Pekka Sauri, Tuija Brax ja Antti Leinonen

Sain eksoottisen kesämuiston Kainuusta: ahmakuvaajan hampaanjäljet käsivarteen. Siitä jää luultavasti pysyvä arpi. Olen ajatellut tatuoida arven ympärille "Saurin kaverit purevat." Hyökkäykseen vaikutti Pekka Saurin kiihotustyö.

Hyökkääjä oli kuhmolainen luontokuvaaja Antti Leinonen. Hän on tunnetuimpia luonnonkuvaajiamme ja omalla kapealla alallaan, karhut ja ahmat, myös parhaita. Vuoden luontokuvavoitto kai useammankin kerran. Ensimmäinen suomalainen luontokuvaaja joka pääsi National Geographiciin, juuri ahmakuvillaan. Lukuisia kirjoja julkaissut. Luontokuvaajiemme julkkiksia siis. Ja Pekka Saurin aateveli.

Ahmakuvaaja Antti Leinosen purema käsivarressani  17.7.2010.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ahmakuvaaja Antti Leinosen purema käsivarressani  17.7.2010.
 

Kuvaajajulkkis souti perjantaina 16.7 erääseen Oulujärven saareen, jossa majailin. Hän hyökkäsi kimppuui, pääsi iskemään tai lyömään takaapäin. Suistuin järveen. Pois sieltä pääsin uhkaamalla Leinosta kaasuaseella. Örisevä ahmakuvaaja perääntyi.

Aamulla 17.7 Leinonen kiihdytti itsensä uuteen raivoon. Hän hyökkäsi kimppuuni silmittömästi nyrkeillä hakaten. Hän hyökkäsi kerta toisensa jälkeen. Siinä oli tappamisen maku. Sain välillä Leinosen pään puristusotteeseen käsivarsien väliin - ja hän iski hampaansa kyynärvarteeni ahman vimmalla. Lopulta onnistuin sumuttamaan pippurikaasua kuvaajan silmille. Hän töksähti istumaan ja raivosi "on se törkeää, että hyökätään kaasulla ihmisten kimppuun".

Sellainen on Räikkö Räähkän moraali. On oikein, että Räikkö hakkaa ihmisiä. On väärin, että Räikkö Räähkä pysäytetään, hänen hakkaustyötään häiritään. Tällaisia Räikkö Räähkiä meillä on kaduillamme tuhansittain.

Leinosen agressio ei ollut aivan yllätys. Hänellä on outo tapa kiusata ja mustamaalata ihmisiä. Yhden kainuulaisen kuaavajakollegansa murhaamisesta hän on uhonnut jo vuosia; lopulta tein siitä rikoslain 15 luvun 10 pykälän edellyttämän ilmoituksen. Pakkomielteeksi muuttunut murha-ajatus on nimittäin suuressa vaarassa realisoitua murhaksi. Murhanhimon syy ei minulle ole koskaan selvinnyt. Vinkkiä saanee siitä, että tuo kollega harrastaa myös metsästystä ja omistaa ampuma-aseita. Sellaista tämä Pekka Saurin kaveri vihaa.

Minua ahmakuvaaja on terrorisoinut vuodesta 2008, ja pääaiheena on ollut ampumaharrastukseni. Siitä on monenlaista herjapostia tullut ja nyt oli vuorossa suora väkivalta.

Ahmakuvaaja kannattaa kaikkien ampuma-aseiden kieltämistä siviileiltä. Tähän vakaumukseensa hän tosin heräsi aika myöhään, ampuma-aseet olivat hänelle yhdentekeviä aina vuoteen 2006. Tuolloin minä kävin Kuhmossa ampumaradalla hänen vaimonsa kanssa, kokeilemassa tämän aseseppä-isävainaan erinomaista Tikka .222 -kivääriä. Noin 50-v rouva osoittautui erinomaiseksi ampujaksi. Kiittelin rouvan taitoja Leinoselle, joka meni kovin mörkiksi. Kateellinen mies ryhtyi saarnaamaan ampuma-aseiden yksityisomistusta vastaan. Eihän se käy, että vaimo on hyvä jossain sellaisessa, jossa itse on täysi tumpelo. Näin hänestä tuli Pekka Saurin aatetoveri jo ennen kuin Sauri keksi tehdä käsiaseiden vastustamisesta vihreän liiton vaaliteeman.

Eivät ne ole tämän kunniallisempia monen muunkaan ampuma-aseiden äänekkään vastustajan motiivit. Eivät myöskään Pekka Saurin motiivit.

