18.12.2009
Vapauttavan päätöksen Ylen Matti Vanhasen lautakasa-ohjelmasta tehneet Julkisen sanan neuvoston jäsenet väittivät puolustavansa lähdesuojaa. Se on täydellisen väärä arvio. Päätös on ase kaikkien niiden kädessä, jotka haluaisivat romuttaa lähdesuojan. Esimerkiksi poliisiylijohtaja Mikko Paateron kädessä.
Yle toimittaja Ari Korvola väitti Silminnäkijä-ohjelmassaan jonkun rakennusliikkeen toimittaneen pääministeri Vanhaselle ilmaiseksi erän lautaa, tämän omakotityömaalle. Ohjelmassa ei esitetty lahjusväitteelle mitään todisteita ja ohjelmasta vastaavan Jyrki Richtin selitykset muuttuivat jälkeen päin kovin kiusallisella tavalla.
JSN:lle Yle toimitti Jyrki Richtin kirjeen, jonka liitteenä on ulkoasusta päätellen Richtin koneella kirjoitettu ja tulostettu todistajalausunto, jossa joku vakuutti antamiensa tietojen pitävän paikkansa, ja tulevansa kertomaan samat asiat oikeudessa, jos asia sinne viedään. Kirjeestä oli peitetty kaikki tunnistetiedot, eikä siinä muutoinkaan ole mitään sellaisia yksityiskohtia, jotka todistaisivat Ylen väitteen. Ylen mukaan paperin olisi allekirjoittanut jonkun rakennusliikkeen joku johtaja.
JSN:n enemmistö piti tätä paperia riittävänä näyttönä. He uskoivat myös Ylen selityksiä tehdyistä tarkistuksista, joista ei kuitenkaan ole muuta näyttöä kuin Ylen väitteet. Mikään ei osoita, etteikö paperi ole Ari Korvolan ja / tai Jyrki Richtin itsensä kirjoittama ja koko tarina heidän sepitelmänsä.
Siinäkään tapauksessa, että sitoumuksen on allekirjoittanut jonkun oikeasti olemassa olevan rakennusliikkeen oikeasti olemassa oleva johtaja, paperi ei todista mitään. Sen perusteella ei voi arvioida esimerkiksi sitä, onko henkilö ollut siinä asemassa että hän olisi pystynyt tekemään väittämänsä päätöksen lautojen toimittamisesta.
Tuntuuko liian rajulta epäillä, että Ylen toimittajat olisivat itse tekaisseet "näytön", väitetyn rakennusliikkeen väitetyn johtajan valaehtoisen lausunnon? Yle ei olisi asialla ensimmäistä kertaa.
Ylen väitti "Totuus Patriasta" MOT-ohjelmassaan 1.9.2008 suomalaisen Patrian lahjoneen Slovenian hallituksen edustajia, myös Slovenian tuolloista pääministeri Janez Jansaa. Kuinkas sitten kävikään.
MOT:ssa näytettiin kirjainta J ja väitettiin: "Patrian papereissa on eräs henkilö. J. [Välittäjä] Walter Wolfin tehtävä on toimittaa rahat J:lle. J on Janez Jansa. Slovenian pääministeri. Suomen valtion omistama Patria maksoi siis lahjuksia Slovenian pääministerille."
MOT:n tuottaja Matti Virtanen pyörsi väitteensä 1.12.2008 slovenialaisen Vecer-lehden haastattelussa: "En väitä, että teidän entinen pääministerinne olisi rikollinen (...) Lahjuksien saamisesta emme kertoneet ohjelmassa mitään. Jansaa emme tuomitse, ja kerroimme vain, että hän on sekaantunut".
Tuottaja Virtanen tunnusti Vecer-lehdelle myös, ettei J-kirjain ollut todiste lahjonnasta: "Kirjain J ohjelmassa oli vain dramaattisena elementtinä. Näin lähetys oli kiinnostavampi ja dramaattisempi." Samanlaiset lausunnot Virtanen antoi slovenialaisen Dnevnik-lehden nettihaastattelussa.
