Ulvilan surma ja varsinkin sen päälle sepitetty seksuaalirikosjuttu oli myös medialta totaalinen epäonnistuminen. Epäonnistumisten sarjaa jatkoi Helsingin Sanomat artikkelillaan “Krp tutkii hetki hetkeltä Suomen kuuluisimman hätäpuhelun”.
Jo kohta 19 vuotta selvittämättömänä olleen Ulvilan surman tutkinta siirtyi joulukuussa Lounais-Suomen poliisilta keskusrikospoliisille. Siirto tapahtui heti sen jälkeen, kun korkein oikeus oli purkanut Anneli Auerille ja Jens Kukalle tekaistuista seksuaalirikoksista langetetut tuomiot.
HS:n uutisen mukaan poliisi yrittää vielä kerran saada jotain uutta irti Ulvilasta surmayönä hätäkeskukseen soitetusta puhelusta. ”Tsekkausprosessi on käynnistetty. Että voidaanko sille jotakin tehdä”, kertoo uusi tutkinnanjohtaja Olli Töyräs keskusrikospoliisista”, toimittaja Riika Nykänen kirjoittaa 15.4.2025 julkaistussa artikkelissa. 1)
Hätäkeskusnauha oli Ulvilan murhaoikeudenkäyntien keskiössä. Oikeudelle esitettyyn nauhaan liittyy useita hyvin epäilyttäviä seikkoja, mutta juuri niistä Helsingin Sanomat huolellisesti vaikeni.
Nauhasta tehtiin vuosina 2006-2008 viranomaiskäyttöön kolme litterointia; yhden niistä teki keskusrikospoliisin äänitutkija Tuija Niemi. Kaikki kolme kuulivat nauhalta ulkopuolisen tekijän ääniä. Siis myös sittemmin kuuluisaksi tullut Tuija Niemi.
Syksyllä 2009, jolloin poliisi oli ottanut ykkösepäillyksi Anneli Auerin, poliisi pyysi Niemeltä uuden lausunnon mm. hätäpuhelutallenteelta kuultavista mahdollisista ulkopuolisen äänistä, kamppailusta, äänistä poistuttaessa rikotusta lasiaukosta ja äänistä käveltäessä lasinpalasten päällä.
Tuija Niemi antoikin 13.8.2009 lausunnon, jossa hän käänsi aiemman arvionsa päälaelleen. Nyt nauhalta ei hänen mielestään enää kuulunutkaan ulkopuolisen ääniä. Sieltä ei kuulunut ulkopuolisen puhetta eikä muutakaan ääntelyä, ei kamppailua uhrin kanssa, ei lasinpäällä kävelyä eikä poistumista ikkunasta.
Tätä täyskäännöstä HS ei kerro. Niemi oli murhaoikeudenkäynnissä syyttäjän tähtitodistaja, mutta HS katsoo paremmaksi vaieta hänestä kokonaan.
Oikeudelle esitetyn häke-nauhan kaikkein kiistanalaisin seikka on “uole” -sana. Syyttäjät tulkitsivat sen olevan Anneli Auerin kylmä käsky miehelleen: “kuole”. Toisen tulkinnan mukaan se on loppuosa pyynnöstä “älä kuole”. Oleellisin kysymys kuitenkin on, onko tuota sanaa alkuperäisellä nauhalla ollenkaan.
Näin ilmestyi "uole"
Niemi oli kuunnellut hätäkeskusnauhan satoja kertoja, mutta ei ollut missään kohtaan kuullut “uole”. Sitten jutun päätutkija, oudoista otteistaan tunnetuksi tullut rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja kertoi kuulevansa nauhan tietyssä kohdassa ”kuole”, ja kehottanut Niemeä tutkimaan kohtaa tarkemmin. Nyt Tuija Niemi alkoi kuulla ainakin “uole” -sanan.
Niemi ei kertonut Santaojan manipulaatiosta oma-alotteisesti, vaan tunnusti sen Satakunnan käräjäoikeudessa 30.4.2010 dramaattisessa kuulustelussa, jossa Auerin AA Juha Manner hiillosti Niemeä sanan löytöhistoriasta. Tapaus selostetaan perusteellisesti Mannerin ja Milla Ollikaisen kirjassa ”Ulvilan surma”. Niemen tunnustus on purettu siihen nauhalta.
Tämän aivan oleellisen tiedon HS salasi lukijoiltaan. Ja juttu vain pahenee.
Tuplahyöty syyttäjille
Mistä “uole” oikein löytyi? Siihen antaa vastauksen juristi Niina Berg, joka julkaisi viime vuonna kirjan “Totuus Ulvilan murhan hätäpuhelusta”. Se on perusteellisin nauhasta tehty analyysi, joten media, myös Helsingin Sanomat vaikenee kirjasta huolellisesti.
Berg esittää vahvoja perusteluja sille, ettei nauhalla ole mitään “uole” sanaa, vaan se ilmaantui maailmaan vasta poliisien pöydällä. Sana “löytyi” ikään kuin muiden sanojen alta. Berg huomauttaa, että nauhan tuossa “kohdassa kuului aiemmin lapsen todennäköisesti äidilleen esittämä kysymys ”ketä siellä on”, joka oli suora viittaus siihen, että lapsen mielestä paikalla oli joku ulkopuolinen, mutta hän ei tiennyt kuka.
Näin muokkauksella saatettiin maailmaan “uole” sana jota saattoi käyttää Auerin syyllistämiseen, ja häivytettiin kuulumattomiin lapsen ulkopuoliseen tekijään viittaava kysymys.
Tämän Helsingin Sanomat salasi lukijoiltaan.
Hätäkeskusnauhasta tuomioistuimille esitettyä versiota on siis syytä epäillä poliisin tekemäksi väärennökseksi. Siksi siitä on helmikuussa jätetty poliisille tutkintapyyntö, jonka Poliisihallitus siirsi valtakunnansyyttäjän toimistolle. Siellä se on valtionsyyttäjä Tapio Mäkisen peukalon alla. Mäkinen on kokenut poliisirikosten hautaaja, joten en pidätä hengitystäni odottaessani viraston vastausta.
Niille, joille tuottaa kiukkuista hengenahdistusta jo ajatus, että poliisit väärentäisivät todisteita, suosittelen poliisi- ja syyttäjäkorruption aakkosten opiskelun aloittamista vaikka tästä: https://www.mikkoniskasaari.fi/node/263
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) Helsingin Sanomat verkkolehti 15.4.2025 “Krp tutkii hetki hetkeltä Suomen kuuluisimman hätäpuhelun”, printissä 16.4. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011109893.html
2) Niina Berg: Totuus Ulvilan murhan hätäpuhelusta. https://www.suomalainen.com/products/totuus-ulvilan-murhan-hatapuhelusta...