”Entisen poliisin blogin” esittelemien poliisien rikosten tutkinnanjohtajaksi on määrätty syyttäjä Jukka Haavisto, joka on erikoistunut poliisien ja syyttäjien rikosten hautaamiseen. ”
"Aarnio-asioiden jälkeen ollaan totuttu siihen, että jokainen väite tai vinkki tullaan selvittämään pohjamutia myöten”, vakuutti Helsingin poliisipäällikkö Lasse Aapio, kun Yle uutisoi paljastuksista käynnistyneen esiselvitykset. 1)
Suvaitsen epäillä. Suhtaudun kuitenkin positiivisesti Aapion linjaukseen, ja tarjoan alla vinkin, joissa rikokset eivät ole vanhentuneet ainakaan rikossarjan loppupäästä, ja jotka poliisipäällikkö Lasse Aapiolla on täysi valta määrätä tutkittavaksi pohjamutiaan myöten.
HAUTAAJASTA TUTKIJAKSI?
Joakim Lindholmin aloittama sivusto ”Entisen poliisin paljastuksia Suomen poliisin tekemistä rikoksista” sai heti ansaitsemansa huomion. Se on blogi ”jossa paljastan Suomen poliisin tekemiä rikoksia. Suurin osa on omakohtaisia tapauksia joita olen ollut todistamassa, kuulemassa sekä näkemässä.” ”Omat jutut ovat 10 vuoden takaa, mutta lähes kaikki joista kerron ovat edelleen viroissa. Osa hyvinkin korkeissa sellaisissa. Tosiaan näin kauan kesti että uskalsin viimein alkaa puhumaan asioista.” 2)
Lindholm kertoo poliisin järjettömästä väkivallasta, ulkomaalaispoliisin sikailusta maasta karkotettujen palautusmatkoilla ja poliisien keskinäisestä paineesta salata kaikki väärinkäytökset:
Näistä Lindholmin kertomista, epäillyistä rikoksista on siis nyt menossa esiselvitys. Esiselvityksessä katsotaan, onko perusteita aloittaa esitutkinta.
Syyksi epäilyyn esiselvittelyn tavoitteesta riittää jo yksin se, että tutkinnanjohtajaksi on määrätty erikoissyyttäjä Jukka Haavisto. Hänen tärkein meriittinsä on päättäväisyys estää poliisien ja syyttäjien rikosten tutkinta. Kuten alempana näemme, Jukka Haavisto hyväksyy todisteiden väärentämisen.
Haavisto on Suomen syyttäjäyhdistyksen puheenjohtaja, mikä kertonee hänen linjallaan olevan syyttäjäpiireissä laajempaakin kannatusta.
Haaviston yleisestä linjasta on kiintoisa poikkeus: hän toimi Jari Aarnio -vyyhden tutkinnanjohtajana. Tutkinnan aloittamisesta päätti silloinen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, suomalaisen poliisi- ja syyttäjäkorruption tukipylväs.
Ehkäpä Aarnion rikokset olivat niin suuria, etteivät edes Kalske ja Haavisto kehdanneet väittää niitä olemattomiksi. Yleensä heillä ei ole ollut tässä estoja, vaan he toimivat, kuten rikoskomisario Petri Juvosen tapauksessa.
OPERAATIO JUVOSEN KUNNIA: PUOLUSTUSVAIHE
Operaatio Juvosen kunnia jakaantuu poliisien ja syyttäjien puolustus- ja hyökkäysvaiheeseen.
Puolustusvaiheessa Jukka Haavisto muodosti ensimmäisen puolustuslinjan, kun Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario Petri Juvonen, Lasse Aapion nykyinen alainen, väärensi esitutkintapöytäkirjan.
Juvonen työnsi paperisilppuriin 35-sivuisen rikosilmoitukseni ja sen mukana toimitetut 39 kirjallista todistetta ja kaksi muuta kirjelmää. Yhteensä yli 300 sivua todistusaineistoa. Salatakseen tekonsa, Juvonen ei tehnyt hävittämistään asiakirjoista merkintää esitutkintapöytäkirjaan, lain nimenomaisesta ja ehdottomasta määräyksestä piittaamatta.
Tämän jälkeen Juvonen valehteli tutkintailmoitukseen: ”Niskasaari oli esittänyt useita väitteitä syyttäjien tekemistä rikoksista, mutta rikosten tunnusmerkistön mukaisuudesta ei esitetty tarkennusta". 3)
Rikosilmoitus koski espoolaisten syyttäjien Tom Ifström ja Erkki Huhtala epäiltyjä virkarikoksia, ja juuri siksi Juvonen työnsi sen ja todisteet paperisilppuriin. Juuri näin toteutuu poliisien ja syyttäjien toisilleen takaama syytesuoja, joka ei perustu lakiin, vaan rikokseen.
