tuominnut Auerin ja Kukan. Lisäksi hän katsoi Kukan kerran sohineen saunakauhalla lapsia takapuoleen.

Santtila ja Finnilä tarttuivat myös syvään ristiriitaan lasten kertomusten ja suhteiden välillä. Sosiaaliviranomaisten mukaan lasten suhteet olivat vuosina 2007-2010 erittäin hyvät.
Kuinka todennäköistä on suhteiden säilyminen hyvinä, jos isosisko olisi viillellyt pienempiään Anneli Auerin kanssa, ja edistänyt näiden raajaa seksuaalista hyväksikäyttöä?
Suhteet alkoivat huonontua ja katkesivat vasta vuoden 2011 keväällä ja kesällä.

Julkaistu: Hymy 2/2013