Poliisi pelaa mielikuvilla ja kiertää faktat kaukaa.
Kun poliisijohtajien alustukset ihan just päälle kaatuvasta järjestäytyneestä rikollisuudesta olivat tiedotustilaisuudessa päättyneet, MTV:n Jarkko Sipilä kysyi päivän ensimmäisen ja tärkeimmän kysymyksen: ”Ei ilmeisesti enää uskalla kapakkaan mennä ja kuten nyt on saatu kuulla, äitikin joutuu maksamaan velkoja vielä pitkään… Viimeisen 30 vuoden aikana poliisi on saanut kaikki haluamansa valtuudet. Miten tilanne on silti päässyt tällaiseksi?”
Se ei ollut se kysymys, johon poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen olisi halunnut vastata. ”Emme me ole saaneet kaikkea mitä olemme halunneet. Vain sen, minkä eduskunta on meille antanut”, Kolehmainen kiisti happamana, ja on tietysti oikeassa. Poliisin vaatimuslista uusista valtuuksista, erityisesti salaisista valtuuksista ulottuu edelleen täältä Uranukseen, eikä se näy koskaan lyhenevän, lisättiinpä valtuuksia kuinka paljon tahansa.
”Kyllä Sipilä voi edelleen kulkea turvallisesti kadulla”, Kolehmainen myös lupasi ja sai katsojan miettimään, miksi sitten poliisi juuri oli puolentoista tunnin ajan yrittänyt pelotella toimittajilta löysät pöksyihin.
Mielikuvia, ei faktaa
Poliisin järjestäytynyt rikollisuus -propagandaisku tulee keväisin aina yhtä varmasti kuin peippo oksalle laulamaan. Tällä kertaa Yle lähetti sen suorana, perjantaina 28.3. (Peippo tuli kaksi päivää aikaisemmin). Alla oleva perustuu tuon lähetyksen seuraamiseen. Koska kamera oli aina suunnattu kulloiseenkin puhuvaan päähän, seinälle heijastetut kalvot eivät lähetyksessä näkyneet. Jos niissä oli oleellista lisäinformaatiota, se jäi minulta näkemättä.
Myös tekninen häiriö leikkasi kabareesta palasen. Koko tilaisuuden taiteellisesti lennokkain, joskaan totuusarvoltaan tuskin painavin anti oli ilmeisesti KRP:n tiedustelun rikosylikomisario Christer Ahlgrenin puheen loppuhuipennus. Valitettavasti juuri siinä kohden internetyhteyteni pätkäisi. Kun sain sen taas toimimaan, taiteellinen hetki oli jo ohi. Nähtävästi juuri se sisälsi Sipilän lainaaman kohdan, kuinka äitikin joutuu maksamaan velkoja, koska liivijengit.
Poliisin tiedotus noudatti poliisin perinteistä kaavaa: tarjotaan irrallisia fragmentteja, jätetään kertomatta kaikki kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta oleelliset luvut, ja korvataan faktat mielikuvamaalailun leveillä pensseleillä.
”Yhdeltä ainoalta jengiltä takavarikoitiin viime vuonna ampuma-aseita 80 kappaletta. Yhdeltä ainoalta jengiltä”, hehkutti Christer Ahlgren ja antoi mennä, kun oli alamäki taas:
”Kaikki järjestäytyneen rikollisuuden jengit aseistautuvat. Oikeastaan päivittäin takavarikoidaan liikenteessä aseita, ja kun sitten mennään kotietsinnälle, löytyy lisää aseita”, Ahlgren paahtoi.
Tässä kohden toimittaja olisi halunnut nähdä tilaston, josta selviäisi,
kuinka monta luvatonta ampuma-asetta poliisi viime vuonna takavarikoi,
kuinka monta niistä takavarikoitiin liikennevalvonnan yhteydessä ja
kuinka monta niistä takavarikoitiin henkilöiltä, joiden poliisi väittää olevan osa JR:ää.
Näitä tietoja ei annettu. Koska realistinen tilannekuva edellyttää noita tietoja, poliisi vaikenee.
Aina vain 1000 konnaa
Taas kerran poliisi vakuuttaa että järjestäytynyt rikollisuus taukoamatta kasvaa ja raaistuu, että uusia rikollisjengejä on koko ajan maailmalta tulossa Suomeen. Monta uutta on jo rantautunut, ja ihan on huulilla, että ihan kohta tulee huitsisti lisää.
