Mikko Niskasaari

Oikeusministeri Tuija Brax on ajanut tavattomalla tarmolla sukupuolineutraalia avioliittolakia, perusteena tasa-arvo. Kaikissa muissa tapauksissa oikeusministeri ja koko hallitus on kaventanut suomalaisten ihmisoikeuksia, tai sivuuttanut ongelmat olan kohautuksella.

1.
Suomella on häpeällinen saldo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT): pitkästi toista sataa tuomiota. Tuomioita on enemmän kuin muilla Pohjoismailla yhteensä.

Opiskeluaikoinani 1970-luvulla kerrottiin Tampereella tarinaa määrätietoisesta puukottajasta. Mies meni rautatieaseman kioskille ja osti Mora-puukon. "Pannaanko pakettiin", kysyi myyjä. "Ei tarvitse, se tulee heti käyttöön", vastasi mies, otti puukkonsa ja meni lyömään sen kaverinsa vatsaan. Tämä kuoli.

Aion tehdä syntiä. Aion jopa tehdä samanlaista syntiä kuin kiihkouskovaiset tekevät harva se päivä. Tarkoitan heitä, jotka kirjaa lukematta, näytelmää näkemättä ja elokuvaa vilkaisemattakaan tietävät sen olevan syntiä, "jumalanpilkkaa", pahaa, huonoa, mitä nyt milloinkin.
Aion haukkua elokuvan jota en ole nähnyt.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske "arvostelee kovin sanoin puolueiden saamia vaalitukia. Kalske sanoo, että rikosepäilyjen mukaan Suomeen rakennettiin lainvastainen rahoitusjärjestelmä, joka oli kaiken kontrollin ulkopuolella", uutisoi Yle maanantaina 20.9.2010. Ylelle se oli hyvä aloitus uutisviikolle, ja Kalske saattaa poikkeuksellisesti olla jopa oikeassa, mutta silti lausunto ei tälläkään kertaan mennyt aivan putkeen.

Metrojohtaja Unto Valtanen jäi elämään kansan suussa Metro-Valtasena. Nimitys ei ole kiitos erinomaisesta metrosta. Pilkkanimen tuotti 1970/1980-lukujen metroprojektin musta kääntöpuoli, salailu, kähmintä ja lahjusten kahminta. Jälkimmäisestä KKO tuomitsi Valtasen ehdottomaan vankeuteen vuonna 1987. Metron suunnittelu ja rakentaminen oli uskottu erilliselle metrotoimikunnalle, jolla homma karkasi käsistä.

Sain eksoottisen kesämuiston Kainuusta: ahmakuvaajan hampaanjäljet käsivarteen. Siitä jää luultavasti pysyvä arpi. Olen ajatellut tatuoida arven ympärille "Saurin kaverit purevat." Hyökkäykseen vaikutti Pekka Saurin kiihotustyö.

Helsingissä lauantaina 3.7 tehtyä kyynelkaasun laskemista ja savusoihtujen käyttöä Pride-kulkueen osallistujia vastaan tutkitaan muun ohella poliittisten toimintaoikeuksien loukkaamisena. Se on hyvä, sillä yhteiskunnan pitää suojella poliittisia toimintaoikeuksia. Tutkinnanjohtajana toimii rikoskomisario Petri Juvonen Helsingin eteläisestä poliisipiiristä. Se on paha.

Rikoskomisario Petri Juvonen on väärentäjä. Siitä yksi esimerkki, nopein vedoin.

Ylen Radio 1 on lempikanavani, vaikka sinnekin on pikkuhiljaa uinut mölinäohjelmaa, jota olen yrittänyt välttää pysymällä ykkösellä. Ykkösen kulttuuriohjelma Kultakuumekin on ihan mukava ohjelma, vaikka joskus ihmettelen miksi kulttuuritoimittajat osaavat radiossa ja televisiossa olla vain mielin kielin haastateltavalleen. Kriittisiä kysymyksiä ei esitetä.

Tiistaina 8.6 Kultakuume kolisteli sitten oikein kunnolla köli pohjakivissä.

Kun Metsähallitus julkisti helmikuussa ehdotuksensa Sipoonkorven kansallispuistoksi, ensimmäisen katkeran kommentin esitti MTK:n entinen puheenjohtaja Esa Härmälä, kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa (20.2).
Vuosina, jolloin muokattiin Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelmaa, MTK purnasi suojelun keskittyvän vain pohjoiseen. Kun Etelä-Suomeen metsien suojelu alkoi toden teolla, paikka oli järjestön mielestä taas väärä.

9.5.2010

Kihlakunnansyyttäjät Tom Ifström ja Heli Haapalehto nostivat vuonna 2005 syytteen kolmoismurhasta Bodom-jutussa, vaikka esitutkinnan näyttö osoitti, ettei syytetty voinut olla syyllinen. Ainakin syyttäjien sepittämä tarina tapahtumain kulusta 45 vuotta aikaisemmin Bodom-järven rannalla oli mahdoton. Sen osoitti tekninen tutkinta, ennen kaikkea DNA-tutkinta. Syytettä ei nostettu näytön perusteella, vaan vastoin näyttöä.