Poliisilla on kiire valelääkäri Esa Laihon kanssa. Poliisilla ei kuitenkaan ole mitään kiirettä selvittää, miksi he kieltäytyivät tutkimasta Laihosta vuonna 2008 tehtyä ilmoitusta.
Helsingin poliisilaitokselle tehtiin 2.10.2008 Esa Laihosta tutkintapyyntö, jossa epäiltiin myös hänen pätevyyttään. Helsingin poliisilaitos jätti sujuvasti asian sikseen. Rikoskomisario Mikko Masalin päätti 23.12.2008 jättää esitutkinnan tekemättä.
Laihon tapaus tuli julki syksyllä 2011, ja sai suuren julkisuuden. Haastattelin marraskuussa 2011 tutkintapyynnön tekijää Harrya, rikosoikeuden professori Matti Tolvasta, ja rikoskomisario Masalinia. Tolvasen arvio oli, että poliisi oli toiminut väärin ja lain vastaisesti, jättäessään asian tutkimatta. Olen samaa mieltä.
Jos poliisi olisi toiminut lain mukaisesti, valelääkärin ura olisi päättynyt jo kolme vuotta aikaisemmin.
Syksyn 2008 tutkintapyynnössä Laihon rikokseksi epäiltiin heitteillepanoa. Laiho oli päättänyt lähettää muistamattomassa tilassa olevan, tuolloin 75-vuotiaan alzheimer-potilaan kotiinsa, jossa tämä asuu yksin.
"Äitini toimitettiin ensimmäisen kerran sairaalaan, kun aviomies oli maannut eteisessä kuolleena, äidin osaamatta tehdä mitään. Hänet kotiutettiin kolmen kuukauden kuluttua koeluontoisesti", kertoi Harry. Äidin vuoksi hän esiintyi vain etunimellään.
"Äidilläni on huonon muistin lisäksi lääkitystä vaativa masennus, ja huonot jalat. Ne ovat huono yhdistelmä. Hän alkoi eksyillä kävelyretkillään, joilta hänet toimittivat kotiinsa milloin poliisi, talonmies tai lapsi. Kerran äitini päästi kotiinsa kaksi tupakkaa kaupittelevaa miestä, jotka varastivat lompakon, ja toista tuhatta euroa käteistä rahaa, sekä pankkikirjat. Äitini myös teloi itsensä kaaduttuaan ensin kävelyretkellä ja sittemmin pudottuaan sängystä. Tämän seurauksena hänet toimitettiin Koskelan sairaalaan, missä hän sai ”lääkärikseen” Esa Laihon", Harry kertoi.
Harhailleessaan äiti saattaa olla menossa lypsylle tai etsiä kuolleita sukulaisiaan. Hänen mielensä ei kerta kaikkiaan enää elä tässä maailmassa. Kotiuttamisen aikaan Harry oli opiskelemassa Tanskassa, ja hänen veljensä ajoi rekkaa pitkin Eurooppaa. Heillä ei ollut mahdollisuutta ryhtyä omaishoitajiksi, eikä muita sukulaisia etelässä ole.
Hoito Koskelassa oli Harryn mukaan sinänsä hyvää, äidin kunto kohentui ja kaatuillessa saadut vammatkin paranivat. Hoito kuitenkin loppui kesken.
"Järjestettiin hoitokokous, johon minä osallistuin, kun satuin olemaan Suomessa. Luulin osallistuvani kokoukseen, jossa avoimesti pohditaan hoidon eri mahdollisuuksia. Se olikin tilaisuus, jossa Esa Laiho saneli äitini olevan niin hyväkuntoinen, että hänet voidaan kotiuttaa". Harrya pisteli vielä 2011 vihaksi, kun hän muisteli tilaisuutta.
"Tiesin aivan varmaksi, ettei äitini pysty elämään yksin. Hän ei tiedä mitä tekee. Hänen keittiön hellastaan on otettu sulake pois, ettei hän polta koko kerrostaloa. Hänellä oli nimittäin tapana sytyttää tupakka punahehkuiselta levyltä, hukattuaan tulitikut".
Harry mietti vaihtoehtojaan. Äiti ei ollut holhouksessa, eikä Harry siis varsinaisesti ollut "lääkäri" Esa Laihon päätöksen asianosainen.