”Vuonna 2000 meillä oli kolme jengiä ja niissä kahdeksan osastoa. Helvetin enkelit, Bandidos ja Cannonball”, esittelee Ahlgren. ”Kymmenen vuotta myöhemmin niillä oli 35 osastoa”.
”Taas kymmenen vuotta eteenpäin, ja nyt meillä on seitsemän eri jengiä, niillä 75 osastoa, joissa 800 jäsentä ja muiden ryhmien kanssa yhteensä JR:ssä toimii kaikkiaan 1000 ihmistä”.
Tässä kohden saan vahvan déjà vu -kokemuksen. Tämän olen kuullut ennenkin.
Vuoden 2013 keväällä KRP:n Jokiniemen bunkkerissa esiteltiin silloista ehdotonta totuutta JR:stä. Muistini mukaan KRP väitti Suomen koko JR-porukan vahvuudeksi 1300 henkilöä. Tämän mukaan JR-porukka olisi siis supistumaan päin.
Muistelen tosin, ja korostan muistinvaraisuutta, että KRP joutui tuolloin itse korjaamaan vähän villiintyneitä lukujaan, ja alensi kokonaisarvionsa tuhanteen. Eli samassa ollaan. Siis jos ollaan edes siinä.
Poliisin puheet contra tilastot
Poliisin mukaan järjestäytynyt rikollisuus on koko ajan lisääntynyt, koventunut ja raaistunut aina siitä lähtien, kun armeijan panssaroiduilla ajoneuvoilla vahvistettu poliisi hyökkäsi Overkill MC:n päämajaan Helsingin Tapulikaupungissa, maaliskuussa 1993.
Jostain merkillisestä syystä Suomessa rikollisuustaso on samaan aikaan laskenut. Loivasti, mutta trendi on mieluummin alas, kuin ylös. Kaikkein vakavin rikollisuuden laji, henkirikokset ovat puolittuneet. 1990-luvulla Suomessa tapettiin keskimäärin 3 ihmistä / 100 000 asukasta. Ajanjaksolla 2010-2015 suhdeluku oli enää 1,5, kertoo Helsingin yliopistolla koottu Henkirikoskatsaus 2017. Sitä tutkimusta poliisijohtajat eivät siteeraa.
Miten on mahdollista, että järjestäytyneen rikollisuuden laajennuttua, kovennuttua ja raaistuttua yhtäjaksoisesti 26 vuotta ilman päivänkään taukoa, rikosten määrä laskee, ja henkirikokset loppuvat tällä menolla kohta kokonaan?
Lisäksi toimittaja jäi taas kaipaamaan perusasioita: montako sellaista rikosjuttua puitiin viime vuonna tuomioistumissa, joissa syytettiin toiminnasta järjestäytyneenä rikollisryhmänä, ja moniko näistä syytteistä meni läpi?
Tätä poliisijohtajat eivät kertoneet.
Lukuun ottamatta rikollisiksi väitettyjen jengien osastojen määrää, esityksistä puuttuvat kaikki tiedot, joiden perusteella voisi arvioida, mikä on järjestäytyneen rikollisuuden kehityssuunta, ja mikä ylipäänsä on sen osuus suomalaisesta rikollisuudesta.
Poliisijohto onnistuu jälleen kerran todistamaan, kuin tavattoman kehno ja epäluotettava tietolähde poliisi on.
Uhka jota ei olekaan
Lennokkaat väitteet eivät muutoinkaan tahdo kestää pienintäkään kriittistä kysymystä. Poliisi oli pohjustanut tiedotustilaisuutta vuotamalla päivä, pari etukäteen julkisuuteen uutisen venäläisen Yön sudet -jengin asettumisesta Forssaan.
Tilaisuudessa Christer Ahlgren esitteli asiaa: ”Uusi tulokas on RMI -jengi Venäjältä, se asettui juuri Etelä-Suomeen, jossa sillä 5-10 jäsentä, eri puolilla aluetta. RMI on Yön susien alajengi.”
”Yön susilla on ollut aiemmin yhteyksiä Helvetin enkeleihin. Yön susien presidentti on käynyt Suomessa tapaamassa Helvetin enkeleitä, mutta ei ole syyllistynyt rikoksiin Suomessa”.
