Pelkääkö apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe virastonsa luottotoimittajien menettämistä, vai mikä selittää hänen ratkaisujaan HS:n päätoimittajan osalta?
Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemeä on julkisuudessa vaadittu luopumaan itsekriminalisoinnin suojastaan, Viestikoelaitoksen salaisuuksien paljastamista (?) koskevassa oikeusjutussa. Ilmiantamaan itsensä, hankkimaan syyte ja astumaan leivättömän pöydän ääreen kolmen syytteessä olevan alaisensa seuraksi. Tätä on syvän moraalisin äänenpainoin vaadittu myös, ellei erityisesti toimittajakunnan piiristä.
Vaikka oikeusjutun asetelmassa eittämättä on tietty vinous, minulle on jäänyt epäselväksi, mitä hyötyä olisi ja kuka hyötyisi, jos myös HS:n päätoimittaja saisi syytteen turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. Jos joku kuvittelee, että toimittajat olisivat välttäneet syytteet, jos päätoimittaja olisi sellaisen saanut, hän on perusteellisesti väärässä. Toimittajat olivat kiistatta artikkelin julkaisussa mukana, eikä Niemen asema muuta heidän asemaansa millään tavalla.
Peruskysymys lienee, miten suhtautuu syytteisiin. Ovatko ne riittävän perusteltuja? Oliko ne aihetta nostaa?
Jos kannattaa syytteitä, silloin on tietysti loogista haluta lisää syytettyjä. Päätoimittajan lisäksi vastaajien joukosta "puuttuu" toimituspäällikkö.
Jos pitää syytteitä kyseenalaisina, ei ole oikein järkevää haluta haalia käräjäsaliin lisää väkeä.
Asian arviointia ei helpota, että sitä selitellessään Kaius Niemi toistuvasti valehtelee.
Pääkysymyksen on Niemeä arvosteleva media kuitenkin pääosin jättänyt kysymättä: mitä peliä pelaa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe, joka on tehnyt jutun syyteratkaisut?
Alleviivaan, että otan kantaa Niemen syyttämättömyyteen vain suhteessa hänen alaistensa syytteisiin. En tässä ota kantaa siihen, olisiko syytteet ylipäänsä pitänyt nostaa vai jättää nostamatta, vaan vain epäsuhtaan Niemen ja alaisten kohtelussa.
Mitä peliä syyttäjä pelaa?
Esitutkinnassa Kaius Niemi oli epäiltynä rikoksesta, turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. Häntä päätettiin olla syyttämättä, koska syyttäjän mukaan ei ollut näyttöä, että Niemi olisi etukäteen tiennyt syytteeseen johtaneen artikkelin julkaisemisesta.
Artikkeli Viestikoelaitoksesta oli HS:n suuri skuuppi. Sitä oli valmisteltu pitkään, ja sille oli tarkoitus julkaista jatkoa.
On täysin epäuskottavaa, ettei lehden päätoimittaja olisi etukäteen tiennyt tällaisesta. On erittäin epäuskottavaa, ettei päätoimittaja olisi tiennyt artikkelin julkaisemisesta.
Se on epäuskottavaa siitäkin huolimatta, että HS:ssa mitä todennäköisimmin arvioitiin täysin väärin asiaan liittyvä juridiikka. Siellä todennäköisesti arveltiin, että poliisi ja syyttäjät käsittelisivät asiaa salassapitorikoksena, johon salaista aineistoa julkaiseva toimittaja ei voi syyllistyä (tämä pelkistäen, mutta tarkkuus riittää tässä yhteydessä). Todennäköisesti siis arveltiin, ettei asiassa ole oikeudellista riskiä.
Todennäköisesti toimituksessa ei ymmärretty, että kyseessä ollen armeijan salainen laitos ja armeijan salaiset asiakirjat, juttua voidaankin tutkia turvallisuussalaisuuden paljastamisena. Siihen voi toimittajakin syyllistyä, ja lehden huolettomuus tässä kohdin hieman ihmetyttää. Sitä selittänee, että pykälää on käytetty perin harvoin, jos koskaan, eikä mediaa vastaan kertaakaan. (Pykälä on ollut tässä muodossaan rikoslaissa vasta vuodesta 1995).
Jo yleisen elämänkokemuksen, tai yleisen journalistisen kokemuksen mukaan päätoimittajan on siis täytynyt tietää jutun julkaisemisesta. On lupa epäillä jopa todennäköiseksi, että julkaisupäätöksen teki juuri Niemi.
Riittäisikö tällainen todennäköisyys syytteen nostamiseen?
