On tietenkin aivan oikein asettaa edes jotenkuten tolkullinen katto pikavippien koroille, mutta miksi siihen tarvitaan erillinen laki? Miksi rosvousta ei pantu jo ajat sitten poikki rikoslaissa valmiina olevilla pykälillä?
Hallitus esittää, että pikavippien antajat saavat jatkossa periä vuotuista korkoa ja kuluja "vain" 50 prosenttia yli viitekoron. Se on tällä hetkellä yksi, ja pikavippien maksimikorko saisi siis olla, kuluineen 51 prosenttia vuodessa. Se on ollut keskimäärin 920 prosenttia, ilmoittaa oikeusministeriö. 1 000 euron lainasta on siis pystynyt perimään vuodessa noin 10 000 euroa.
Tästä on paisunut mittava bisnes, vaikka tämä on ollut nimenomaan kiellettyä. Rikoslain 36 luvun 6 pykälä nimittäin kriminalisoi kiskonnan:
"Joka käyttämällä hyväksi toisen taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta jonkin sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen, on tuomittava kiskonnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Kiskonnasta tuomitaan myös se, joka luotonannossa ottaa tai edustaa itselleen tai toiselle korkoa tai muuta taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa luotonantajan suoritukseen ottaen huomioon:
1) myönnetyn luoton määrä, luottoaika ja luottosopimuksen muut ehdot;
2) myönnettyyn luottoon liittyvä luottoriski;
3) kulut luotonantajan sellaisista toimista, jotka kuuluvat huolelliseen luotonmyöntömenettelyyn;
4) luoton rahoittamisesta aiheutuneet tavanomaiset kulut;
5) luottotoiminnan tavanomaiset yleiskulut."
Pankit ja muutkin rahoituslaitokset lainaavat nykyään rahaa 2-6 prosentin koroilla, joka kattaa myös luottokelpoisuuden tarkistuksen (kohta 3) firman tavanomaisia kuluja (kohta 4, toki niitä peritään myös erikseen) ja firman yleiskulut (kohta 5). Korko kattaa myös luottoriskit.
Pikavippiyhtiöillä voi olla suuremmat luottoriskit, koska lainat myönnetään ilman vakuuksia, mutta eivät ne sentään voi 900-kertaiset olla. Firmat olisivat kumossa, jos ne olisivat. Riski ei voi olla edes 100-kertainen. 10-kertainen luottoriski saattaisi ehkä olla totta. Luottoriskit eivät siten selitä 920 prosentin vuosikorkoja.
On siis aika ilmeistä, että pikavippiyhtiöt ovat luotonannossaan ottaneet tai edustaneet itselleen korkoa ja muuta taloudellista etua, joka on ollut selvästi epäsuhteessa luotonantajan omaan suoritukseen.
Vaikka sivuuttaisimme 1 momentin määräykset hyväksikäytöstä, vaikka ajattelisimme kylmästi jotta kärsiköön, jos on niin tyhmä että noilla ehdoin lainaa ottaa, niin asian ratkaisee 2 momentti, joka kieltää koronkiskonnan.
Asiassa painaa myös rikoslain 36 luvun 7 §, joka korottaa rikoksen törkeäksi kiskonnaksi, jos kiskonnalla tavoitellaan huomattavaa hyötyä, aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa, rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti.
Ainakin ensimmäinen ja neljäs ehto täyttyvät. Ei ole epäilystäkään, etteikö massiivisilla kampanjoilla ja sähköpostirumballa, ynnä 920 prosentin koroilla tavoitella huomattavaa hyötyä, ja on aivan selvää, että operaatiot on toteutettu erityisen suunnitelmallisesti. Se riittää kvalifioimaan teot törkeäksi kiskonnaksi, josta maksimirangaistus on neljä (4) vuotta vankeutta.
Miksi tätä touhua ei siis ole tutkittu ja viety oikeuteen kiskontana, ja nimenomaan törkeänä kiskontana? Vai onko minulta mennyt joku merkittävä oikeustapaus ohi?
Otetaanpa esimerkki toisaalta. Kuvitellaan pienyrittäjä Ville, joka on velkaa pääomaltaan 10 000 euroa toiselle pienyrittäjälle, olkoonpa nimeltään Kalle. Villen saatava on ainakin pääomaltaan riidaton, mutta Kalle ei maksa. Ehkä hän ei pysty, ehkä hän ei halua, mutta syy on tässä samantekevä.
Kuvitellaan, että Ville palkkaa pari miestä perimään velkaansa. He menevät Kallen luokse, vaativat tätä maksamaan velkansa, sekä päälle korkoja ja perintäkuluja toiset 10 000 euroa. Siis 100 prosenttia lisää. Siinä saattaa olla mukana todellisia korkoja ja todellisia perintäkuluja, mutta toki 100 prosenttia on aika kova vaatimus. Paitsi pikavippiyhtiöiden näkökulmasta. Heidän silmissään perintämiehet ovat aivan amatöörejä. Vaivaiset 100 prosenttia, hah-hah!
Kuvitellaanpa, että perintämiehillä on päällään nahkaliivit, sellaiset joita käyttävät ne, joita poliisi tapaa tiedotteissaan nimittää rikollisiksi moottoripyöräjengeiksi.
Nyt syntyy valtakuntaan vipinää, eikä se ole kuvitteellista vaan todellista. Nyt tiedotusvälineiden sähköpostit täyttyvät KRP:n hälyttävistä tiedotteista, Aamu-TV:ssä istuu tavanomainen rikoskomisario kertomassa, kuinka järjestäytynyt rikollisuus on vallannut perintäbisneksen, ja sama tarina täyttää jo valmiiksi iltapäivälehtien lööpit ja etusivut.
Kun kaksi liivimiestä käy perimässä velkaa ja vaatii 100 prosenttia korkoja ja kuluja, koko poliisiorganisaatio säntäilee ympäriinsä järjestäytynyttä rikollisuutta hokien. Kun joukko yrityksiä - siis takuuvarmasti järjestäytyneet porukat - lypsävät kymmeniltä, luultavimmin sadoiltatuhansilta ihmisiltä 900 prosentin korkoja, poliisijohto fiilailee kynsiään, sillä heidän mielestään valtakunnassa on kaikki hyvin.
Jokin tässä mättää.