Jätin Juvosesta rikosilmoituksen, jonka tutkinnan esti ensimmäisenä portaana syyttäjä Jukka Haavisto, väittäen tutkinnanjohtajan voivan menetellä asiakirjojen kanssa miten haluaa. 4)
Seuraavan puolustuslinjan Juvosen väärennöksen ympärille muodostivat apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, esittelijänään valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta, estäen rikoksen tutkinnan. 5)
Väärennöksen kolmantena puolustuslinjana toimivat valtionsyyttäjät Raija Toiviainen ja Ari-Pekka Koivisto; jälkimmäinen esittelijänä. Toiviaisen päätöksen ydinkohtaa kannattaa aina siteerata:
"Juvosella on ollut harkintavalta päättää, mitä aineistoa hän tutkinnanjohtajana liittää esitutkintaan. Niskasaaren ilmiantamat puutteet aineiston kirjaamisessa tai esitutkintapöytäkirjaan liittämisessä eivät ole sellaisia, että minun olisi syytä epäillä Juvosta virkarikoksesta tai väärennyksestä". 6)
Syyttäjäkaarti de facto väitti esitutkintapöytäkirjan olevan tutkinnanjohtajan oma kirjallinen luomus, johon hän voi vapaasti, omien mieltymystensä mukaan ottaa tai jättää aineistoja.
Syyttäjäkaarti valehteli, minkä jokainen voi havaita entisen esitutkintalain 40 pykälästä, ja nykyisen lain 9 luvun 6 pykälästä. Ne ovat alaviitteessä 7).
Rikoskomisario Petri Juvosella ei ollut oikeutta jättää pois rikosilmoitusta, todisteita eikä salata tekoaan jättämällä tekemättä merkintä poistoista. Juvonen väärensi esitutkintapöytäkirjan, ja jokainen rikoksen tutkinnan estäneistä viidestä syyttäjästä tiesi, ja tietää sen. Heidän on pakko tietää, sillä kaikkien syyttäjien virkavelvollisuus on tuntea esitutkintalaki. Syyttäjillä ei ollut oikeutta estää Juvosen rikoksen tutkintaa. Jukka Haavisto, Raija Toiviainen ja kumppanit käyttivät siinä virka-asemaansa väärin.
Raija Toiviainen on nykyään valtakunnansyyttäjä. Poliisipäällikkö Lasse Aapion ja meidän kaikkien kannattaa viettää hiljainen hetki sen faktan äärellä, että oikeusvaltio Suomen valtakunnansyyttäjä hyväksyy todisteiden väärentämisen.
OPERAATIO JUVOSEN KUNNIA: HYÖKKÄYSVAIHE
Nuo rikokset Jukka Haavisto, Raija Toiviainen ja kumppanit saivat vanhentumaan, mutta hyökkäysvaiheen rikokset eivät sitä ole. Kaiken seuraavassa kerrottavan poliisipäällikkö Aapio voi määrätä tutkittavaksi, pohjamutiaan myöten.
Kun Petri Juvosen väärennösrikos oli turvallisesti vanhentunut, eikä siihen enää päästäisi kiinni, Juvonen teki helmikuussa 2017 rikosilmoituksen törkeästä kunnianloukkauksesta. Olen useammassakin kirjoituksessa muistuttanut sekä Juvosen rikoksesta, että Jukka Haaviston, Raija Toivaisen ja kumppaneiden rikoksista heidän estäessään väärennöksen esitutkinnan. Onhan se edustava näyte suomalaisesta poliisi- ja syyttäjäkorruptiosta.
Rikoskomisario Petri Juvonen siis väitti, että väärennöksestä kirjoittaminen loukkaa hänen kunniaansa.
Rikoskomisario Petri Juvonen ei edes yrittänyt kiistää perusasiaa, sitä että hän hävitti rikosilmoituksen, 300 sivua kirjallisia todisteita, jätti siitä merkinnän tekemättä esitutkintapöytäkirjaan ja päälle valehteli, ettei todisteita syyttäjien koskevan rikosepäilyn tueksi oltu esitetty.
Rikoskomisario Petri Juvonen nojasi yksinomaan syyttäjien ratkaisuihin. Koska Jukka Haavisto, Raija Toiviainen ja kumppanit olivat estäneet Juvosen väärennöksen poliisitutkinnan, ei mitään rikosta ollut muka tapahtunutkaan.
