Ulvilan vuoden 2006 surman selvittelyssä jätettiin kesken useita mahdollisia tutkintalinjoja. Esittelemme kolme suuntaa, jotka olisi kannattanut tutkia loppuun. Yksi tutkintalinjoista avattiin uudelleen, ainakin osin, tänä kesänä.
Teksti Mikko Niskasaari
1. Potilaan tunnustus
Ulvilalainen fysioterapeutti kertoi jo vuonna 2007 poliisille erään potilaansa tunnustaneen hänelle Jukka S. Lahden murhan. Häntä kuultiin ensimmäisen kerran todistajana vuoden 2007 syyskuun lopulla, mutta fysioterapeutin mukaan ylikonstaapeli Tapio Santaoja jätti kertomuksesta pois monia keskeisiä seikkoja.
- Kun tiedustelin miksei kertomustani kirjattu kokonaisuudessaan, Santaoja vastasi, että ”tämä riittää jo, kyllä tästä asia selviää ja päästään tutkimaan, ei kaikkia asioita tarvitse kirjata”, fysioterapeutti kertoo.
Sähköpostissaan syyttäjä Jarmo Valkamalle todistaja luetteli useita pois jätettyjä kohtia, ja vaati uutta kuulustelua, useaan kertaan. Siihen ei suostuttu kuin vasta tänä kesänä, Anneli Auerin asianajaja Juha Mannerin vaatimuksesta.
Pois oli jätetty esimerkiksi teon tunnustaneen potilaan kertomat kaksi pakoreittiä surmapaikalta. Samoin se, että potilaan ollessa fysioterapeutin talossa remontinteossa, sieltä katosi kulunut Fiskarsin fileerausveitsi. Surman jälkeen todistaja näki lehtikuvassa veitsen, joka kovasti muistutti kotoa kadonnutta. Poliisi ei ole kuitenkaan koskaan suostuttu näyttämään hänelle surma-asetta.
Fysioterapeutti kertoo pitkäaikainen kuntoutuspotilaansa olleen katkera vuonna 2003 saamistaan potkuista Outokummun Luvatalta, jossa hän oli luullut saavansa olla eläkeikään saakka. Hän oli puhunut näistä tunnoistaan touko-kesäkuussa 2006, ja syyttänyt potkuistaan "heppua", jonka todistaja myöhemmin ymmärsi tarkoittavan Jukka S. Lahtea. Potilas asui muutaman sadan metrin päässä Lahden ja Auerin kodista.
Syyskuussa 2006 potilas oli kertonut olevansa ahdistunut ja heräilevänsä öisin kello 02 - 03 aikaan, jolloin mieleen tulee ”kauheita ajatuksia" teosta, jonka hän kyllä päivällä ymmärtää olevan tosi paha teko. Ahdistus ilmeni myös aggressiivisuutena, ainakin kerran todistaja pelkäsi miehen hyökkäävän kimppuunsa. Tämä oli käynyt lääkärissäkin, mutta hyötynyt siitä vain Diapam-reseptin verran.
Etsi Outokummun työntekijöitä
Syksyllä 2006 potilas oli kasvattanut täysparran. Myöhemmin fysioterapeutti sai toiselta asiakkaaltaan kuulla, että ainakin parissa naapuruston talossa oli kaksi viikkoa ennen murhaa, iltahämärissä soittanut ovikelloa parrakas, hoikka ja pitkähkö mies. Oven avaajalta hän oli kysynyt, asuuko talossa joku, joka käy töissä Outokummulla tai asuuko naapurissa sellaisia henkilöitä. Parrakas mies oli lähtenyt selittämättä pois kuultuaan, ettei kukaan ole töissä Outokummulla.
Puolitoista kuukautta surman jälkeen, 16. tammikuuta 2007 potilaalla ei ollut enää partaa, mutta ahdistus oli jäljellä.
- Kysyin vointia, ja hän painoi päänsä käsien väliin ja sanoi, ettei pää enää kestä, hän on tullut hulluksi, hän on tehnyt karmean teon, on ympäristölleen vaarallinen ja että hänet pitää sulkea linnaan. Hän nytkähteli kuin olisi itkenyt, fysioterapeutti kertoo.
Miehen aikaisempien puheiden vuoksi hän ymmärsi tämän tarkoittavan Jukka S. Lahden surmaa.
Sitten kertomukseen alkoi tulla yksityiskohtia. Lahti surmattiin 1.12.2006 vastaisena yönä. Miehen vaimo oli ollut tuolloin kursseilla, ja siksi tuo yö oli viimeinen mahdollisuus ”hoitaa homma, koska vaimon vierestä ei voisi yöllä poistua siten, ettei hän sitä huomaisi".
Tärkeimpiä miehen kertomasta oli yksityiskohtainen kuvaus pakoreitistä surmapaikalta. Mies kertoi jättäneensä autonsa sopivan kävelymatkan päähän. Surman jälkeen hän oli hiippaissut sen luokse jalkaisin, ja ajanut kotiinsa - samaan suuntaan kuin surmapaikalle kiirehtivät poliisit. Hän oli kertonut myös toisen suunnittelemansa reitin.
