Budjettiriihessä pitäisi muistaa, että rikostutkinnan nykytilanne on häpeä oikeusvaltiolle. Oikeiston toteuttama poliisin resurssien leikkauslinja on ollut turmion tie.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) julkisti elokuussa ministeriön blogissa hyvän uutisen: ”Johdollani valmistellussa Sisäisen turvallisuuden selonteossa, joka käsitellään eduskunnassa nyt syksyllä, esitetään tarve nostaa poliisien määrä 8200 vuoteen 2030 mennessä.” 1)
Oli ja on korkea aika kääntää poliisien määrä nousuun.
Poliisien määrä oli huipussaan vuonna 2010, noin 7 800 htv. Siinä taisi olla mukana jo joitain erityistoimin palkattuja, jos oikein muistan. Sen jälkeen alkoi alamäki. Mari Kiviniemen (kesk), Jyrki Kataisen (kok), Alexander Stubbin (kok) ja Juha Sipilän (kesk) hallitukset leikkasivat poliisien määrää, kukin vuorollaan.
Juha Sipilän kabinetin jäljiltä heitä oli enää 7 200 htv:n verran. Ollessaan vielä Sipilän sisäministeri Petteri Orpo (kok) ennakoi poliisien pääluvun putoavan alle 7 000, mitä hän piti kipurajana. Kansalaisten oikeusturvan kipuraja oli ylitetty jo paljon aikaisemmin, mutta se ei Orpoa huolettanut. Nyt kokoomuksen puheenjohtaja mesoaa poliisin määrärahasta – mutta Orpo ei kerro vaativansa hallitusta korjaamaan hänen itsensä aiheuttamia tuhoja.
Antti Rinteen, sittemmin Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaan kirjattiin poliisien määrän lisääminen 300 htv:n verran. Siinä on edistytty hyvin, poliisin vahvuus on nyt yli 7 400 htv.
On poliittisesti kiinnostavaa, että käänteen tekee nimenomaan vasemmiston, vihreiden ja keskustan hallitus. Keskustalle se onkin ihan uusi suunta, ja nytkin kepulainen valtionvarainministeri rimpuilee vastaan. Vvm Annika Saarikko haluaisi leikata poliisin määrärahoja, mikä romahduttaisi poliisit Juha Sipilän tasolle.
Vielä kerran rautalangasta: kokoomuksen ja kepun johtamat hallitukset leikkasivat poliisilta, viimeksi persujen tuella. Demarien johtama hallitus on lisännyt poliisin resursseja.
Rikostutkinta hunningolla
Jo poliisien määrän ollessa huipussaan, vuonna 2010, kansalaisten jättämien rikosilmoitusten pääsy esitutkintaan romahti entisestään. Aiemmin niistä eteni esitutkintaan parhaimmillaan 30 prosenttia, sen jälkeen noin 20 prosenttia (nämä luvut perustuvat Poliisibarometreihin). Paljon puhetta ja huolta herättävistä vihapuherikoksista vielä pienempi osa pääsee esitutkintaan: vain 10 prosenttia. 2)
Juhlapuheissa niin poliisijohtajat kuin valtakunnansyyttäjä korostavat kuinka tärkeää on puuttua näihin koko yhteiskunnan ilmapiirin myrkyttäviin ja demokratian edellytykset rapauttaviin rikoksiin. Ne ovat juhlapuheita, tilastot näyttävät niin poliisien kuin valtakunnansyyttäjän todellisen linjan.
Kansalaisten tekemistä rikosilmoituksista totta kai merkittävä osa koskee aivan mitättömiä juttua, osa on aiheettomia ja joku osa vääriä ilmiantoja, siis rikoksia. Näitä ei kuitenkaan ole 80-90 prosenttia ilmoituksista.
Mitättömiä juttua ja aiheettomia ilmoituksia, sekä vääriä ilmiantoja löytyy runsaasti myös poliisin itsensä kirjaamista ilmoituksista, mutta silti ne etenevät esitutkintaan. Niissä ei useinkaan ole edes uhria, asianomistajaa, joka kansalaisten ilmoituksista yleensä löytyy.
On silkkaa mielivaltaa, mitkä ilmoitukset otetaan esitutkintaan, mitkä jätetään. Mielivalta tuottaa kansalaisten eriarvoisuuden lain edessä, mikä loukkaa perustuslain kaikkein pyhintä. Mielivalta antaa poliiseille ja syyttäjille mahdollisuuden pelata pärstäkertoimen mukaan, ja valita poliittisten intohimojensa perusteella, mitä väitettyjä rikoksia otetaan tutkintaan, minkä rikoksen tutkinta estetään. Tilanne korruptoi niin poliisit kuin syyttäjätkin.
Tämä ei johdu vain resurssipulasta. On myös poliisien ja syyttäjien poliittinen valinta jättää kansalaisten rikosilmoitukset mopen osalle. Silti se johtuu myös resurssipulasta. Poliiseja on liian vähän. Vajaus on luokkaa 1 000 poliisia siitä, mitä heitä oli Sipilän raunioilla. Sisäministeri Maria Ohisalon tavoite on aivan oikea.
Oikeusvaltiossa ei voi olla niin, että pärstäkerroin tai poliisin poliittiset mieltymykset ratkaisevat, saako kansalainen häneen kohdistuneen rikoksen asianmukaisesti poliisitutkintaan.
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen äskeinen toive muuttaa lakia niin, ettei poliisin tarvitsisi tutkia kaikkia rikosilmoituksia, oli täysin edesvastuuton, se oli loukkaus oikeusvaltiota kohtaan, ja myös vilpillinen. Ei poliisi nytkään tutki kaikkia rikoksia, kuten edellä on kerrottu. Ei, vaikka esitutkintalaki määrää: ”Esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty.” Nykyinen meno on yksinkertaisesti laitonta. Se on perustuslain vastaista, esitutkintalain vastaista ja poliisilain vastaista.
Jokunen ajatus kannattaa uhrata myös poliisin motivaatiolle. Kun päivästä toiseen joutuu valitsemaan kahdesta saman tasoisesta rikoksesta, kumpi otetaan esitutkintaan, kumpi julistetaan ”vähäiseksi” tai valehdellaan ”ei rikosta”, se syö motivaation. Rehelliselle ihmiselle se on moraalinen haaksirikko. Lopulta tämä mielivalta korruptoi koko aparaatin.
Valtionvarainministeriön budjettiesityksen suora leikkaus poliisin määrärahoihin ei ole summana suuren suuri, 9,2 miljoonaa, prosentin verran. Siitä puolet kohdistuu Suojelupoliisiin, mikä kumma kyllä ei ole julkisuudessa herättänyt intohimoja. Koko rahoitusvajeeksi sisäministeriö ilmoittaa 35 miljoonaa. 3)
Nämä eivät ole suuria summia muistaen mistä on kysymys: oikeusvaltion kyvystä turvata kansalaisille tasavertaisuus lain edessä, turvata jokaiselle oikeus saada kokemansa rikos viranomaisten tutkintaan. Poliisien määrä on ihmisoikeuskysymys. Sen pitäisi vedota ainakin vasemmistoon ja vihreisiin.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) Sisäministeriön blogi 19.8.2021 https://intermin.fi/ajankohtaista/blogi/-/blogs/poliisin-voimavarojen-po...
2) Tilastot vuoteen 2018 löytyvät Voiman 4.3.2020 artikkelista. https://voima.fi/artikkeli/2020/vain-6-vihapuherikosilmoituksista-johtaa...
3) https://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2022&lang=fi&maindoc=/2022...