Vain alle 10 prosenttia kunnianloukkauksista tehdyistä rikosilmoituksista päätyy esitutkintaan, mutta nyt ei ollut poliisilla resurssipulaa. Juvosen asiaa ryhdyttiin ajamaan innolla. Tehtävä uskottiin Vantaalle, Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle, jossa ”tutkinnan” johtajaa esittää rikoskomisario Timo Pirinen, ja "tutkijaa" näyttelee vanhempi rikoskonstaapeli Juha-Pekka Kosonen.
Kuulustelussani 4.9.2017 poliisin strategia tiivistyi tähän konstaapeli Kososen kysymykseen: "Miksi väitätte Juvosen väärentäneen esitutkintapöytäkirjan, vaikka ilmoituksenne ei ole edennyt edes syyteharkintaan?"
Noh, siksi että Juvonen teki kuten teki ja koska laki sellaisen ehdottomasti kieltää.
Lailla ei ollut Vantaan poliisille mitään merkitystä, sillä tämän ”tutkinnan” lopputulos oli määrätty jo alun perin. Luultavasti se oli sovittu jo ennen, kuin Juvonen kirjoitti rikosilmoituksensa.
Kaiken muun lisäksi Juvonen rikosilmoituksessaan valehtelee minun luoneen Facebookiin tekaistulla nimellä Mauri Santala Helsingin Sanomien Metro-lehden sivua matkivan sivuston, jossa käsiteltiin Juvosta. 8)
Vaadin poliisia selvittämään Facebookilta, kuka sivuston on perustanut. Pirinen ja Kosonen kieltäytyivät. ”Sitä ei tarvita, koska on syyttäjien päätökset,” kirjasi komisario Pirinen. Tosiasiassa Pirinen ei halunnut kysyä, koska vastaus osoittaisi Pirisen päämiehen, Petri Juvosen valehdelleen, asianomistajan asemassa, mikä on rikos.
Kuten niin usein on nähty, todistajien ja asianomistajien valehtelu sopii poliiseille ja syyttäjille, kunhan kohde on "oikea". Se hyväksytään aivan samoin kuin todisteiden väärentäminen.
Seurasi kuitenkin yllätyskäänne.
Kihlakunnansyyttäjä Maija Kähkönen määräsi 23.10.2018 poliisin ”tekemään virallisen oikeusapupyynnön Yhdysvaltojen viranomaisille sen selvittämiseksi, kuka on luonut esitutkinnassa käsitellyt Mauri Santala- ja Helsingin Sanomat-profiilit Facebookiin. –- Oikeusapupyyntöön kokonaisuudessaan kuluvasta ajasta huolimatta pidän sen tekemistä tässä tapauksessa ensisijaisena.”
Petri Juvonen tietenkin ymmärsi oikeusapupyynnön johtavan hänen valehtelunsa paljastumiseen ja hän veti nopeat johtopäätökset: heti seuraavana päivänä Juvonen perui rangaistusvaatimuksensa. Selkokielellä sanoen hän luopui jutusta. Pakeni jutusta.
Näin lokakuussa 2018. Kunnianloukkaus on asianomistajarikos. Asianomistaja oli peruuttanut rikosilmoituksensa. Päättyikö juttu siis siihen? Eipä tietenkään.
Valtakunnansyyttäjänvirasto astui Juvosen tilalle, ja määräsi jutun jatkumaan. Poliisi ja syyttäjä Kähkönen ovat kieltäytyneet antamasta minulle valtakunnansyyttäjän päätöstä, ja kertomasta, ketkä virastossa päätöksen tekivät, mutta se intressi mitä suojellaan, on selvä. Juvosen rikosta peitteli aikoinaan neljä valtionsyyttäjää, joista Raija Toiviainen oli juuri heinäkuussa 2918 noussut valtakunnansyyttäjäksi.
Raija Toiviainen paitsi hyväksyy todisteiden väärentämisen, myös yrittää aggressiivisesti ja virka-asemaansa väärinkäyttäen tukahduttaa väärentämisen julkisen kritiikin.
Facebooksivun luojan ja ”Mauri Santalan” oikean henkilöllisyyden selvittämisestä poliisi ja syyttäjä vähän myöhemmin luopuivat. Se ei ollut yllätyskäänne, onhan koko näytelmän idea ajaa Juvosen ”kunniaa”. Ehkäpä valtakunnansyyttäjä oli neuvonut?
COSA NOSTRA
Kysymys ei ole pelkästään Toiviaisen ja hänen alaistensa maineen hallinnasta. Operaatio Juvosen kunnialla on paljon kunnianhimoisempi tavoite.