Miestä kuulusteltiin aikoinaan, tosin pitkän viivyttelyn jälkeen, mutta tuolloin epäilyt kaatuivat väärään DNA:han. Surmapaikaltahan löytyi halosta vierasta DNA:ta, ja kaikki epäillyt joihin se ei sopinut, vapautuivat. Kesällä 2013 keskusrikospoliisi otti DNA:n kontolleen, jonka jälkeen kaikki vanhat tutkintalinjat olivat jälleen auki. Periaatteessa.
Miestä on kuulusteltu uudelleen tänä kesänä. Vuosia sitten hän kiisti olleensa edes fysioterapiassa. Alibin saamien tietojen mukaan hän olisi tällä kertaa kiistänyt ainakin eräät hoidot, joista fysioterapeutti on kertonut. Poliisin on tietenkin helppo tarkistaa asia Kelalta, joka korvaa osan potilasmaksuista.
2. Viillelty mies
Väärään DNA:han kariutui tutkinta myös toisen lähellä asuneen miehen osalta. Hänkin on entisiä Luvatan työntekijöitä, irtisanottiin vuonna 2003. Tämän tutkintalinjan Porin poliisi on tehokkaasti salannut.
Mies oli juopotellut ainakin surmaa seuranneena päivänä, 2.12.2006, jopa siinä määrin että puoliso oli pyytänyt poliisit hätiin. Partio oli tavoittanut miehen kadulta, ja takavarikoinut häneltä veitsen. Hänellä oli viiltohaavoja muun muassa kädessään, joiden vuoksi hänet vietiin Porin poliisilaitokselle. Miehen asunnossa tehtiin kotietsintä, jossa takavarikoitiin tutkimuksia varten kirveitä. Surman yhteydessä epäiltiin käytetyn retkikirvestä taloon murtautumisessa, sekä lyöntivälineenä.
Vähän myöhemmin mies otettiin uudelleen kiinni ja pidätettiin hetkeksi murhasta epäiltynä ja hänen luonaan tehtiin uusi kotietsintä. Miehen autosta löydettiin verijälkiä.
Poliisi on pitänyt miehen kuulustelukertomukset pois julkisuudesta, mutta Alibin saaman tiedon mukaan hän oli kiistänyt tunteneensa Jukka S. Lahtea.
"En ole ikinä tavannut. Jos näyttäisit kuvan, niin en edes tuntisi häntä. Lahti ei käsittääkseni edes ollut tehtaalla töissä silloin, kun sain lopputilin", mies vastasi kuulustelussa poliisille.
Tosiasiassa Jukka S. Lahti oli ollut yhtiössä töissä jo yli puoli vuotta silloin, kun lopputilejä jaettiin.
Motiivin surmaan mies selitti pois kertoen olleensa lopputiliin ihan tyytyväinen, koska oli saanut elää ammattiliiton työttömyyskorvauksilla ja urheilla vapaasti. Toisaalta hänen tiedetään muussa yhteydessä kertoneen, kuinka kova isku potkut aikoinaan olivat.
Mies asui aika lähellä Jukka Lahtea ja Anneli Aueria. Heidän kotinsa seudut olivat kovakuntoisen, kamppailulajeja harrastaneen miehen lenkkimaastoja, siis varsin tutut, mikä myös teki hänestä hyvän tappajaehdokkaan. Puoliso kuitenkin antoi miehelle alibin kertoen tämän olleen surmayönä kotona. Puolison mielestä hän olisi herännyt, jos mies olisi lähtenyt yöllä ulos. Tällaista alibia ei yleensä kovin vahvana pidetä. Ennen kaikkea epäilykset kariutuivat, koska DNA ei täsmännyt surmapaikan halosta löytyneeseen. Kuten edellisenkin tapauksessa, tämä todiste syyttömyydestä menetti viime kesänä merkityksensä. Tätä tutkintalinjaa ei tiettävästi ole avattu uudelleen.
3. Salaperäiset Porvoon soitot
Jo heti surmatutkinnan alkuvaiheessa tiedettiin Jukka S. Lahden puhelimesta puhutun viidesti Porvoon poliisilaitokselle, tuona kohtalokkaana vuonna. Sitä ihmeteltiin, koska Lahdella ei tiedetty olleen mitään yhteyksiä Porvooseen, saati Porvoon poliisiin. Asiaa ei kuitenkaan tutkittu, mikä on aika hämmentävää. Soitoista laadittiin lisätutkinta vasta keväällä 2012, ja sekin jäi vajaaksi.
Kaikki puhelinsoitot Jukka S. Lahden ja Porvoon poliisilaitoksen välillä kulkivat saman vanhemman konstaapelin pöytäpuhelimen kautta. Siihen soitettiin, tai siitä soitettiin. Konstaapelia on puhutettu asiasta puhelimitse kahdesti vuonna 2008 ja kerran vuonna 2010. Hän kiistää keskustelleensa Lahden kanssa, eikä tiedä kenenkään muukaan samassa huoneessa työskennelleen henkilön puhuneen tämän kanssa. Huoneessa työskenteli viisi rikostutkijaa ja toimistotyöntekijää.
