"Tämä on tieteen hulttioitumista", jyrisi akateemikko Georg Henrik von Wright vuonna 1977. Hän haukkui pataluhaksi parikymmentä maan tunnetuimpiin kuuluvaa professoria, yliopiston kansleria ja muuta vaikuttajaa. Se taisi olla von Wrightiltä elämänsä jyrkin kannanotto päivänpolitiikkaan. 1)
Akatemia oli rahoittanut ja julkaissut laajan tutkimuksen tasa-arvon ja demokratian toteutumisesta Suomessa. Tutkijoiden lähtökohdat olivat marxilaisuudessa, ja tuon ajan kiihkeälle poliittisuudelle ominaisesti oikeistolainen yliopistoväki kokosi arvovaltaisen kaartin, joka yhteisessä julkilausumassaan moitti tutkimuksen lähtökohdat epätieteellisiksi, menetelmät epätieteellisiksi, tulosten tulkinnat epätieteellisiksi. Kanslerikaarti ilmoittautui siis tieteen puhtauden puolustajaksi, ja sen puhtauden nimissä he vaativat yhteiskunnan rahoituksen katkaisemista "väärältä" ja epätieteelliseltä tutkimukselta. Lausuma herätti suurta kohua, kuten oli herättänyt myös tutkimus. Kanslerit saivat raikuvat aplodit, varsinkin yhteiskunnan oikealta laidalta.
Sittemmin ilmeni, että varmuudella useimmat, ja todennäköisesti yksikään allekirjoittajista ei ollut pitänyt kirjaa edes kädessään, saati että olisi sen lukenut. Porukan ainoa rehellinen, tunnontuskiin tullut arkkipiispa Mikko Juva tunnusti tämän Suomen Kuvalehden haastattelussa. Hän oli hyvin häpeissään tempusta, jota sivistynyt ihminen yksinkertaisesti ei tee (siitä haastattelusta lähtien kunnioitin suuresti Mikko Juvaa, vaikkei hänen firmansa ja sen opit minua kiinnostakaan).
Tämä oli "tieteen hulttioitumista", tämän vuoksi Georg Henrik von Wright haukkui kanslerijoukon, joka täysin nolattuna kipitti koloihinsa.
von Wright ei ottanut kantaa tutkimuksen sisältöön, vaikka sitäkin häneltä taidettiin pyytää. Hän puuttui vain siihen, ettei tieteen nimissä voi eikä saa hillua kuin joku villiintynyt matkalaukkusaarnaaja. Myöskään tässä ei ole aihetta pohtia tuon tutkimuksen pätevyyttä.
Huhtikuun 11. päivän aamuna kuuntelin Ylen uutisissa, kuinka vähemmistövaltuutettu kritisoi poliisia, joka kyselee ulkomaalaisten tai sellaisilta näyttäviltä papereita, selvittämättä toimenpiteen syytä. Toimistoon tulee siitä kuulemma jatkuvasti valituksia. Haastateltiin myös jotain Helsingin poliisilaitoksen ylikomisariota, joka väitti, ettei poliisi "tietenkään" tee tuollaista. "Johan hyvä hallintotapa edellyttää, että jokaisen toimenpiteen syy kerrotaan". Niin edellyttää, mutta siitä poliisi ei piittaa; ylikomisario lasketteli luikuria.
Olen itse nähnyt, useamman kerran, kuinka poliisi ratsaa ulkomaalaisia tavalla, joka on lähinnä häirintää ja/tai pelottelua. Kyselee papereita kertomatta syytä, ja näköjään tekemättä tiedolla mitään. Kerran olin itse päästä putkaan, kun sekaannuin sivullisena tällaiseen tilanteeseen. Poliisit alkoivat tivata papereita vuorostaan minulta, joka tietenkin kieltäydyin, koska he eivät kertoneet syytä, ja minä puolestani muistin oivallisesti eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskisen vuosien takaisen päätöksen, jonka mukaan poliisin on aina perusteltava, jos se papereita vaatii. Kun poliisit näyttivät aikovan käydä käsiksi, kompromissina esitin pressikortin (siinä on kuva ja nimi, mutta ei henkilötunnusta). Sinivuokot ilmeisesti ennakoivat ongelmille eksponentiaalista kasvua, ja luovuttivat.