Kyllä se syyttäjille yleensä tai ainakin usein riittää. Kun varmoiksi tekijöiksi tiedetyt toimittajat oli päätetty panna syytteeseen, olisi ollut täysin mahdollista nostaa syyte myös päätoimittajaa vastaan jo yksin todennäköisyyden perusteella.
Ei syyttäjillä ole ollut mitään estoja pistää ihmisiä syytteeseen osallisuudesta törkeisiin huumausainerikoksiin yksin sillä ”näytöllä”, että syytetty tuntee päätekijän ja/tai he ovat joskus aikaisemmin tehneet yhteistyötä huumausaineiden salakuljetuksessa. Pienemmissä rikoksissa näitä ”todennäköisyyssyytteitä” on nostettu pilvin pimein.
Nyt Jukka Rappe asetti syytteille tavallista tiukemmat kriteerit, mutta juttupa muuttuikin yhä oudommaksi.
YLEn Tuomas Rimpiläinen tuntui vähän hämmästelevän Rappen linjaa: ”Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe puolestaan tyytyi siihen, että näyttöä Niemen osuudesta ei saada. Monia olennaisia henkilöitä jäi esitutkinnassa kuulustelematta. Rappe tuntui tyytyvän siihen, että vain yksi alaportaan pomo ja kaksi rivitoimittajaa saavat vastata syytteisiin Suomen lähihistorian merkittävimmässä mediaoikeudenkäynnissä.” 1)
Jo tämä on perin mielenkiintoista tällaisessa korkean profiilin rikosjutussa: ”Monia olennaisia henkilöitä jäi esitutkinnassa kuulustelematta...”
Todella oudoksi juttu muuttui, kun HS:n entinen toimituspäällikkö Erja Yläjärvi kertoi lisätutkinnassa Niemen saaneen tiedon 16.12.2017 julkaistusta Viestikoekeskus-artikkelista viimeistään kaksi päivää aiemmin suunnittelukokouksessa.
Poliisille Yläjärvi kertoi asiasta kuulustelussa 12. syyskuuta 2022. Hän kertoo olleensa paikalla suunnittelukokouksessa, ja hänen muistikuvansa mukaan myös Niemi kävi kokouksessa. Yläjärven mukaan artikkelista ei tehty julkaisupäätöstä vielä torstain 14.12.2017 kokouksessa.
Mitä teki apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe? Päätti, ettei uusi todistajakaan anna perusteita nostaa Niemeä vastaan syyte.
Viimeistään tässä vaiheessa oli syytä epäillä Rappella olevan prosessin ulkopuolisia syitä varjella päätoimittaja Niemeä syytteiltä.
Toimittajia syytetään rikoksesta paitsi julkaistun artikkelin osalta, myös rikoksen yrittämisestä. Yrityksellä syyttäjä tarkoittaa aikeita julkaista artikkelille jatkoa – mikä aika lailla venyttää rikoksen yrityksen rajoja. Tässä ”huomioidaan kaikki mahdollinen” -linjassa on aikamoinen kontrasti Rappen Niemen osalta vetämään ”ei huomioida mitään” -linjaan.
Mikä voisi olla Jukka Rappen motiivi?
Seuraava on spekulaatiota. En väitä juuri näin päätellyn, en väitä juuri tätä Rappen motiiviksi. Esitän vain yhden mahdollisuuden, mikä voisi selittää Rappen ratkaisut.
Turvallisuussalaisuuden paljastamisessa ei ole sakkomahdollisuutta. Siitä voidaan tuomita vain vankeutta, neljästä kuukaudesta neljään vuoteen. Jos HS:n toimittajat tuomitaan, rangaistuksena on vankeus. Toki ehdollisena, mutta normaalikansalaiselle vankeusrangaistus on kova isku.
HS:n imago kestää kyllä muutaman rivitoimittajan vankeustuomion, tällaisessa asiassa, mutta voisiko Niemi jatkaa päätoimittajana, vankeustuomio niskassaan? Epäilen, ettei voisi.
Lehdellä olisi luultavasti edessään päätoimittajan vaihto, hyvin epämiellyttävissä olosuhteissa. Se olisi lehdelle ja toimitukselle kova isku. Sellaisella voisi olla seurauksensa – ja epäilen, että juuri niitä on miettinyt myös Jukka Rappe.
Valtakunnansyyttäjän toimistolla on kauan ollut Helsingin Sanomissa omat luottotoimittajansa, jotka ovat pitäneet huolen, ettei lehti puutu syyttäjälaitoksen korruptoitumiseen, eikä varsinkaan valtionsyyttäjien mielivaltaan ja lainvastaisiin päätöksiin. Ei myöskään Jukka Rappen väärinkäytöksiin.