Vuonna 2012 laaditussa lisätutkintapöytäkirjassa mainitaan vain puhelujen alkamisajat. Niiden kestoa ei kerrota, vaikka tämänkin tiedon olisi pitänyt operaattorilta löytyä.
Ensimmäisen kerran Jukka Lahden työpaikan pöytäpuhelimesta on soitettu Porvoon poliisilaitokselle 4.5.2006 kello 07.24. Ennen virka-ajan alkua.
Toisen kerran Jukka Lahden työkännykästä soitettiin Porvoon poliisilaitokselle 8.5.2006 kello 16.25. Hieman virka-ajan päättymisen jälkeen.
Kolmas soitto tuli Lahden työpaikan pöytäpuhelimesta 10.5.2006 kello 11.10. Kello 11.12.56 on poliisilaitoksen toimistosihteerin tunnuksella kirjauduttu Patjaan ja etsitty tietoja Lahden henkilötunnuksella. Kello 11.13.33 on tehty kysely RikiTrip-tietokantaan Jukka Lahden nimellä. Hakuehdoiksi on laitettu myös 2006-04-29 ja 2006-04-30 ja "P101", 6590.
Patja on poliisiasian tietojärjestelmä, ja RikiTrip on alusta joka helpottaa sen käyttöä. Hakuehdoksi pantu 6590 oli tuolloin Porvoon poliisilaitoksen tunnus. Koodin P101 merkitystä tiedustelin Poliisihallituksen asiantuntijoilta, mutta hekään eivät löytäneet sille selitystä.
Kuulustelussa toukokuussa 2012 toimistosihteeri totesi ettei pysty sanomaan, onko hän vastannut puheluun, ja miksi tietohaut on tehty. Hän kertoi: "Minä olen itse todennäköisesti nämä tiedot katsonut näistä järjestelmistä, mutta syytä tähän en osaa sanoa. Luultavasti tämä tarkastaminen on liittynyt johonkin juttuun, johon tämä henkilö on ollut osallisena Porvoossa".
Toimistosihteeri kiisti tunteneensa Lahden, mutta arveli antaneensa soittajalle tietoja Lahtea koskevista merkinnöistä poliisin rekistereissä. Toimistosihteeri huomasi itsekin menettelyn erikoiseksi: "Normaalikäytännön mukaan yritän varmistua siitä, että puhelimessa on juuri oikea henkilö, joka kyselee tietoja häneen liittyvistä jutuista. Näitä mahdollisesti henkilöön liittyvien juttujen tietoja ei juurikaan anneta näin puhelimitse."
Toimistosihteeri vakuutti, ettei osannut yhdistää Ulvilan surmaa henkilöön, jonka kanssa oli toukokuussa puhunut, eikä kukaan muukaan tutkintaryhmässä ollut kertonut olleensa tekemisissä Lahden kanssa.
Neljäs puhelu on soitettu Porvoon poliisilaitoksen konstaapelin puhelimesta Jukka Lahden työkännykkään 19.6.2006 kello 11.22. Viides puhelu on soitettu samalla tavalla kuin edellinen, 1.9.2006 kello 11.52.
Kuten toimistosihteerikin viittasi, Patjasta on ilmeisesti etsitty rikosilmoituksia. Päivämäärät osoittavat, että 29.-30.4.2006 on tapahtunut jotain, jossa Lahti on ollut osallinen, tavalla tai toisella. On ilmeistä, että Lahti on odottanut, epäillyt tai pelännyt, että tapahtuman vuoksi hänestä jätetään rikosilmoitus. Tämän osoittaa se, että juttua on etsitty Lahden nimellä ja henkilötunnuksella. Ihan tyystin mitätön tapaus ei liene ole ollut, koska poliisi on soittanut Lahdelle perään kahdesti. Viimeksi yli kolme kuukautta Lahden soiton jälkeen, ja kolme kuukautta ennen surmaa.
Lahden nimi tuli valtakunnassa tutuksi varsin pian surman jälkeen. Onko uskottavaa, ettei kukaan Porvoon poliisissa tiedä mitään näistä keskusteluista? Edes kuusi vuotta surman jälkeen ei hankittu poliisilaitoksen työvuorolistoja, ei siis tarkistettu ketkä olivat töissä soittojen aikaan, eikä kuulusteltu heitä. Lukuun ottamatta tätä yhtä toimistosihteeriä.
Poliisin välinpitämättömyys on hämmästyttävää. On jätetty auki mahdollisuus, että Porvoossa tapahtui vapun 2006 alla jotain, joka loi uhan Jukka S. Lahtea kohtaan.
* * *
Artikkeli on julkaistu Alibin numerossa 9/2014, joka ilmestyi 18.8.2014 alkaneelle viikolla. Kolmanneksi viimeistä kappaletta on täydennetty tässä.