Jos syyte – syytehän tästä tulee, koska valtakunnansyyttäjä on jo pannut itsensä likoon – menestyy, poliisin ja syyttäjän mahdollista rikosta ei enää arvioitaisi sen mukaan, täyttääkö teko jonkun rikoksen tunnusmerkistön. Kriteeriksi tulisi syyttäjien päätös, jolla rikoksen tutkinta on estetty. Sillä, että estäjä usein käyttää virka-asemaansa väärin, so. syyllistyy itse rikokseen, ei olisi merkitystä.
Syyttäjien lainvastaiset päätökset syrjäyttäisivät Suomen lain. Se olisi vallankaappaus, jota edes Venäjän valtakunnansyyttäjänvirasto ei ole kehdannut yrittää.
Tällä ”tutkinnalla” on siis rikolliset tavoitteet. Tämä tavoite tekee Juvosen kyseenalaisesta kunniasta koko poliisi- ja syyttäjäkunnan cosa nostran. Yhteisen asian.
Jokainen tähän juttuun sekaantunut virkamies, Petri Juvonen, hänen asiamiehensä valtakunnansyyttäjän toimistossa ja sen päällikkö Raija Toiviainen, komisario Timo Pirinen, konstaapeli Juha-Pekka Kosonen, aluesyyttäjä Maija Kähkönen, jokainen heistä tietää Juvosen aikoinaan väärentäneen esitutkintapöytäkirjan, ja jokainen käyttää virka-asemaansa väärin yrittäessään sepittää siitä kunnianloukkausjutun.
Suomalainen poliisi- ja syyttäjäkorruptio esittäytyy tässä koko röyhkeydessään ja rujoudessaan.
Poliisipäällikkö Lasse Aapio, olkaa hyvä. On teidän vallassanne penkoa tämä pohjamutiaan myöten. Jukka Haavisto ei sitä tee, ja tuskinpa hän löytää tutkittavaa myöskään Joakim Lindholmin kertomista rikoksista. Sen sijaan Lindholm on vaaravyöhykkeellä. Keiden kaikkien ”kunnian” loukkaamisesta hän tuleekaan saamaan syytteitä?
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) Yle 31.3.2021:
https://yle.fi/uutiset/3-11865367
2) https://poliisirikokset.wordpress.com/
3) Väärennetty esitutkintapöytäkirja ja Juvosen päätös. Etpk 6070/S/305844/05.
4) Vantaan kihlakunnan syyttäjänvirasto 29.11.2005, Jukka Haaviston päätös olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi, päätösnumero 56/05.
5) Valtakunnansyyttäjänvirasto 6.9.2005, dnro 152/41/04
6) VKSV 25.6.2008, dnro 253/21/07
7) Edellinen esitutkintalaki sääti (korostus tässä):
"Esitutkintapöytäkirjaan on otettava kuulustelupöytäkirjat ja selostukset tutkintatoimenpiteistä sekä liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat ja tallenteet,mikäli niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa"
"Esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan". (ETL 40 § 3 momentti).
Tämän kolmannen momentin lisäsi pykälään aikoinaan eduskunta, se ei sisältynyt hallituksen esitykseen. Kohta lisättiin nimenomaan estämään juvoset, sen että poliisi salaa hävittää todisteita. Sanamuoto on ehdoton, eikä jätä poliisille harkintavaltaa.
Uusi esitutkintalaki tuli voimaan vuoden 2014 alussa, ja nämä samat säädökset ovat oleellisin osin edelleen voimassa. Nyt ne ovat esitutkintalain 9 luvun 6 pykälässä, pykälän 2 ja 4 momentteina:
(–-)
"Esitutkintapöytäkirjaan on otettava kuulustelupöytäkirjat ja selostukset tutkintatoimenpiteistä ja niiden yhteydessä tehdyistä esitutkinnassa selvitettäviä asioita koskevista havainnoista sekä liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat, tallenteet ja valokuvat, jos niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa ja jos laissa ei toisin säädetä. Esitutkintapöytäkirjaan on kirjattava ylimääräisen tiedon käyttäminen rikoksen selvittämisessä." (–-)
"Esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan, jollei laissa toisin säädetä."
Yksityiskohtaisempi tapauksen ja sen juridiikan esittely http://www.mikkoniskasaari.fi/node/274
8) Sivusto toimii edelleen, tätä 5.4.2021 kirjoittaessani. Ainoat merkinnät näyttävät olevan heinäkuulta 2016. https://www.facebook.com/profile.php?id=100012732885553