”Yön sudet perustettiin jo Neuvostoliiton aikana, ja jakautui kahtia. Osasta tuli Helvetin enkeleitä, ja toisesta osasta Yön sudet. Välit olivat hyvät, mutta eivät kuulemma enää niin lämpimät. Itse asiassa päinvastoin”. (Painokas tauko, jonka aikana kuuluu ymmärtää Uhka).
Sitten joku Iltalehden toimittaja (en kuullut nimeä), meni kysymään millainen uhka RMI enkeliyhteyksineen nyt sitten oikein on. Ahlgren perääntyi kiireesti: ”Emme näe mitään uhkaa Suomessa. Mutta toki se kiinnostaa meitä.”
Jaa.
Helvetin enkelit olivat poliisien puheissa tiuhaan esillä. Olen ennenkin havainnut järjestön ottavan poliiseja päähän aivan erityisesti. Ilmeisestä syystä: yhtään Helvetin enkeleiden kerhoa ei ole Suomessa tuomittu järjestäytyneenä rikollisryhmänä toimimisesta. Eihän se kerta kaikkiaan voi näin olla! Jos siis poliisilta kysytään.
Huhtikuussa 2011 vietin iltapäivän Jokiniemen bunkkerissa kuuntelemassa KRP:n tiedustelun komisariota, joka vakuutti: ”Emme pysty todistamaan, mutta me tiedämme, että Helvetin enkelit pyörittävät suurinta osaa Suomen amfetamiinikaupasta”.
Ostaisitko esitutkinnan poliisilta, joka ”tietää” asioita, joita ei pysty todistamaan? Mitä tiedeyhteisö lausuisi tutkijasta, joka ”tietää” asioita, joita ei pysty todistamaan?
Poliisi ei todellakaan muistuta tiedeyhteisöä.
Katujengit ja Ruotsin malli
Ruotsin katujengit ja niiden silmitön väkivalta olivat paljon esillä. ”Ammuskelussa 40 uhria [kuollutta] ja yli 100 loukkaantunutta viime vuonna”, tiesi poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Kolehmainen kertoi tapaamisestaan Ruotsin poliisiylijohtaja Anders Thornbergin kanssa: ”Hän varoitti: älkää tehkö samoja virheitä kuin me”.
Tässä kohdin toimittaja odotti korvat pystyssä ja sormet näppäimistöllä, mitä ovat ne Ruotsin virheet, joita pitäisi osata olla tekemättä. Kolehmainen ei kertonut.
Koska poliisi ei kerro, otan ja arvaan mistä Ruotsin Anders Thornberg on varoittanut.
Arvaan hänen varoittaneen asuinalueiden segregaatiosta. Juuri samasta, josta tutkijat meillä varoittavat.
Arvaan Thornbergin varoittaneen nuorisotyöttömyydestä ja päästämästä nuoria putoamaan koulutuksesta.
Arvaan Anders Thornbergin aivan erityisesti varoittaneen kesken jääneistä kouluista ja laajasta nuorisotyöttömyydestä etnisesti eriytyneissä ghetoissa.
”Ne jotka liittyvät katujengeihin, ovat syrjäytyneitä”, huomautti Europolia edustanut Jari Liukku tuossa tilaisuudessa poikkeuksellisen täysijärkisessä puheenvuorossaan. ”Tämä tapahtuu muuallakin kuin Ruotsissa. Iso-Britannialla on samoja ongelmia. Ranskassa nähdään syrjäytymisellä yhteys myös radikalisoitumiseen”.
Aivan.
On torjuttava segregaatio, on varmistettava kunnon koulupohja kaikille nuorille, ja nuoret on saatava töihin. Kaikki yhteiskuntapolitiikan kysymyksiä, joiden ratkominen kuuluu kaupunkisuunnittelijoille, kuntapäättäjille, kouluviranomaisille, sosiaaliviranomaisille ja niin edelleen.
Aivan muille kuin poliisille.
Paluu todellisuuteen
Muuten olen sitä mieltä, että Suomen yhteiskunnallisesti merkittävin järjestäytyneen rikollisuuden ilmentymä on poliisien ja syyttäjien toisilleen takaama syytesuoja. Se ei perustu lakiin, vaan rikokseen.
Siitä tiedotustilaisuudessa ei mainittu mitään.