"Yleisen kokemuksen mukaan kanteleminen Valviralle on joutavaa. Se ei johda mihinkään. Niinpä päätin siirtää asian poliisille".
<!--[if !supportLineBreakNewLine]-->
<!--[endif]-->Rikoskomisario Mikko Masalin perusteli tutkinnan jättämistä tekemättä näin:
"Kyseisen [rikoksen] tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää sitä, että henkilö saatetaan avuttomaan tilaan, jonka seurauksena hänelle aiheutuu Konkreettinen (todellinen) henkilövahingon vaara."
"Poliisin perustelut eivät pidä paikkaansa", tyrmäsi rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.
"Heitteillepanoon voi syyllistyä, vaikkei olisi syypää, eikä mitenkään osallinen toisen joutumiseen avuttomaan tilaan. Heitteillepanopykälä sisältää kahden tyyppisiä rikoksia. Toisaalta se koskee sitä, on saattanut toisen avuttomaan tilaan. On esimerkiksi juottanut tämän humalaan, tarjonnut huumeita, jotka ovat vieneet itsehallinnan, tai vaikkapa pahoinpidellyt toisen toimintakyvyttömäksi. Toisaalta se koskee sitä, että jättää oman onnensa nojaan avuttomassa tilassa olevan henkilön, josta on velvollinen huolehtimaan."
"Jos esimerkiksi metsästysreissulla joku katkaisee jalkansa, ja kumppanit jättävät hänet metsään, se aivan varmasti tutkitaan heitteillejättönä, vaikkei metsästyskavereilla olisi mitään tekemistä loukkaantumisen kanssa. Kun on ryypätty yhdessä, ja jätetty kaveri ulos pakkaseen, ne on tutkittu heitteillepanona, vaikka asianosainen onkin juonut ihan itse ja toisten toimista riippumatta".
"Tämä on ikään kuin sosiaalinen pykälä. Se kertoo, miten meidän kuuluu suhtautua avuttomassa tilassa oleviin lähimmäisiimme", Tolvanen toteaa.
"Oli ihan riittävät perusteet olla tutkimatta. Päätös on tehty ja se on oikein", väitti rikoskomisario Mikko Masalin vielä kolme vuotta myöhemmin.
"Ei pidä paikkaansa! Tutkintakynnyksen olisi ilman muuta pitänyt ylittyä", arvioi professori Matti Tolvanen.
<!--[if !supportLineBreakNewLine]-->
<!--[endif]-->Poliisin perustelu ei vastannut lainkaan siihen, mitä tutkintapyynnössä esitettiin. Tutkintapyynnössä ei väitetä, että Esa Laiho olisi aiheuttanut vanhan rouvan altzheimerin ja muistamattomuuden. Siinä väitetään, että Laiho ajoi pois hoitokodista omaan yksinäiseen asuntoonsa ihmisen, joka ei pysty huolehtimaan itsestään, ja josta lääkärillä oli hoitovastuu. Poliisin päätös on siten kirjoitettu kuin aivan jostain muusta rikosilmoituksesta.
"En minä muista ulkoa kolme vuotta vanhaa juttua, mutta päätökselle on oikeat perusteet", toisti rikoskomisario Masalin. Tarjosin hänelle mahdollisuutta etsiä tutkintapyyntö poliisilaitoksen arkistosta, ja esittää sitten parempia perusteluja, mutta komisario kieltäytyi.
Poliisin perustelut olivat peräti kahdella tavalla väärät. Rikosilmoituksen tekijän ei tarvitse ilmoittaa rikosnimikettä. Hänen ei tarvitse tietää, mikä rikos moittivassa menettelyssä saattaa olla kyseessä. Riittää, että hän esittää teonkuvauksen, ja on viranomaisten, viime kädessä tuomioistuimen asia tutkia, mikä rikos on kyseessä. Harryn tutkintapyyntö koski Laihon toimia virassaan, ja siinä onkin kysymys myös virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Siitä poliisi ei ole lausunut mitään. Ei edes vuonna 2013.
Blogikirjoituksen perustana oleva artikkeli julkaistiin: Hymy 12/2011.