Kuuntelin patteriradiosta 6.7, kuinka Helsingin rakennustoimen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kommentoi kolmen ihmisen ampumista edellisenä yönä porvoolaisella pikaruokapaikalla. Voihan olla, että korvani olivat epäluuloisiksi virittyneet, mutta Sauri kuulosti ylen tyytyväiseltä: vau! nyt me saamme potkua vihreiden kampanjalle käsiaseiden kieltämiseksi.

Kun selvisi, että tappaja on jo kertaalleen istunut murhasta ja kahdesta tapon yrityksestä, vapautunut vankilasta noin puolta vuotta aikaisemmin ja ampui laittomalla aseella, vihreät satraapit katosivat keskustelusta kuin aamusumu.

Meillä on vakava kriminaalipoliittinen ongelma. Mitä tehdä ihmisille, jotka tiedetäään vaarallisiksi, mutta jotka ovat jo tuomionsa istuneet? Tai istuneet elinkautistaan jo niin pitkään, että normaali käytäntö on vapauttaa. Lisäksi meillä on terveyspoliittinen ongelma. Psykiatriset sairaalapaikat on kärsitty hyvin vähiin, hoitoon ei pääse vaikka haluaisi. Pahin ongelma ovat tietysti ne, jotka pitäisi saada hoitoon, mutta jotka eivät sitä halua. Hyvin suuri osa väkivaltaisista, impulssikontrollinsa kadottaneista ja vaarallisista ihmisistä ei usko mielenterveydessään olevan mitään vikaa.

Mikä on vihreän liiton vastaus tähän ongelmaan? Hyökkäys lainkuuliaisten kansalaisten kimppun. "Kielletään käsiaseet", on vihreiden johdon vastaus. Sen aloitti apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri käyttäen hyväkseen Kauhajoki-lautakuntaa, sitä jatkoi oikeusministeri Tuija Brax ja i seuraavaksi uskoa tuotiin saarnaamaan vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö (Ylen radiouutiset 23.7).

Vihreiden johtajat luovat järjestelmällisesti kuvaa, ettei henkirikoksista ole vastuussa tekijä, mielisairas tai rikollinen tai molempia, vaan asialliset kunnon kansalaiset, joiden "rikos" on harrastaa ammuntaa pistoolilajeissa. Tämä propaganda on niin järjestelmällistä, että on lupa puhua jo kiihotuksesta. Kiihotus tuottaa juuri sellaisia tuloksia, kuin kesämuistoni käsivarressani.

Väkivaltainen ahmakuvaaja Antti Leinonen, jolta puuttuu impulssikontrolli, ei edusta Saurille, Braxille ja Niinistölle lainkaan suomalaista väkivaltaongelmaa, koska hän ei omista ampuma-aseita. Saurin, Braxin ja Niinistön mielestä suomalaisen väkivaltaongelman keskiöön kuulun minä, koska omistan ampuma-aseita. Sillä seikalla, etten hakkaa ihmisiä, ja että impulssikontrollini toimii jopa Saurin mannekiinin hyökkäyksen aikana, ei ole heille merkitystä.

Seura -lehdessä haastateltiin 16.7 Sauria: "Sauri pelkää, että pienemmät tapaukset unohtuvat helposti". Niinpä. Pekka Sauri, Tuija Brax ja Ville Niinistö unohtavat järjestelmällisesti, että joka vuosi Suomessa tapetaan noin 50 ihmistä teräaseella, yli 30 ahmakuvaajan metodilla, pelkillä nyrkeillä hakkaamalla ja suunnilleen saman verran astalolla ym. keinoin. Näin tehdään joka viikko vähintäin kaksi henkirikosta, vuodessa keskimäärin 110-120, mutta media kuittaa ne yhden palstan uutisilla. Ne edustavat 5/6 suomalaisista henkirikoksista, mutta eivät kiinnosta Sauria, Braxia ja Niinistöä. Heitä kiinnostaa vain se yksi kuudesosa, 15-20 tappoa jotka tehtään ampumalla. Se, että ase on yleensä laiton, ei merkitse heille mitään, koska vihreiden satraappien mielestä vaarallisten mielisairaiden ja rikollisten teoista ovat vastuussa viattomat.

Toimittajakunnalle on äärimmäisen noloa, mutta ikävä kyllä tyypillistä, että tämä vihreä bluffi menee läpi kerta toisensa jälkeen. Suomalainen toimittaja ei tarkista haastateltavan väitteitä. Ei tarkistanut Sauria haastatellut Seuran toimittaja, ei Niinistöä haastatellut Ylen toimittaja. Ei riitä ammattitaito eikä uskallus. Ja moraali - se venyy.

