Ei saa olla mahdollista, että poliisi aiheuttaa perättömillä tarinoilla kansainvälisen skandaalin, vain puhuakseen itselleen lisää rahaa.
On myönteistä, että KRP tunnusti rikosylikomisario Christer Ahlgrenin puhuneen palturia, kun hän väitti Ukrainalle toimitettuja aseita päätyneen rikollisille Suomessa. On hyvin harvinaista herkkua, että poliisi myöntää virheensä. Todennäköisesti saimme sellaisesta nauttia vain, koska asiasta tuli kansainvälinen skandaali. Poliisin tavanomainen seinäkiisto ei ollut tällä kertaa mahdollinen. 1)
Paljon uskottavampaa olisi kuitenkin ollut, jos KRP olisi ampunut Ahlgrenin ankan alas oma-aloitteisesti ja heti samana päivänä sunnuntaina 30.10, kun Ylen artikkeli julkaistiin, eikä vasta valheellisen tarinan levittyä eurooppalaiseen lehdistöön ja Ukrainan sisäministeriön vihaisten virkamiesten vaatiessa Jokiniemeltä näyttöä.
KRP:n rikosylikomisario Christer Ahlgren päätyi toistamaan liki sanasta sanaan Putinin regiimin sotapropagandaa, mitä ei pidä katsoa läpi sormien. Mielestäni sisäministeri Krista Mikkosen pitäisi vaatia KRP:ltä perusteellinen selvitys, kuinka fiasko syntyi, kuinka se oli mahdollinen.
Joka syksy, kun valtion seuraavan vuoden budjetti on eduskunnan käsittelyssä, poliisi järjestää pelottelunäytöksen. Kansalaisia pelotellaan milloin moottoripyöräjengeillä, milloin väkivaltaisilla nuorisojengeillä, yleensäkin järjestäytyneellä rikollisuudella. ”Järjestäytynyt rikollisuus ottaa Suomen yhteiskunnasta koko ajan kovempaa otetta” sanaili Ahlgren Ylen haastattelussa, ja mitä ilmeisimmin valehteli myös siltä osin. 2)
Näiden jokasyksyisten budjettipelotteluiden tavoite on tietenkin puhua poliisille lisää rahaa, ja se oli myös Christer Ahlgrenin missio. Ylen nettisivuilla julkaistua artikkelia enemmän tämän korostui sunnuntain 30.10 radiouutisissa, joissa Ahlgren toisteli pitkin päivää ”jos poliisi vain saisi enemmän rahaa” viestiään, melkein huvittavuuteen saakka.
Onkin syytä epäillä, ettei Ahlgren ollut keksinyt tiedotustempaustaan yksin, vaan tämä oli osa poliisin porukalla sovittua budjettiviestintää. Se alleviivaa tarvetta selvittää tapaus kunnolla.
Mitä toimittajalta jäi kysymättä?
Fiaskossa on hyvää vain se, että se on hyvä oppitunti toimittajille ja suurelle yleisölle: poliisin puheita ei pidä uskoa sokeasti. Erityisesti sellaisiin lausuntoihin ja tiedotteisiin, joissa poliisi selvästi tekee politiikkaa, pitää suhtautua yhtä lähdekriittisesti, kuin muidenkin poliittisten toimijoiden juttuihin. Poliisi ei puhu aina totta.
Ylen Kirsi Heikeliltä jäivät kysymättä kaikki oleelliset kysymykset. En kuitenkaan halua tästä juuri häntä sen kummemmin lyödä. Heikel on hyvä toimittaja, mutta hän ei ole oikeustoimittaja, ja oletan etteivät poliisin vedätykset ole hänelle tuttuja. Siksi toisekseen, sortuvat niihin monet oikeustoimittajatkin, joiden pitäisi tietää paremmin. Nämä ovat liukkaita veijareita ja kovia selittämään, nämä KRP:n lobbarit.
Se lukija, joka ymmärsi mitä jäi kysymättä, ymmärsi oitis Ahlgrenin panevan omiaan.
Christer Ahlgren siis väitti, tai antoi ymmärtää, että Ukrainalle aseapuna toimitettuja aseita on päätynyt rikollisille Suomeen. Se ilmenee muun muassa näistä Ylen artikkelin kohdista:
"Nyt keskusrikospoliisin hallussa on tiedustelutietoihin perustuvia viitteitä aseiden päätymisestä Suomeen rikollisille. – Meillä on merkkejä siitä, että näitä aseita on jo Suomessa, Ahlgren sanoo.”
”Tarkempia tietoja Suomeen päätyneistä aseista ei haluta vielä kertoa julkisuuteen, koska tiedustelutietoja rikastetaan eli täydennetään.”
Tässä kohdin kaksi kaikkein ilmeisintä kysymystä olisivat olleet:
Montako Ukrainalle aseapuna annettua asetta on takavarikoitu Suomessa?
Montako esitutkintaa näistä on käynnissä?
Nolla kappaletta, tunnusti KRP seuraavana päivänä, ja sen saattoi päätellä itsekin. Jos joku tällainen ase olisi takavarikoitu, niin sehän se uutinen olisi ollut. Se olisi ollut paljon tehokkaampi tietoisku, kuin epämääräinen maalailu. Ahlgren olisi sitä paitsi valehdellut puhumalla vain ”merkeistä”, jos poliisilla olisi jo ollut aseita takavarikossa ja salakuljettaja poliisivankilassa.
