Saadaanko vihapuhe kriminalisoimalla poliisit ja syyttäjät noudattamaan lakia, jota he nyt eivät noudata?
YLE on tutkinut vihapuheen kriminalisoinnista vaalikoneeseen annettuja vastauksia. Vihapuheen ottamista rikoslakiin kannatetaan varsin laajasti. Vasemmistopuolueiden, vihreiden ja RKP:n ehdokkaista 90-94 prosenttia kannattaa kriminalisointia, kokoomuksen ja kepun ehdokkaista 75 ja 82 prosenttia, sinisten kaksi kolmesta ja kristillisdemokraateista 60 prosenttia. 1)
Poliisi pelaa mielikuvilla ja kiertää faktat kaukaa.
Syyttäjä Kirsi Männikkö sivuutti sananvapauden turvaksi annetun lain, käydessään taistoon Junes Lokan ”kunnian” puolesta.
Ehdotus ojentaa journalistipalkinto suomalaiselle oikeusjärjestelmälle olisi hauska Kummelisketsi, mutta tosielämässä se on hyvin huolestuttava oire.
Suomen suurin maakuntalehti Helsingin Sanomat on vihdoin havainnut asian, josta olen kirjoittanut vuosia: on poliisin poliittinen valinta jättää kansalaisten tekemät rikosilmoitukset tutkimatta.
Poliisin julkisiin yhteydenottopyyntöihin on syytä suhtautua varovaisesti. Paitsi jos välttämättä haluaa joutua syytteeseen.
Helsingin poliisilaitoksen 3.12 jakama tiedote polkupyörävarkaasta oli erikoinen. Se sinällään, että poliisi on suostunut tutkimaan polkupyörävarkautta oikeuttaisi etusivun uutiseen, mutta tässä oli pääasiana pyörävarkaan kotoa löytynyt kivääri.
Raija Toiviainen kiittää omaa oikeudentuntoaan. Tarkemmin tutkien hänen oikeudentuntonsa laatu osoittautuu aika erikoiseksi.
Aarnio-sopassa jätettiin tutkimatta poliisin laittomasta kotietsinnästä tehty tutkintapyyntö, koska rikos on todennäköisesti tapahtunut.
Asiasta on nyt jätetty Poliisihallitukselle uusi tutkintapyyntö, kertoo Iltalehti:
Yhdelle maksetaan tuhansia euroja, toiselle vain piruiltiin, kolmannelta vietiin aseluvat. Saman tyyppiset tapaukset, täysin eri lopputulos. Mikä on muuttuva tekijä?
Ilta-Sanomien otsikko oli pysäyttävä: ”Tilanne sotilaiden ja poliisin välillä kärjistyi Tikkakoskella – sanailun jälkeen komisariota uhattiin rynnäkkökiväärillä”. 1)
Tekaistut todisteet ja jyrkästi kiellettyyn analogiseen rikosoikeuteen turvautuminen eivät pelastaneet kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläistä, jonka ajama syyte romahti Helsingin hovioikeudessa.