Väitän, ettei Sauria, Braxia ja Niinistöä kiinnosta vähääkään kansalaisten turvallisuus. Jos kiinnostaisi, he olisivat huolissaan kaduillamme heiluvista vaarallisista ihmisistä ja varsinkinkin viinan viljelystä. 75 prosenttia tappajista on ympäripäissään, samoin uhreista, eikä yleensä ensimmäistä päivää.

Vihreitä satraappeja huolettaa puolueensa kannatus. Se on vakaa, mutta liian vakaa. Seisoo paikallaan samaan aikaan kun perussuomalaiset uhkaavat ajaa ohi. Viimeaikaisten mielipidemittausten mukaan persut voivat nousta ohi vihreiden ja vasemmistoliiton neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Silloin seuraavassa hallituksessa saattaa istua Timo Soini, eikä Anni Sinnemäki ja Tuija Brax. Mistä siis vihreille lisää kannatusta?

Ympäristöpuolueena vihreä liitto on vain huono vitsi. Jo hallitusneuvotteluissa vihreät sopivat ympäristöhallinnon tuhoamisesta, mitä ympäristöliike ei tule koskaan antamaan heille anteeksi. Jos Tuija Brax ja Anni Sinnemäki oikeasti vastustaisivat ydinvoimaa, he olisivat vaatineet hallituksessa ydinvastuulain voimaansaattamista. Eduskunta hyväksyi jo 2005 lähes yksimielisesti lain, joka toteuttaa "aiheuttaja maksaa" -periaatteen myös ydinvoimateollisuudessa. Oikeudenmukainen periaate, mutta valtioneuvosto ei ole saattaanut lakia voimaan. Se on nimenomaan VN:n käsissä.

Brax ja Sinnemäki olivat ydinvastuulaista hiljaa. He toteuttivat hallitusneuvotteluissa sovittua näytelmää: vihreät ministerit ovat vastustavinaan, muuut ministerit ovat olevinaan sen vuoksi tohkeissaan, ja luvat myönnetään. Eikä kiusallisesta ydinvastuulaista puhuta mitään.

Vihreä liitto näyttelee myös ihmisoikeuspuoluetta, yhtä epäuskottavasti. On varmaan oikein, että homot saavat solmia samanlaisen avioliiton kuin heterot, mutta meillä on kyllä pahempiakin tasa-arvo- ja oikeusturvaongelmia. Suomelle sataa tuomioita EIT:stä, keskeisenä syynä tuomioistuinlaitoksen heikkous, mutta Braxin ainoa toimi on ollut heikentää oikeusturvaa entisestään. Esimerkikisi tekemällä hovioikeuteen valittaminen pääosin luvanvaraiseksi.

Kun vihreillä ei löydy vaalieväitä ympäristöstä eikä ihmisoikeuksista, niin mitä jää jäljelle? Tunteisiin vetoava pölhöpopulismi, tyyliä "kielletään käsiaseet niin henkirikokset loppuvat". Sen rinnalla Soininkin populismi tuntuu järkevältä.

Ville Niinistö julisti Ylen radiouutisissa 23.7: "Suomessa on poikkeuksellisen paljon aseita ja poikkeuksellisen paljon aseella tehtyjä väkivallantekoja, niin kyllä heillä on nyt aikamoinen todistustaakka osoittaa, miten heidän ehdottamat keinot purevat".

Kieltäydyn uskomasta Niinistöä näin tietämättömäksi. Väitän hänen valehtelevan tahallaan, joskin huonosti. Valheet on helppo avata. Kas näin se käy:

Suomessa ei ole poikkeuksellisen paljon aseita. Meillä on väkilukuun suhteutettuna täsmälleen sama määrä ampuma-aseita kuin esimerkikisi Itävallassa, Kanadassa, Kreikassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Saksassa.

Suomessa ei tehdä poikkeuksellisen paljon henkirikoksia ampuma-aseilla. Tasan päinvastoin. Vain joka 6. henkirikos tehdään ampuma-aseella ja niistäkin reilu enemmistö laittomilla aseilla. Iso-Britannian henkirikosluvut ovat samat kuin Ruotsin, eivätkä kaukana Suomesta, vaikka siellä on hyvin vähän ampuma-aseita. Saksan, Itävallan ja Kreikan henkirikostaso on erittäin alhainen, vaikka siellä on ampuma-aseita yhtä paljon kuin Suomessa.