Mikko Niskasaari

Valkeakosken poliisia on syytä epäillä useista rikoksista sen aloitettua esitutkinnan salakatselusta, jota lain mukaan ei ole voinut tapahtua. Poliisin selitykset käyvät sitä kehnommiksi, mitä enemmän niitä tulee.

Sisäministeriön täytettävänä olevan kansliapäällikön paikan hakijoista kannattaa laittaa suurennuslasin alle Kauko Aaltomaa, sisäministeriön poliisiosaston päällikkö. Mies, joka oikeustoimilla uhkailemalla ja rahaa vaatimalla pyrkii estämään poliisien rikosten käsittelyn julkisuudessa.

Valtakunnansyyttäjänviraston tärkein tehtävä on estää poliisien ja syyttäjien virkarikosten tutkinta. Tosin lainsäätäjä ei määritellyt sen tehtäviä näin, vaan aivan päinvastoin. Käytäntö on läpeensä korruptoituneen viraston oma luomus.

Kun virasto nyt on niin ylen innostunut Ulvilan kuukausi kuukaudelta oudommaksi muuttuvan murhajutun tutkinnan alkupäässä tehdyistä virkarikoksista, väitetyistä virkarikoksista, ei kannata ostaa syyttäjien tarinoita ihan noin vain.

Ulvilan murhajutun ensimmäinen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Juha Jousenlahti on joutunut valtakunnansyyyttäjänviraston hyökkäyksen kohteeksi. Joutsenlahti lähetti 13.7.2012 eräille tiedotusvälineille laajan kirjoituksen, jossa hän selostaa murhatutkimuksen alkuvaiheita, myöhempiä käänteitä sekä poliisijohdon ja VKSV:n harjoittamaa terroria.

Laittoman ampuma-aseen hallussapito on rikos, mutta rikos poistuu, jos oma-aloitteisesti ilmoittaa aseesta, ja luovuttaa sen poliisille. Tämä on laki, mutta rikoskomisario Sanna Springare, ylikomisario Juha Rosendahl ja ylikonstaapeli Jukka Saros katsovat ettei laki koske heitä. He kaikki toimivat Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen Espoon pääpoliisiasemalla, ja he kaikki ovat mukana lavastamassa lainkuuliaisesti toiminutta kansalaista ampuma-aserikolliseksi.

Kun erehdyin pilaamaan kauniin kesäpäivän avaamalla tietokoneen, ja näkemällä uutiset Hyvinkään murhista, tiesin olevan vain tuntien kysymys, kun julkisuuteen ryhdytään levittämään perättömiä tarinoita Suomen ampuma-aseiden määrästä. Samat väärät tiedot toistetaan uskollisesta aina, kun siihen saadaan pienikin tekosyy.

Kihlakunnansyyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala nostivat saatananpalvonnan keskeiseksi teemaksi pyytäessään korkeinta oikeutta kumoamaan Vaasan hovioikeuden vapauttavan tuomion Anneli Auerille. Todistajaksi saatanan palvonnasta he ovat hankkineet kiihkouskovaisen kynäilijän.

Huhtikuun 18. päivätyssä kirjeessään KKO:lle, "Uusien todisteiden toimittaminen", syyttäjät selittävät: "Tutkinnassa on tullut esille myös saatananpalvontaan viittaavia asioita (viiltelyä, eläinten uhraamista, rituaaleja)."

Guggenheim-säätiön ehdot Helsingin näyttelyhallin rakentamiselle olivat kuin Camorran mafian sanelemat: te maksatte meille, te maksatte kaikki kulut ja otatte kaikki yksin kaikki riskit, me päätämme veto-oikeudella kaikesta vähänkään tärkeästä. On vaikeaa ymmärtää kaupunginjohtaja Jussi Pajusta ja niitä kunnallispolitiikkoja, jotka olivat valmiit hyväksymään tällaiset ehdot.

Tutkinnanjohtaja Markku Kukko olisi voinut tehdä Helena Erosen tutkintapyynnöstä laillisen päätöksen, ja paljon pienemmällä vaivalla. Se ei hänelle kuitenkaan sopinut. Kukko nyhersi kokoon 6-sivuisen poliittisen esseen, jossa on mukana melkein kaikki muu, paitsi itse asia.

Tutkinnanjohtaja Markku Kukko päätti Helena Erosen tutkintapyynnön käsittelyn lyhyeen: esitutkintaa ei suoriteta. Näin Turun Sanomat uutisoi tänä aamuna klo 10:46. Tutkintapyyntö törkeästä kunnianloukkauksesta koski Erosen hihamerkki-blogikirjoituksen inspiroimaa Turun Sanomien uutista, jonka yhtymäkohdat todellisuuteen olivat huterat.

Lopputulos ei sinällään ollut yllätys. Vaikka TS:n uutinen oli virheellinen, se kuitenkin koski eduskunta-avustaja Erosen toimintaa politiikassa ja julkisessa tehtävässä, ja silloin kunnianloukkauksen kynnys on huomattavan korkealla.