Myöhemmin päivällä huomasin aivan sattumalta jonkin linkin kautta Helena Eronen -nimisen US-blogistin kuunnelleen samoja uutisia. Eronen puolusti kovin ärhäkkäästi poliisia, vähemmistövaltuutettua vastaan. Hymähtelin jutulle, sillä Eronen suhtautui poliisiin kovin sinisilmäisesti. Kuten suuri osa suomalaisista. Tosin pienin osin ymmärsin häntä, sillä vähemmistövaltuutettu onnistui antamaan kuvan, ehkä vahingossa, kuin ulkomaalaisten henkilöllisyyden kysyminen olisi aina väärin, eikä asia ihan näinkään ole.
Hihamerkkijuttu ei erityisemmin kiinnittänyt huomiotani. Sen konteksti oli selvä, pointti oli selvä, mutta vitsi oli venytetty jo tylsäksi.
Sitten ilmaantui ruudulle Turun Sanomien uutinen, joka väitti eduskunta-avustajan ehdottavan ulkomaalaisille hihamerkkejä. TS väitti alun perin nimenomaan, että avustaja ehdottaa. Ihmettelin, eivätkö ne osaa Turuus edes lukea. Erosen tekstiä ei saanut enää esille, sillä Uusi Suomi oli poistanut sen 2). Loppu tunnetaan.
Väitän, että useimmat Erosen tekstiä kauhistelevat toimittajat heiluivat kuin kanslerilauma 35-vuotta sitten: jakoivat tuomioita edes lukematta tekstiä.
Väitän, ettei yksikään toimittaja voi uskottavasti selittää ymmärtäneensä tosissaan Erosen ehdottaneen amerikkalaisille hampurilais-hihamerkkiä, tai kambodzhalaisille maamiinaa. Näin väärin ei tekstiä pysty lukemaan kuin tahallaan.
Tässä pääsi kovin somasti kovin moni esittämään hyvää kansalaista. Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko sai rehvastella vastuullisuudellaan, kun poisti Erosen blogin. Poiston ansiosta Turun Sanomat saattoi tekaista perättömän uutisen ja voi nyt rehennellä ankallaan, joka reuhottaa ympäri maailmaa. Lopulta melkein koko media saattoi heittäytyä porukalla Kunnon Kansalaisiksi, ja kehittää moraalipaniikin - jonka noustessa tosiasioille käy kuten Ylen MOT-ohjelmissa: ne ovat vain tiellä.
Tämä on journalismin hulttioitumista.
Kaiken lisäksi villiintynyt toimittajalauma, joka leikki esiintyvänsä suvaitsevaisuuden ja ulkomaalaisten kunnioittamisen puolesta, hukkasi ensi töikseen juuri sen pointin. Juuri sen, mistä alun perin oli kysymys. Yksi harvoista, jolla tähtäys pysyi kohdallaan, oli Kainuun Sanomien Seppo Turunen (KS 13.4.2012):
" Olemme Suomessa tottuneet siihen, että saamme kävellä kaduilla rauhassa ilman papereita tinkaavia viranomaisia. Papereiden kysely on yksi diktatuurin merkki. On ihan sama, minkä värisiltä ihmisiltä niitä tivataan, sillä perusajatus on tärkein: poliisi on sitä mieltä, että sillä on enemmän valtaa kuin sille on oikeasti annettu." 3)
"Hyvää tarkoittavat ihmiset ovat paholaisen kätyreitä", sanoo Wagner, siinä sian ja naisen sarjakuvassa, ja minä olen samaa mieltä.
1) Historiallinen osa perustuu ulkomuistiin. Pahoittelen mahdollisia epätarkkuuksia.
2) Erosen alkuperäinen teksti löytyy tätä kautta: http://jam.pp.fi/blogi/181.htm
3) http://www.kainuunsanomat.fi/Kolumnit/1194738063243/artikkeli/historiato...