Rappen edeltäjä apulaisvaltakunnansyyttäjänä, Jorma Kalske sijoitti aikansa ja euronsa itsensä ja virastonsa kannalta varsin tuottoisasti, viihtyessään toimittajien, erityisesti HS:n toimittajien kanssa kaljalla.
Päätoimittajan vankeustuomio ja potkut saattaisivat olla lehden toimitukselle sen verran traumaattinen kokemus, etteivät edes valtakunnansyyttäjän luottotoimittajat pystyisi enää estämään lehteä tarttumasta syyttäjälaitoksen korruptioon.
Tätä Jukka Rappen ja koko valtakunnansyyttäjän toimiston on syytä varoa. Tämä voisi selittää, miksi Rappelle ei riitä mikään Niemen asettamiseksi syytteeseen.
Tämän, tai jonkin muun vastaavan kaltaisen on syytä epäillä olevan Rappen ratkaisujen takana.
Kuulen jo monen parkaisevan ”eivät kyllä ikinä syyttäjät toimisi noin”.
Voi kuulkaa, juuri näin he toimivat. Juuri tällaista poliittista harkintaa syyttäjät (ja poliisit) tekevät joka päivä päättäessään, kenen asiaa ryhdytään ajamaan, keiden rikosilmoitukset dumpataan.
Kaius Niemi vedättää meitä
Oletusta, että päätoimittaja Kaius Niemi tiesi artikkelista etukäteen tukee se, kuinka hän on toistuvasti turvautunut ilmeisen epätosiin väitteisiin, asemaansa selitellessään. Poimin tähän muutamia esimerkkejä Niemen puheista YLEn haastattelussa 29.9.2022:
1.
Niemi selitti:
"Vaikenemiseni kuulusteluissa on liittynyt muihinkin asioihin kuin itseeni, eli olemme halunneet suojella lähteitä ja välttää tilannetta, jossa merkittävä määrä toimituksesta joutuu erittäin raskaiden rikosepäilyjen kohteeksi." 2)
Ainakin lähteiden osalta tämä pelkkää puppua. Päätoimittaja olisi voinut kertoa tienneensä etukäteen jutun julkaisemisesta, kertomatta silti yhtään mitään sen lähteistä.
2.
Niemi väittää:
"Esitutkinnan loppulausunnossa tämä [vastuu] on ilmaistu. Vaikka kuulusteluissa olin hiljaa, loppulausunnossa olen kertonut, että vastuu kuuluu minulle, eikä muille toimituksen henkilöille. Tätä ei ole valitettavasti huomioitu esitutkinnassa, vaan vastuu on ulotettu muihin henkilöihin."
Tässä on moninkertaista vedätystä.
Ensinnäkin, vaikka Niemi on loppulausunnossaan sanonut olevansa vastuussa, siis koska päätoimittaja ylipäätään on vastuussa, niin se ei vielä = sanoo tienneensä etukäteen jutun julkaisemisesta. Tämähän se on se oleellinen pointti, johon syyttäjä perusti päätöksensä olla syyttämättä.
Toisekseen, loppulausunto annetaan esitutkinnan päätteeksi. Niemi ei takuulla ole olettanut, että hänen loppulausuntonsa vuoksi käynnistetään lisätutkinta. Varsinkin kun Niemi toisaalla sanoo:
"Pitää muistaa, että olemme olleet siinä käsityksessä kun esitutkinta valmistui, että näyttö syytteiden nostamiseen ei ylipäätään riittäisi."
Valehteleminen on taitolaji.
3.
Niemi on korostanut:
"Lisäksi epäillyllä oli poliisin asettama ilmaisukielto, eli asiasta ei voinut toimituksessa keskustella."
Ei ole uskottavaa, että epäillyn asemassa olleet HS:n toimittajat olisivat niin nöyriä, etteivät he olisi keskustelleet esitutkinnasta keskenään, yksin siksi, että joku poliisi kielsi.
Ei kukaan ole niin nöyrä. Ja niin tyhmä.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) YLEn artikkeli 29.9.2022: ”Analyysi: Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja valitsi taktiikan, joka jätti alaiset yksin vastaamaan syytteisiin ja vahingoitti lehden mainetta.” https://yle.fi/uutiset/3-12643588
2) YLEn artikkeli 29.9.2022: Helsingin Sanomien päätoimittajaa arvostellaan Viestikeskus-oikeudenkäynnistä, näin hän vastaa: "Vaikenemiseni on liittynyt muuhunkin kuin itseeni.” https://yle.fi/uutiset/3-12643054