Tieto Virtasen Slovenia -lausunnoista levisi tammikuussa 2009 Suomessa ja MOT:n vastaava toimittaja Riitta Pihlajamäki väitti tuolloin: "Emme ole sanoneet, että Patria maksoi lahjuksia Jansalle".
Kolme väitettä joista kaksi jälkimmäistä kumoaa ensimmäisen, ohjelmassa esitetyn. Kuka näistä Ylen toimittajista valehtelee?
Varmuudella totta on ilmeisesti vain se, että "todiste", J -kirjain, oli raapusteltu MOT:n toimituksessa. Montako askelta tästä olisi siihen, että Silminnäkijän Korvola ja / tai Richt olisivat itse raapustelleet lautakasatodisteensa? He ovat tehneet vastaavaa aikaisemminkin.
Vuonna 2004 Ari Korvola väitti tarkistaneensa ohjelmansa "Koijärven perilliset" eräät väitteet suojelupoliisin arkistosta. Selvityspyyntö suojelupoliisille tuotti viraston päällikkö Seppo Nevalan ja apulaispäällikkö Petri Knapen ilmoituksen, ettei Korvola ollut edes pyytänyt päästä Supon arkistoon, eikä olisi päässyt vaikka olisi pyytänytkin. Jyrki Richt ja Riitta Pihlajamäki tiesivät Korvolan valehtelusta, mutta eivät tiettävästi ryhtyneet sen johdosta mihinkään. He siis hyväksyivät sen. Nyt sama kolmikko rakenteli Vanhasen lautakasaa.
Montako askelta arkistotarkistuksesta valehtelusta on valaehtoisen lausunnon tekaisemiseen? Miksi pitäisi uskoa ettei kolmikko tällä kertaa korvoloi?
Lähdesuojan tarkoitus on turvata tärkeän tiedon saaminen julkisuuteen. Lähdesuoja on tiedotusvälineille mahdollisuus hankkia näyttöä merkittävästä mutta salatusta yhteiskunnallisesta asiasta. Se on siis keino tutkia asiaa, koota näyttöä. Työ ei pääty siihen, että joku lupaa tulla todistamaan tarinansa todeksi oikeudessa, se alkaa siitä. Mitä vakavampi väite, sitä enemmän julkisesti esittämiskelpoista näyttöä sen tueksi on kerättävä. Ellei ole esittää näyttöä, ei ole julkaisemiskelpoista juttuakaan.
Lähdesuoja ei tarkoita, eikä ole koskaan tarkoittanut vapaita käsiä väittää mitä huvittaa, nimettömien tai jopa keksittyjen lähteiden turvin. Sellaiseksi se tosin on rappeutunut Ylessä ja nyt JSN:ssä. JSN:n päätöstä ei voi perustella journalismilla eikä journalistin ohjeilla. Todennäköisimmin se selittyy pääkaupunkiseudun toimittajien hyvä-veli -verkostolla: korruptiivisilla suhteilla.
Hyvään journalismiin sitä paitsi kuuluu antaa lukijalle tai katsojalle niin monipuoliset tiedot, että hän pystyy muodostamaan itse oman mielipiteensä. Ylen hutkiva journalismi edellyttää katsojien uskovan sokeasti mitä heille väitetään.
Riitta Pihlajamäki on ensi vuoden alusta JSN:n kannatusyhdistyksen puheenjohtaja. Vaikka se onkin eri tehtävä kuin kanteluita ratkovan JSN:n puheenjohtajuus, valinta on omiaan romuttamaan vähänkin jäljellä olevan luottamuksen neuvostoon. Ylen Pihlajamäki ei voi ratkaista JSN:n uskottavuusongelmaa, koska hän henkilökohtaisesti on merkittävä osa ongelmaa.