Ahlgren tehosti väitettään tällä:
”Ukrainalle toimitettuja aseita on löydetty myös Ruotsista, Tanskasta ja Hollannista.”
En voi tietää onko tämä totta vai ei, mutta ilmeinen kysymys kuuluu:
Millaisia aseita on löydetty ja montako kappaletta?
On ensinnäkin eri aika lailla eri asia, onko löydetty yksi rynnäkkökivääri vai autolastillinen. Toisekseen tällä testataan, onko väittäjällä hajuakaan määristä ja ellei ole, voi miettiä onko väitteessä mitään perää, vai ollaanko huhujen ja luulojen varassa.
Oleellinen kysymys on myös: Miten on varmistettu, että kyseessä ovat nimenomaan Ukrainalle aseapuna annetut aseet?
Jatkokysymys edelliseen: mihin perustuu Ahlgrenin näkemys, että joko rikolliset havittelisivat nimenomaan länsimaiden lähettämiä aseita, tai että juuri näitä olisi erityisen helposti saatavilla?
Tämä viimeisin on sikäli tärkein, että juuri tässä kohdin Christer Ahlgren toisti sanatarkasti Putinin regiimin sotapropagandaa. Kremlistä on ”varoitettu” useampaan otteeseen, että lännen lähettämät aseet päätyvät lännen rikollisille.
Olisin kysynyt myös tämän: Vaikka Ukrainassa, sodan kaaoksessa, epäilemättä jääkin aseita hukkaan, niin oletteko aivan varma, että suomalaisten rosvojen kannattaisi lähteä hakemaan aseita juuri sieltä, juuri nyt, totaalisen sodan keskeltä? Maanteillä on tiesulkuja ja tarkastuksia, rajoilla rajavartioilla ja sotilailla kovat piipussa, ja tuskin sympatiaa tyypeille, jotka yrittävät salakuljettaa aseita maasta pois. Tunnelma on ihan toinen kuin Kuhmossa, jossa rajavartijat saattelivat Venäjällä luvatta piipahtaneet ranskalaisturistit kahvin ja pullan ääreen.
Vain vähän etelämpänä on Balkan, jossa 1990-luvulla riehuneissa Jugoslavian hajoamissodissa jäi kateisiin kokonaisia asevarastoja. Sieltä on muun muassa Ruotsin jengeille jatkuvasti salakuljetettu AK-47:t ja käsikranaatit. Siellä voi käydä omalla autolla turistimatkalla, ja ajella kaikessa rauhassa takaisin kotiin läpi EU-maiden, kenenkään kysymättä mitään. Vaikka takapenkin alus Kalashnikoveja täynnä. Vaikuttaisi paljon helpommalta ostospaikalta.
Miettikääpä miltä Ylen artikkeli olisi näyttänyt, jos nämä olisi kysytty.
Mitä Ahlgrenin valehtelu kertoo KRP:n tiedustelun tasosta?
Rikosylikomisario Christer Ahlgren olisi voinut todeta tuollaisessa laajassa, intensiivisessä sodassa aseita väkisinkin jäävän kateisiin, jolloin niitä voi päätyä aivan vääriin käsiin, niitä voi päätyä rikollisjengeille, tämä on riski, tästä saattaa tulla vielä ongelmia, ne aseet voivat olla Euroopassa riesana vaikka vuosikymmenet. Suomessa löytyy yhä 2020-luvun rikostutkinnoissa II maailmansodan aikaisia aseita.
Kukaan ei olisi väittänyt vastaan, kaikki olisivat nyökytelleet, sillä näinhän asia on.
Ehkä vika olikin juuri siinä? Notorisen tiedon kertaamisessa ei olisi ollut sitä potkua, jonka Ahlgren sai valehtelemalla, että Ukrainalle apuna toimitetut aseet ovatkin nyt suomalaisten rosvojen käsissä. Siitä olisi puuttunut se pelottelu, jonka poliisi on katsonut tarpeelliseksi näihin vuotuisiin budjettipuheisiinsa ladata.
Christer Ahlgren on KRP:n tiedustelun rikosylikomisario. Tiedusteluväen pitäisi olla tiedonhankinnan ja sen analysoinnin erikoisväkeä. Siellä jos missä pitäisi ymmärtää tiedon finessejä. On siten tavattoman vaikeaa käsittää, miten juuri tiedustelumies ei ymmärrä tai piittaa siitä mitä seuraa, kun julkisuudessa levittää Ukrainan sodasta Putinin regiimin propagandaa, vastoin parempaa tietoaan. Kuka tahansa ensimmäisen vuoden toimittajaopiskelija olisi osannut sen KRP:lle kertoa.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA
1) KRP:n tiedote 1.11.2022: ”KRP:llä ei ole näyttöä Suomeen kulkeutuneista avustusaseista”
https://poliisi.fi/-/poliisilla-ei-ole-nayttoa-venajan-hyokkayssodasta-s...
2) Ylen atikkeli 30.10.2022: ”KRP:n tiedustelutiedot: Ukrainalle toimitettuja aseita on päätynyt rikollisille Suomessa”
https://yle.fi/uutiset/3-12668870?fbclid=IwAR1dVpjTnyUGRu8atwwETfrp1ny_f...