Mikko Niskasaari

Hymy -lehti kertoo tänään ilmestyneessä numerossaan, millaiseen näyttöön nojasi tiukasti salassa pidetyn Auerin seksuaalirikosjutun tuomio käräjäoikeudessa. Siinä on perin erikoisia aineksia.

Salaiseksi julistettua oikeudenkäyntiaineistoa on yli 3 000 sivua, eikä niiden läpilukeminen ollut kovin mieltä ylentävä kokemus. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkiminen näyttää olevan edelleenkin hyvin huteralla pohjalla. Ainakin jos poliisi niin haluaa, ja aineisto viittaa vahvasti siihen, ettei poliisin tavoite tässä jutussa ole ollut totuuden löytäminen.

Laaja aineisto ei tyhjene yhteen lehtiartikkeliin, mutta se osoittaa olevan perusteltua epäillä sekä poliisin esitutkintaa, että käräjäoikeuden enemmistön arvostelukykyä. Pitkät vankeustuomiot langetettiin äänin 2-1.

Artikkelin saatte itse etsiä lehdestä, mutta seuraava antanee osviittaa, missä mentiin.

Syyttäjät väittävät uhreja olleen seitsemän, mutta neljä heistä ei tiedä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, raiskauksista ja väkivallasta yhtään mitään. Kolmeen oletettuun uhriin kohdistuneiden tekojen osalta syytteet hylättiin kokonaan. Lopuistakin yksi on kertonut, ettei mitään rikoksia ole tapahtunut, mutta kaksi tuomaria päätti hänen puolestaan toisin.

Käräjäoikeuden 10 vuodeksi vankeuteen tuomitseman miehen väitettiin olleen sukupuoliyhteydessä kahden tyttölapsen kanssa; toisen kanssa erittäin usein. Lääkärintutkimuksessa heidän kuitenkin todettiin olevan niin sanotusti neitsyitä.

Syytteiden voisi olettaa kaatuvan siihen, mutta tutkinnanjohtaja Erik Salonsaaren valitsema lääkäri väitti, ettei ehjä immenkalvo todista yhtään mitään. Hänen mukaansa immenkalvo "paranee", ilmeisesti se siis hänen mielestään kasvaa uudelleen. Tämän väitteet tyrmäsivät kaikki haastattelemani oikeuslääkärit.

Käräjäoikeus ei kuitenkaan kuullut ainoatakaan oikeuslääkäriä, vaan tuomarit uskoivat poliisin valitsemaa synnytyslääkäriä. Tuomarit eivät lainkaan pohtineet ristiriitaa lääkärin väitteiden, ja yleisen näkemyksen välillä.

Jutun koko näyttö perustui kolmen lapsen kertomuksiin, ja lääkärilausuntoon, jota oikeuslääketiede ei hyväksy. Fyysisiä todisteita ei ole.

Korostan, ettei tässä artikkelissa oteta kantaa siihen, kuka murhasi Jukka S. Lahden Ulvilassa 1.12.2006. Se kysymys on edelleen auki.